Greenlife Golf Marbella. Marbella, Costa de Sol.

Greenlife Golf Marbella. Par 3 -haastetta kokeneemmallekin

Onnistuakseen Greenlifella pelaajalta vaaditaan hyvää mailakontrollia, kierteiden hallittua osaamista, tai läjäpäin tuuria.

22.2.2024. Fuengirolan ja Marbellan puoliväliin sijoittuva yhdeksänreikäinen par 3 -kenttä Greenlife Golf Marbella odottaa pelaajia AP-7 ja A-7 teiden välisellä kukkulaisella asuntoalueella. Asutus on vauraan oloista, eikä tienvarren parkkipaikoilla olekaan muita vuokraamani "ekoferrarin" (Fiat Punto vm.2010) kaltaisia säästövankkureita. 

Ennen pelaamaan pyrkimistä käväisen harjoituslyöntialueella. Rangelle on puolen kilometrin mutkat, joten ainoa realistinen vaihtoehto on mennä sinnekin autolla. Range on rakennettu kahteen tasoon alasviettävään rinteeseen. Ison parkkipaikan edessä on ensin puttaus/chippaus -viheriöt. Parkkialueelta lyöntipaikoille laskeudutaan ensin alakerran tasolle. 

Kaikilla lyöntimatoilla on omat isoruutuiset golfanalysaattorit. Pienen selailun jälkeen selviää, että ne ovat käytössä vain jäsenille, tai ainakin vaativat kirjautumaan vieraana. Jätän digiseikkailun sikseen ja siirryn yläkerroksen lyöntipaikoille hiomaan edellisenä iltana Youtubesta löytämiäni "golfelämää mullistavia" uusia drillejä.

Youtuben ohjeet totean pian sopivan lähinnä ihmisspagheteille, mutta eivät minulle. Koska golfelämäni ei muuttunutkaan mainostetulla sensaatiomaisella tavalla, palaan klubitalolle tositoimien pariin. Pro shop on odotusarvoisella paikallaan komean klubirakennuksen alakerrassa. Edelläni asioi kolmen hengen miesporukka, samat herrat olivat yhtäaikaa kanssani myös rangella.

Toimiston lähtöselvittäjä muuttaa lähtöjärjestystä kysyttyäni tiiajasta. Arvioni mukaan alankomaalaiset herrat päästivät minut mielihyvin edelleen. Myöhemmin osoittautuukin heillä olevan pelillinen opetussessio meneillään. 

Ykkösväylässä on heti haastetta moneen lähtöön, ylämäki, lampi vasemmalla, puskia oikealla. Lisähaastetta tulee vielä kolmen hengen katsomosta. Onneksi lyöntini onnistuu yli odotusten ja pääsen ihan griinin kanttiin. Saan vielä hyvän pelin toivotukset ja taputukset yleisöltä.

Muilla pelaamillani par 3 -kentillä juuri pelatun kaltainen väylä olisi sujahtanut handicap -listan kärkikolmikkoon, mutta täällä se on vasta hcp 7. Mielenkiintoinen päivä siis tulossa! 

Kakkosväylän  boksin vieressä huomaan kenttää kiertävän matalan sähköpaimenaidan. Outit on näköjään huolellisesti suojattu! Ei vaan, näillä alueilla on ongelmana rajusti kasvanut villisikakanta. Aiemmilla kenttäbongauksillani olenkin nähnyt sikojen tuhoja väylillä, otukset ovat kovia poikia kaivelemaan. 

Lyhyen, vain 115 metrisen (keltaisilta), kakkosväylän molempia reunoja koristelevat puut ovat lähes lyöntilinjoilla. Lisäksi aivan viheriön vasemmalla sivulla väijyy kaunis klubilampi. Kakkosväylän suunnittelu antaa osviittaa koko loppukierrokselle. 

Kakkosen kauniilta viheriöltä on hyvät näkymät klubille. Klubin terassilta puolestaan on loistavat näkymät kakkoselle, kuin myös ykkösellekin.

Väylälle kolme siirrytään kadun toiselle puolen. Väylämerkinnät saisivat tässä kohtaa olla hieman paremmat. Kolmosväylä jatkaa luonnikkaasti kentän lay-outtia.

Onnistuakseen Greenlifella pelaajalta vaaditaan hyvää mailakontrollia, kierteiden hallittua osaamista, tai läjäpäin tuuria. Tuurini jatkuu hyvänä, varsinkin kun alan pelaamaan kolmen pallon taktiikalla.

Bunkkerit ovat matalia ja helppoja. Rouhean, pikkukiviäkin sisältävän, ohuen sorakerroksen alla möhnöttää puolikova savikerros. Käyntikerrallani savi oli kosteaa, ja siksi osin pehmeää. Kuivana savi muistuttaisi betonia.

Viheriöt olivat hieman laikukkaita, mutta ulkonäköönsä nähden hyvätapaisia. Griinien pinta vaikutti kohtuullisen kovalta, hyväkään osuma ei aiheuttanut niihin isoa monttua. Pitkältikin edellisestä johtuen backspinniä ei ollut helppoa saada aikaan.

Kentän kolme viimeistä väylää vaativat vielä yhden siirtymän kadun vartta pitkin. Nytkin olisin toivonut selkeämpiä kyltityksiä vain noin viidenkymmenen metrin siirtymän varrelle. Onneksi painetussa tuloskortissa oli pieni väyläkartta, joten suunnistaminen onnistui sen avulla. 

Seitsemäs väylä oli rankattu kentän vaikeimmaksi. Kortin mukaan 128 metrin lähes suoran väylän molempia reunoja varjostivat tuuheat puut. Onnistuakseen lyönnin piti onnistua kutakuinkin täydellisesti.

Yhdeksäs ja samalla viimeinen rata on kentän pisin. 165 metrinen, loivaan alamäkeen kaatuvan väylän poikki virtaa pieni kivetty puronen. Oikella laidalla koko väylän matkalla oleskeleva rinne armahtaa monet slaissit, mutta vasemmalle puolen eksyneet kuulat päätyvät yksinomaan pallonkeräilijöiden laariin.

Ruusut ja risut

Tähän mennessä pelaamistani mielenkiintoisin ja komein yhdeksänreikäinen par 3 -kenttä. Kenttä on hyvin hoidettu ja ensimmäisen kahden väylän osalta erityisen kaunis. Kenttäsuunnittelu on onnistunutta ja pienestä tilasta huolimatta se on myös pelaajan kannalta turvallinen. Siirtymiä ohjaaviin kyltteihin tarvittaisiin parannuksia. Driving range sijaitsee pienen automatkan päässä, josta myös pientä miinusta. Range on hyvä ja monipuolinen chippi- ja puttiviheriöineen. Klubilla parkkeeraus kadun varteen, jossa parkkipaikkoja on kohtuullisesti, eikä niitä rasita ympäristön asutus. Kaunis ja haastava ysireikäinen, tänne tulisin mielelläni uudestaankin.

Greenlife Golf Marbella

9 reikäinen par3 -kenttä, pituus keltaisilta 1142 metriä

Yhteystiedot

Avda. Marco Polo s/n, 29604 Marbella - Málaga
+34 952 839 142
golf@greenlife-golf.com

Elämää pallon ympärillä, Golfcrackers Vesa Airio

https://golfcrackers.blogspot.fi

www.treshombres.fi Golf-matkoja sinne missä kaverisi eivät ole käyneet...

www.visualtailors.fi Valokuvaus, ilmakuvaus ja -videoinnit