torstai 27. kesäkuuta 2019

Golfia Swazimaassa

Swazimaa ei tule ihan ensimmäisenä mieleen golf reissuja suunnitteleville, pikkuisesta Etelä-Afrikan ja Mosambikin rajavaltiosta löytyy kuitenkin kenttä poikineen.

Painajaismaiset raja-muodollisuudet, vastapainona hyväkuntoiset asfalttitiet. Swazimaan paikannimiä joutui katsomaan toisenkin kerran - golfia pelattiin Hhohhon piirikunnassa, matkan varrelle jäi myös muuan Hhelehhele.

Eteläisen Afrikan kiertoajelumme toinen maa oli Mosambik. Painajaismaisten tulli-muodollisuuksien ja silmään pissimisten saattelemina ajelimme Etelä-Afrikan rajalta Mosambikin pääkaupunkiin Maputoon. Kaupunki tuntui ahdistavalta ja jopa vaaralliselta, niinpä golfaaminen suosittujen rantojen lomakohteessa jäi tällä kertaa kokeilematta. Päätimme lähteä heti tulopäivän jälkeisenä aamuna takaisin ihmisten ilmoille, suuntana Swazimaa.

Vielä kerran saimme tuta mosambikiläisten tullivirkailijoiden simputuksen, kymmentä euroa köyhempinä ja nöyryytettyinä pääsimme vihdoin ajelemaan Swazimaan maaperälle. 
Meillä ei ollut juuri minkäänlaista valmista suunnitelmaa golfin varalle, vaan liikuimme rennosti ”katsotaan mitä eteen tulee” -asenteella. Google Mapsin mukaan päädyimme ensin Simunye Country Clubille. Yhdeksänreikäinen tasamaalle rakennettu puistokenttä ei saanut minua innostumaan. Lyhyille väylille oli istutettu puita, vieläpä parhaille lyöntilinjoille. ”Armoton arpajaiskenttä” liikanimi napsahti Simunyelle jo nopealla silmäyksellä. Jäimme kuitenkin lounastamaan paikalle, vähemmän kiinnostavan kentän vastapainoksi ruoka oli aivan taivaallisen hyvää.

Pikkuruisen Swazimaan läpiajo ei kauaa kestä, niinpä minulle tuli hoppu ja kiire löytää kunnon pelialusta ennen Etelä-Afrikan rajalle saapumistamme. Pienestä kiireestä huolimatta pysähdyimme tavaamaan rähjäisen huoltoaseman katolta bongaamaamme paikannimeä, ”Hhelehhele” pisti mukavasti hymyilyttämään. Reittimme varrelle osui onneksemme hienostunut Royal Swazi Spa Hhohhon piirikunnasta, aivan pääkaupunki Mbabanen läheltä. Matkakumppanit Antti ja Pasi suuntasivat läheisen seikkailufirman järjestämää luolaseikkailua testaamaan. Minä puolestani pääsin starttaamaan tyhjälle Royal Swazi Spa Golf Courselle ystävällisen caddie Benin kanssa. 
Ben ja kirjoittaja Vesku

Kenttä alkaa helpohkolla kolmesataa kuusikymmentä metriä pitkällä par nelosella. Avauslyönti lyödään loivaan oikealle kaartuvaan alamäkeen. Väylien laitamat ovat täynnä puita, onneksi ykkösen mutkassa niitä oli harvakseltaan. Ben löysi nopeasti palloni hyvältä paikalta puitten siimeksestä ja peli pääsi sittenkin ihan säällisesti alkuun.
Ykköstiillä kaikki hyvin. Väylä kaartuu oikealle loivaan alamäkeen.

Pelasin vuokramailoilla. Ihan kohtuulliset kepit kulkivat mukavasti arkisesti pukeutuneen Benin kantamassa bägissä. Caddie oppi nopeasti syöttämään oikean mailan ailahtelevien lyöntieni mukaan. Lonely Planet kirjan mukaan Royal Swazi Spa on koko Swazimaan paras kenttä. Rehellinen Ben päivitti tiedon vanhentuneeksi, Swazi Spa pitelikin vasta kakkossijaa. Kakkosestakin sai pulittaa sievoisen pelimaksun, 250 paikallista emalangenia, euroissa mitattuna noin 25 euroa. Pelivälineitten vuokra oli sekin samaiset kaksisataa viisikymmentä. Eipä siis ihme, että pakollisen caddien pyytämä korvauskin oli samaa luokkaa.
Mielenkiintoisia väyläratkaisuja riitti. Ben ei antanut minun sukeltaa metsikköön palloja etsimään.

