torstai 22. joulukuuta 2011

St. Thomas, Mahogany Run "Bermudan kolmio"

Seitsemän päivän risteilyllämme Karibian saarilla Bahaman ja St. Thomaksen sekä Sint Maartenenin Phillipsburgin lisäksi pysäkkejämme olivat Puerto Rico ja Dominikaaninen Tasavalta.

Oasis Of The Seas, maailman suurin risteilyalus, oli siirtymisvälineemme seitsemän päivän saarikierroksellamme. Vesille päästiin Floridan Fort Lauderdalesta, ensimmäinen pysäkki Bahamalla, toinen St. Thomaksella ja kolmas St. Phillipsburgissa. Muut päivät vietimmekin sitten merta kyntäen, varsinkin alkumatka oli todellakin kyntämistä - 32 m/s puhaltaneen trooppisen tuulenvirin ansiosta.


Pelikaverit olivat vähissä, joten päätin yrittää omin nokkineni bongata ainakin yhden kentän tällä reissulla. Ensimmäinen yritykseni Bahamalla oli surkuhupaisa. Strategiani oli särmikkään suoraviivainen, marssin laivalta suoraan taksikopille ja ilmoitin aikomuksestani mennä jonnekin lähelle pelaamaan. Taksikuski johdatteli minut joukkokuljetukseen joka oli menossa "Atlantis" -hotellille, hotellin kenttä kuulemma oli auki myös vieraspelaajille. Perillä selvisikin että kenttä on vain jäsenille ja hotelliin majoittuneille, eipä siinä muuta kuin samalla shuttlella takaisin (veloituksetta).

Atlantis hotelli Bahamalla
Sain sitten paluumatkalla kuskilta vinkin toisesta kentästä joka olisi kaikelle kansalle avoin, sinne kuulemma pääsi helposti ja halvalla bussilla nro 10. Minähän jäin sitten bussia odottelemaan, mutta onnekseni linjuria ei kuulunut. Turhautuneena odotteluun menin taas uudelta taksikuskilta kyselemään vinkatusta kentästä. Saaren ehkä ainoa umpirehellinen suhööri kertoikin minulle ko. kentän olevan rakennustöiden alla ja siis kiinni. Bahaman golfreissu kääntyikin näin paikallisoluen  kannatuskierrokseksi.

St. Thomakselle järjestettiin laivalta golfaktiviteetti. Ehdin nippanappa mukaan aivan viime tingassa, kiitos armaan vaimoni joka retken hoksasi laivan aktiviteettiviidakosta. Sain onneksi pelikavereitakin kierrokselleni. Samalla kuljetuksella laivaltamme kentälle lähtivät yhdysvaltalaiset kaverukset Gary ja Larry.

St. Thomaksen piskuinen keidas jenkkien Neitsytsaarilla omaa upean Mahogany Run nimisen golfkentän. Kenttä on sovitettu saaren pohjoispuolelle, lähelle kauneudestaan kuuluisaa Magen´s beachia. Saaren toiselle puolelle saapuvilta risteilijöiltä matkaa kentälle on kilometreissä vain vähän, mutta mutkaisilla ja kapeilla teillä aikaa kuluu hyvinkin kolme varttia suuntaansa.

1#, koiranjalkaa oikealle viimeisen puun kohdalta. Rysäytin avauksen puitten keskelle rauta nelosella, väylän tuloksena; "tämähän on vain leikkiä.."



Mahogany Run kannattaa pelata auton kanssa, maasto on kumpuilevaa ja siirtymät greeneiltä teeboxseille ovat monella väylällä pitkiä. Lisäksi ilmasto on luonnollisesti kuuma ja kostea näillä leveyksillä. Laivalta ostettu voucheri sisältää pelioikeuden, kyydit ja muutaman pallon sekä golfautot, hintaa paketille kertyy 199 dollaria. Tuohon edelliseen pitää lisätä vielä mailojen vuokra, josta selviää 60 taalalla. Ihan halpaa ei ole pelaaminen päiväntasaajalla, mutta itse lohduttelin lompakkoani sillä että eipähän tarvinnut enää loppumatkasta miettiä minne matkakassansa on hukannut.
Iguaani  hymyili etukäteen lyönneillemme väylällä 14 (par 3), tuloksena par

Väylät 13, 14 ja 15 muodostavat kuuluisan "Devils triangelin" eli kotoisemmin Bermudan kolmion. Mainitut väylät ovatkin melko kinkkisiä rotkojen ja mereltä puhaltelevan tuulen takia. Kannattaa käydä tsekkaamassa!  

Seitsemän päivän risteilyllämme Karibian saarilla Bahaman ja St. Thomaksen sekä Sint Maartenenin Phillipsburgin lisäksi pysäkkejämme olivat Puerto Rico ja Dominikaaninen Tasavalta.
Phillipsburg, Sint Maarten

Reissu oli kaikenkaikkiaan unohtumaton. Jälkeenpäin tietenkin vähän harmittaa etten päässyt jokaisella saarella pelaamaan golfia.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Golf in Nepal. Extreme Golf Courses!