Peli jatkui kahdestaan kävellen. Hyvin hoidetut väylät luikertelivat kumpuisessa, osin mäkisessäkin maastossa. Väylien nurmi oli ratamon tyyppistä, pienilehtistä ja tiukkaa kasvustoa. Ihmeen hyvin matalana leviävä nurmi kuitenkin palloa kannatteli. Välillä vuokra-palloni syöksähtelivät tiheämpään viidakkoon, silloin Ben jätti bägin väylän reunaan ja kävi nopeasti katsastamassa josko kuula vielä löytyisi. Minun piti jäädä odottelemaan karheikon puolelle etsintä-operaatioita, ilmeisestikin caddie suojeli näin tienestejään viidakon vaaroilta. Karheikot olivat täälläkin kuivaa ja harvaa heinää, alusta väylien ulkopuolellakin oli kuivunutta multamaata. Pelaaminen onnistui hyvin väylien ulkopuolelta, sikäli mikäli pallo löytyi ja oli muuten pelattavissa.
Bunkkerit olivat suuria mutta loivareunaisia, hiekka edellisten päivien sateiden johdosta hieman tahmean oloista

Bunkkerit olivat osin valtavan kokoisia. Afrikan sarven edellisten päivien sateiden kostuttama punainen hiekka loi muutenkin eksoottiselle kentälle oman leimansa. Viheriöt olivat käyntini aikaan hiekkaisia, mutta muuten oikein mielenkiintoisia ja tasokkaan tuntuisia. Saimme pelata kaikessa rauhassa, sillä kentällä ei näkynyt meidän lisäksemme juuri ristin sielua. Ainoat kenttää kuluttavat elolliset kulkivat pääosin neljällä jalalla, ja onneksi niidenkin ruokavalio tuntui koostuvan lähinnä kasviksista. Ben jaksoi tsempata minua sähläämisestäni huolimatta, mies ei ollut selvästikään ensimmäistä kertaa turistia kävelyttämässä. 

Englantikin sujui Beniltä hienosti. Kielten opiskelu kantaväestölle on taatusti tärkeää, varsinkin turistibisneksiin päästäkseen se voi olla välttämätöntä. Lopulta peli päättyi. Yritin saada Beniäkin pelaamaan, mutta ilmeisesti kentän säännöt estivät caddieiltä pelaamisen asiakkaitten kanssa. Selvyyttä asiaan ei tullut. 
Lisää haastetta peliin tuottivat komeat puut väylien varsilla

Klubin avaralle terassille istahdettuani näin seuraavan ryhmän valmistautumassa kentälle lähtöön. Paikallinen olut maistui taivaalliselta upean pelikokemuksen päätteeksi. Antti ja Pasikin palasivat seikkailuiltaan tuota pikaa ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Etelä-Afrikan tasavallan Pretoriaa.

Lisää golfia kirjoittajalta Vesa Airio
Elämää pallon ympärillä,
https://golfcrackers.blogspot.fi

Royal Swazi Spa Golf Course

Sijainti: Etelä-Afrikan tasavallan lounaisosassa, Mosambikin rajalla. Swazimaan pääkaupunkiin Mbabaneen matkaa noin viisitoista kilometriä.

Matkustaminen: Kansainväliset lennot Johannesburgiin. Vuokra-autolla noin neljä tuntia ja kolmesataa seitsemänkymmentä kilometriä.
Majoitus: Royal Swazi Spa. Lähellä myös edullisempia lodgeja, kuten mielenkiintoinen Swazi Cultural Village.

Pelaaminen: Pelaamaan pääsee helposti ilman ajanvarauksia, kannattaa kuitenkin vierailla  klubin nettisivuilla mahdollisten tapahtumien ja kilpailujen varmistamiseksi. Green fee noin 25 euroa, caddie 25 euroa. Golf autoja saatavilla, samoin kärryjä ja vuokramailoja.

Yhteystiedot: 


sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Suuri ja syrjäinen Perth, Australia

Perth, suuri ja syrjäinen
Länsi-Australian osavaltion pääkaupunki yllättää matkailijan arkisuudellaan. Golf-turistille sensijaan riittää yllinkyllin koettavaa ja nähtävää

Kauas ja pitkälle
Marraskuu 2018 Helsinki-Singapore-Perth. Lentokentät senkun vilisee silmissä. Viikko sitten palasin pitkältä bongausmatkalta Yhdysvalloista. Kroppa ei oikein ole vieläkään sopeutunut aikaeroihin, pohkeetkin on kuin potkupallot niihin lennoilla kerääntyneen nesteen ansiosta. Olen silti innoissani, matka suuntautuu kauan haaveilemaani Australiaan. Kokonainen uusi manner siis valloitettavana!
Lennot ovat pitkiä, Helsinki - Singapore, reilut yksitoista tuntia, parin tunnin vaihto ja vielä viisi ja puoli tuntia ilmassa matkalla määränpäähän Perthiin. Kotimainen lentoyhtiö oli totuttuun tapaansa lähes tunnin myöhässä jo lähtöpäässä. Onneksi vaihto onnistui ilman hässäkkää. 
Olin varautunut aussien tarkkaan golfvarusteiden tarkastukseen. Mailat suorastaan säihkyivät puhtauttaan ja golfkengätkin olin harjannut hammasharjalla pohjia myöten lähes alkuperäiseen loistoonsa. Turhaan, perillä Perthissä tulli ei ollut kiinnostunut kengänpohjistani.
Ensimmäisen yön vietimme motellissa lentokentän lähellä. Taaskin turhaan, myöhemmin selvisi että olimme hieman sekoilleet majoitusten varausten kanssa, niinpä meille oli samaan aikaan varattu huone myös Perthin keskustan hotellista. 
Metallinen ankka (Artist Laurel Nannup) tervehtii
Swan Riverin Elizabeth Quaylla

Beatles ja pidättäytymistä
Lentokentälle saavuttuamme soitin sovitusti motellin vastaanottoon, sieltä oli luvattu tulla meitä hakemaan. Luurin toisessa päässä kaveri solkkasi parhainta Intian-englantia mitä olin vähään aikaan kuullut. Kolmannella soitolla sain sen verran selvää d-voittoisesta puheenparresta, että löysimme toisemme parkkialueelta. Motelli osoittautui epäilyksistämme huolimatta erittäin siistiksi ja uudenaikaiseksi.

Hillitsin itseni, omasta mielestäni spartalaisella ryhdikkyydellä, enkä puhunut golfista mitään vaimolleni ja muulle matkaseurueelle kuin vasta myöhään tulopäivän jälkeisenä iltana. Varaus seuraavalle päivälle Mayland Golf Courselle https://www.maylandsgolf.com.au  onnistui näppärästi netissä.
Kahden miljoonan asukkaan Perth on Länsi Australian osavaltion kapiteeli. Ennen pelipäivää oli hyvää aikaa tutustua ”maailman syrjäisimmän pääkaupungin” ihmeisiin. Itselläni ei ollut mitään odotus arvoja koko Australiasta etukäteen, koko manner oli minulle uutta ja ihmeellistä kaikkineen. Mukava ja kompakti Pepper’s Kings Square Hotel https://www.peppers.com.au/kings-square/ North Bridgen kaupunginosassa aivan keskustan tuntumassa olisi tukikohtamme kahden viikon vierailumme aikana. 
Ensi alkuun päätimme vain tutustua kaupunkiin kävellen. Miljoonakaupungiksi yllättävän pieni keskusta käveltiin puhki jo aamupäivästä. Harvojen turistien virta vaelsi kohti rantaa ja sinne mekin päädyimme kohta kahvittelemaan. Ihailimme laivalaiturilta avautuvaa ”merta”, tosin hieman myöhemmin se osoittautui leveäksi Swan Riveriksi. Intian valtamerelle matkaa Perthin keskustasta olikin vielä parikymmentä kilometriä mutkittelevaa jokea pitkin.
Australian mantereen länsirannikolla sijaitseva Perth on ensimmäinen eurooppalaisten perustama isompi asutuskeskus. Keskusta on nykyaikainen, eikä kaupunki niin vanha olekaan, sillä sen perustamisvuosi on 1829. Kylä on rakennettu hulppealle paikalle, mahtava Swan River avautuu valtavaksi suvannoksi kaupungin kohdalla. Parhaat näkymät joelle ja keskustan rannan puoleisiin osiin avautuu kaupungin upeimman puiston, Kings Parkin korkealta kukkulalta ja kahvilasta.
Caversham Wildlife Parkissa tapaat kesyt kengurut