Lisämaustetta peliin toivat apinat, ne parveilivat useilla greeneillä ja lyöntipaikoilla, "varo apinaa" - olikin aivan konkreettinen huomautus tällä kentällä

Gokarna Forest Resort & Golf pääkaupunki Kathmandun liepeillä valikoitui Nepalin ensimmäisten päivien majoitukseen, kuin myös golfbongaukseen.
Gokarna Forest Resort. Namaste

Kuudes Nepalin reissu takana, Himalayan lumous pitää yhä otteessaan. Matkamme focus oli hieman aiemmasta "hikeä, portaita, jakinpaskaa, vatsatautia" -kaavasta poikkeava. Tällä kertaa vietimme vain kymmenen päivää maailman katolla, ja siitäkin kaksi golfkentillä. Oleskeluamme väritti myös poikkeuksellinen sää, normaalisti marraskuussa on kuivaa ja kirkasta - koko vuoden paras trekkisää. Nyt ilmassa oli jatkuvasti sumua, pilviä ja jopa rankkoja vesikuurojakin. Lämpötilat laskivat väliin tavanomaisen parinkymmenen asteen alapuolelle.
Gokarna Golf. Esan avaus nappiin
Gokarna Golf. Sininen tii vastaa kotimaan keltaisia. Veskun avaus ojan penkkaan.. Kuva Esa Mäkinen


Paikalliset caddiet olivat aika verkkaisia poikia. Jouni ottaa tuntumaa Gokarnan viheriöön  
Ensimmäinen golfkosketus oli Gokarna Forest Resortin upea kenttä Kathmandussa. Kenttä oli hienossa kunnossa ja käytössä buggyt, sekä Aasian malliin pakolliset caddiet. Gokarnan kenttä on rakennettu kumpuilevaan maastoon noin puolen tunnin ajomatkan päähän Kathmandun keskustasta. 

Kathmandu sijaitsee noin 1400 metrin korkeudessa merenpinnasta ja kenttä vielä muutaman sata metriä korkemmalla. Jätimme kaikki golfvarusteet kotiin ja tyydyimme pelaamaan vuokravälineillä, taas kerran tuli todettua että peli ei ole varusteista kiinni - yhtä haastavaa omilla tai vierailla. 

Kenttää ympäröi tuuhea sademetsä, pallo hukkui helposti väylän reunan aluskasvillisuuteen ja kauemmas jorpakkoon lyödyt kannatti unohtaa saman tien mönkiäisten ja kasvuston tuuheuden takia. 

Lisämaustetta peliin toivat apinat, ne parveilivat useilla greeneillä ja lyöntipaikoilla, "varo apinaa" - olikin aivan konkreettinen huomautus tällä kentällä. Puolenmatkan krouvissa tapasimme myös Suomen Nepalin suurlähettilään Asko Luukkaisen, hän pelasi yksin ja päästimme hänet ryhmämme edelle tauon aikana.
Suurlähettiläs Asko Luukkainen (oikealla) ja kirjoittaja Gokarnan klubitalolla. Kuva Esa Mäkinen





















Gokarna Forest Resort ja Golf Club jäi kahden hyvin nukutun yön jälkeen taaksemme, sillä seuraavana aamuna ennen sian pieraisua lähdimme pikkubussilla kohti Pokharan kaupunkia.
Machapuchare, Fish Tail, mountain view over the Pokhara city
Pokharan kaunis kaupunki sijaitsee Phewa Lake:n rannalla vain parinsadan kilometrin päässä pääkaupunki Kathmandusta. Nepalin muhkuraisilla ja kiemuraisilla teillä kotoisaan parin tunnin välimatkaan kannattaa varata kuitenkin jopa yhdeksän tuntia lounastaukoineen. Tällä kertaa selvisimme noin seitsemän tunnin paahtamisella - hyvä suoritus kuskilta!

Way to Chandruk
Jo seuraavana aamuna Pokharaan saapumisemme jälkeen lähdimme odotetulle vaellukselle. Ghorepani (Hevosvesikylä) ja sen näköalakukkula Poon Hill oli tähtäimessämme. Pokharasta ajetaan ensin autolla Naya Pul -nimiseen kylään josta trekin voi aloittaa. Nykyään Naya Pullista on tehty tie aina Ghandrukiin saakka, mutta meidän reissullamme matka suoritettiin vielä "apostolinkyydillä"

Alkumatka oli lähes tasamaata läpi asutuksen ja viljapeltojen. Vasta muutama tunti ennen vaelluksen ensimmäistä yökylää maasto muuttuu reippaasti nousuvoittoiseksi. Porukkamme oli kuitenkin kovakuntoista ja hyvin golfkentillä kuntoaan harjoitellutta, eikä kukaan sen kummemmin valitellut ensimmäisen päivän koettelemuksiaan.