Jään hetkeksi keskustan puistonpenkille varjoon istumaan kun muut kimpoilevat ostoskeskuksissa. Penkillä vastapäätä voileipäänsä viimeistelevä äijä alkaa rupattelemaan kanssani. Ensin vaihdetaan tietysti kohteliaisuuksia. Vaaleahiuksinen, pitkä ja hyväkuntoisen oloinen mies on iältään ehkä noin seitsemänkymmenen, saattaa olla lähempänä kahdeksaakymmentäkin. Käsiä katsomalla näkee heti ettei mies ole ollut ainakaan ruumiillisen työn raataja työelämänsä aikana. Ensin selviää että hän on kotoisin Brittein saarilta, Liverpoolista. Australiassa hän kertoilee asuneensa jo kymmeniä vuosia. Kehun lähellä musisoivaa katusoittajaa. Davidiksi esittäytynyt herra on samoilla linjoilla. Musiikkiteema kimpoaa pian Davidin kotikulmien muisteloihin. Liverpoolin ajoilta tällä maailmaa nähneellä seikkailijalla on mielenkiintoisia muistoja kouluajoilta, siellä hänen kanssaan yhtä aikaa ja samassa koulussa olivat opiskelleet maailmankuulun Beatlesin Ringo Star ja John Lennon. Paul oli ollut aina fiksu kundi, mutta Johnista hänellä ei ollut yhtä hyvää sanottavaa. John oli hänen mukaansa ollut outo poika joka oli keksinyt monia ilkeitä temppuja.  
Olen reissuillani monet kerrat päätynyt juttelemaan paikallisten kanssa, joskus nuo keskustelut ovat sitten päättyneet ovelasti ”parin taalan” pummimiseen. Tällä kertaa jäi hyvä mieli, David oli oikea aito ihminen ja minun taalani pysyivät taskussa.

Löysin keskustan lähistöltä muutaman kivan kentänkin. Kävin sitten pelaamassa joka toinen päivä koko loman ajan. Lempparikseni muodostui Wembley Golf Course http://www.wembleygolf.com.au, se sijaitsee vain noin kymmenen kilometrin etäisyydellä keskustasta länteen. Uberilla tuon matkan huitaisi vajaassa vartissa. Wembleylla on hulppeat kaksi täysimittaista kenttää, Tuart ja Old Course. Lisäksi kattaukseen kuuluu massiivinen kahden kerroksen lyönti-stadion, minigolf ja tietenkin mukavat ravintolat ja hyvän kokoinen golf shop. Molemmat Wembleyn kentät ovat kovassa käytössä, yksin siellä ei tarvinnut pelata.

Ilkeitä eliöitä, kiljuntaa ja huippukenttiä
”How are you” sanotaan palvelutiskillä. Paikalliset eivät ota lippistä pois päästä sisätiloissa eivätkä edes kättelyssä ykkösellä. Sopeudun nopeasti paikallisiin tapoihin ja pidän hattuni päässä minäkin. Niin syvään opitut tavat ovat silti syöpyneet, että kuitenkin hipaisen sormilla lippaa esitellessäni itseni.
Näkymiä Wembleyn Old Courselta. Viimeisen väylän loppusuora

Wembleyn Pro Shop syöttää täysiä ryhmiä Old Courselle neljän minuutin välein. Tahti on turhan kiivas, ryhmäni joutuu odottamaan melkein kymmenen minuuttia ylimääräistä päästäksemme avaamaan. Ykkönen sijaitsee pienen ja söpön puttigreenin vieressä korkealla kummulla. Muutaman metrin päässä takana on Pro Shop ja heti sen vieressä pieni kahvila, sieltä saa kätevästi matkaevästä mukaan.
Pienet ja ilkeät kärpäset pörräävät pelaajien ympärillä. Paikalliset huitovat niitä tottuneesti, yritän olla samalla tavalla enempiä välittämättä hitsin herhiläisistä. Onneksi aina välillä Intian Valtameri tuottaa pieniä puhureita, silloin kärpäset kaikkoavat hetkeksi.
Pelikavereita on tänään paikalliset Josh ja Graig. Jostain syystä tunnistan kaverukset heti insinööreiksi. ”Guud däi” - aussien murteen omaksumiseen meni hetki aikaa. Rentoa porukkaa! Meillä on hyvää aikaa jutella kun etsimme toistemme palloja väylien reunoja koristavien puiden katveista. 
Yhtä-äkkiä ihan läheltä kuuluu hirveää kiljuntaa! En nyt ihan hyppää Graigin syliin, mutta pelästyn kyllä todella outoa meteliä. Graig selittää karmean äänen lähteeksi paikallisen Kookaburra -nimisen linnun. Kohta siivekäs häirikkö laskeutuukin kasteluvesi-lammikkoon aivan lähellemme itseään putsaamaan. Ruskean sävyinen lintu on isompi kuin kotoinen varis, sillä on paksu tikarimainen nokka ja jotenkin minulle tulee mieleen ”Angry Birds” -pelihahmot.
Kookaburra. Kohtalainen kiljukurkku. Kuvattu Caversham WL Parkissa
Wembleyn Old Course on vähän tasaisempi kuin nuorempi veljensä Tuart. Old Courselta puuttuu vesiesteet ja bunkkeritkin on sijoitettu kohteliaasti vähän helpompiin paikkoihin. Perthin alueella sataa harvoin ja ilma on tyypillisesti parikymmentä astetta plussalla kaiken aikaa. Niinpä kentätkin ovat maaperältään kuivia, pallojen rullit pitkiä ja divotit pelkkiä mullan murusia. Kastelu lienee täälläkin se suurin murheenkryyni. Pallo lentää tietysti mukavasti lämpimässä ilmassa ja mikäs on lennellessä kun aurinko paistaa ja Kookaburrat karjuu puissa.
Massiivista kentänhoitoa Mayland Peninsula Golf Coursella
Kävin pelaamassa myös kaupungin toisella laidalla sijaitsevalla Mayland Peninsula Golf Coursella http://maylandsgolf.com.au. Kenttä nuoleskelee upeaa Swan Riveria. Pelipäivänäni massiivinen kentän hoito hieman hidasti pelaamista. Ylipitkää väylä-ruohoa ajettiin isoilla laitteilla, leikatusta nurmesta muodostui paksuja pitkittäisiä noroja joita perässä tulevat traktorit puhalsivat korkealaitaisiin perävaunuihinsa. Itse kenttä on hyvin tasainen, tarkalle pelaajalle ehkä vähän turhan helppokin. Itse en kaipaa liikaa vaikeutta peliin, mutta silti yksi kerta Maylandia riitti tälle reissulle.
Collier Park. Bunkkeri kuin paraskin uimaranta

Kolmas ja hieman erilaisempi golf-kokonaisuus löytyi Collier Parkista https://collierparkgolf.com.au. Tämäkin klubi oli Maylandin ja Wembleyn tapaan vain parinkymmenen minuutin päässä Perthin keskustasta. Collier Parkilla on tarjottavanaan kolme yhdeksän reiän kenttää, Pine, Island ja Lake. Varauksen pystyi tekemään ensimmäiselle ysille, takamatka määräytyi sitten päivän tilanteen mukaan. 
Sanoisin, että Collier Park menee Maylandin ja Wembleyn väliin pelattavuudeltaan. Collierissa vaihtelua tuo kahdenkymmenenseitsemän reiän kokonaisuus, väylät ovat pitkiä, mutta maasto aika tasaista koko kentän alueella. Onnistuin pelaamaan kaikki Collierin kolme ysiä lomamme aikana.
Cottesloe Beach. Uimarannan pusikoissa kävijöille hieman mietittävää