Melkoisia esteettisiä luontokokemuksia rikkaampina palasimme Pokharan kaupunkiin muutan yön reissultamme "maailman katolta". Vuoriston majapaikkojen jälkeen Pokharan hotellimme tuntui vallan taivaalliselta herkullisine ravintoloineen ja hierontapalveluineen.

Himalayan Golf Course
Himalayan Golf Course olikin sitten astetta eksoottisempi golf-kokemus. Kenttä sijaitsee Pokharan kaupungin pohjoispuolella. Keskustasta kentälle selviää puolessa tunnissa autolla, kannattaa kuitenkin varmistaa kuskilta että hän tietää varmasti minne ollaan menossa. Kaupunkien keskustojenkin tiet Nepalissa ovat surkeassa kunnossa, mutta tie Himalayan kentälle muuttuu metri metriltä vielä pahemmaksi.

Epäusko kasvaa vielä lisää kun aletaan olemaan lähellä klubitaloa, maasto on alavaa peltoa ja kentällä pitäisi olla huikeita korkeuseroja. Lopulta peliseurueemme saapuu isolle lukitulle rautaportille, jostain tyhjästä ilmestyy paikallinen mies avaamaan portin.
Himalayan Golf Course, Pokhara Nepal
Edelleenkin epäilemme olevamme väärässä paikassa. Aavemainen, kolossaalinen, loppuunrakentamaton klubitalo jää taaksemme, matka jatkuu ohi keskeneräisten kaksikerroksisien loma-asuntojen ja lopulta saavumme toiminnassa olevalle klubitalolle.
Himalayan Golf Course, Pokhara Nepal. Vesku, Jouni ja Esa sekä caddiet. Kuva Himalayan Golf Course manager


Arvoitus ratkeaa vasta pihassa, kenttä on rakennettu tasamaata halkovaan syvään ja laakeaan joenuomaan. Ensimmäiset pari väylää pelataan "maan päällä", kolmoselta lyödään jo huima avaus rotkoon.

Himalayan Golf Course, Pokhara Nepal. Green keeping
Väylien kunnossapito tapahtuu biomekaanisesti. Kentällä parveilee nautoja, härkiä, paikallisia ihmisiä, jopa sotilasjoukkue tarpoi yllättäen kentän halki. Greenit on hyvässä kunnossa, mutta reiät varmaankin alkuperäiset.

Himalayan Golf Course, Pokhara Nepal
Viheriöt on ympäröity piikkilangoilla karjan vuoksi ja niille pääsee näppäristi metallisista pyörö-ovista. Himalayan Golf on nimensä ansainnut.
Veskun avaus - mailapojat näyttää suuntaa keskellä väylää. Kuva Esa Mäkinen
Nyt sitä alussa mainostamaani "jakinpaskaa" sitten riittääkin. Kentällä laiduntaa karjaa ja ilmeisestikin juuri nämä mansikit huolehtivat väylien kunnossapidosta. Sormet ristissä toivomme ettei pallomme plumpsahtaisi lämpimään lättyyn...

Himalayan Golf Course, Pokhara Nepal. Sotilasosasto kunnioitti peliämme marssimalla kentä läpi
Yhtä-äkkiä selustastamme ilmestyy muutaman kymmenen sotilaan joukkue. Taistelijat eivät kulkuaan hiljentäneet vaikka näkivät meidän olevan lyömässä palloa. Arvelimme että edes draivereillamme emme pärjäisi heidän kolmeakymmentä Kalashnikoviaan vastaan, joten päätimme pitää pelitauon.

Himalayan Golf Course, Pokhara Nepal
Kysäisin upseerilta josko saisin ottaa muutaman kuvan meille eksoottisesta tilanteesta, sotaherra kuitenkin kielsi jyrkästi moisen toiminnan. Jatkoinkin sitten oman joukkueemme kuvaamista - mutta kas kummaa, jostakin noihin kuviin on tarttunut myös sotilaita!
Himalayan Golf Course, Pokhara Nepal
Eksoottisuudesta ei ollut pulaa Himalayan Golfissa, kenttä kiemurtelee Seti Gandaki -joen molemmilla puolilla. Vesi on siis pelissä monella väylällä.
Himalayan Golf Course, Pokhara Nepal. Aika haastava väylä!
Henkilökohtaisesti pidän Himalayan Golf Coursea yhtenä eksoottisimmista golf-kokemuksistani. Kenttä on listattu myös eksoottisten golfkenttien Extreme Golf Courses -sivustolle: https://www.uniquecourses.golf/category/default/7 Nepalissa kävijöiden joukossa on taatusti golfin harrastajiakin, mutta pääosin matkaajat täällä ovat vaelluksen ja muiden luonto-elämysten harrastajia.

Himalayan Golf Course, Pokhara Nepal

Golfmatkailua Nepaliin järjestää www.treshombres.fi
Copyright vesa.airio@treshombres.fi Photos: Vesa Airio and Esa Mäkinen. www.treshombres.fi and www.visualtailors.fi