Yhteenvedettyä
Aussien ilmasto on kaikkien tiedossa - kuumaa, kuumaa ja kuumaa. Marraskuisella käynnillämme koimme myös pikkuriikkisen vesisateen lomamme ensimmäisenä päivänä. Kuumaa saattoi olla ison mantereen jollakin toisella kantilla, mutta tuulisessa kaupungissa saimme kaivaa kevyt-untsikat ruotojemme suojiksi iltojen viilentyessä. Mielenkiintoista tekemistä (golfin lisäksi) oli turistin näkökulmasta vähän rajoittuneesti Perthin alueella. Meidän haaviimme jäi Caversham Wildlife Park ja ”Hop-on Hop-off” -bussi-köröttely. Kings Park -puisto-kokonaisuus on suorastaan pakollinen tutustumiskohde. Ihan hauskaa oli myös lillua joki-paatilla Fremantlen kaupunkiin. Noin tunnin kestävä cruisailu päätyy itsensä Intian Valtameren rannalle. Fremantle on idyllinen rantakaupunki, joskin se oli aika hiljainen käyntimme aikana. Toki käväisimme maineikkaalla Cottesloen uimarannalla, kaunis oli tämäkin paikka. Beachilla tuntui olevan pelkästään paikallisia, yhtä havaitsemaamme suomenkieltä puhuvaa perhettä lukuunottamatta. Näimme vain pienen kulman uskomattoman mielenkiintoisesta maasta. Australiaan jäi pakottava tarve uudelle visiitille.
Matkamme tarkoitus oli osallistumisemme sukulaistyttömme häihin, mutta se olikin ihan oma stoorinsa se.

Kirjoittaja Kings Park kukkulalla.
Taustalla Perthin keskusta. 
Kuva Sirpa Airio

Elämää pallon ympärillä, Golfcrackers Vesa Airio
https://golfcrackers.blogspot.fi
www.treshombres.fi Golf-matkoja sinne missä kaverisi eivät ole käyneet...
www.visualtailors.fi Valokuvaus, ilmakuvaus ja -videoinnit



lauantai 30. maaliskuuta 2019

Nokia River Golfin Kevätkenttä aukesi ensimmäisten joukossa

Golfkausi 2019 pärähti käyntiin mahdollisimman upeassa kevät-säässä. Ensivaikutelmien mukaan kentät ovat talvehtineet lähes ongelmitta tänä vuonna

Nokialla River Golfin "mikroilmasto" mahdollisti Kevätkentäksi tituleeratun yhdeksänreikäisen avaamisen jo perjantaina 29. maaliskuuta 



Mukavasti mutkainen Taivalkunnantie syöttää golfareiden kolonnaa kohti Nokian River Golfin juuri avautuvaa Kevätkenttää. Vielä kilometri ennen kohdetta tietä ympäröivät pellot ja metsät ovat paksulti talven lumien peitossa. Epäuskoiset ajatukset pelaamaan pääsystä hellittävät vasta kenttä-alueen avautuessa silmien eteen. Puheet Nokian ihmeestä eivät ole liioiteltuja - ilmastonmuutos on saapunut River Golfille etuajassa!


Greeniltä poistumassa klubin hallitus, ykköstiillä Hämeen nopeimmat peliajan varaajat
 Kevätaurinko hellii viimeistä paikkaa myöten täynnä olevaa driving rangea. Paikkoja vapautuu sitä mukaa kun ensimmäiset innokkaat pelihullut kirmaavat toimiston kautta kohti kevätlaitumia. Lähtijöitä onkin sankka joukko, kaikki lähdöt ovat täpötäynnä olosuhteiden mukaan kumisaappaisiin ja pipoihin pukeutuneita pelaajia.

Tasan kahdeltatoista avautuvan kentän ensimmäiset lähtijät ovat kokoontuneet hyvissä ajoin ykköstiille. Klubin hallituksen jäsenet ovat perinteen mukaan lähteneet jo ennen ensimmäisiä varaajia. Hallituksen jäsenet toiminnanjohtaja Kimmo Siraisen johdolla pitävät rivakkaa vauhtia kärjessä. Muutaman väylän jälkeen johtoporukasta ei näy enää pipon tupsuakaan. Vauhdikasta on ollut toiminnanjohtajan toiminta muutenkin. Nokia River Golf on saanut nauttia virkistävistä muutoksista niin kentällä kuin klubitalollakin. 

Uudistaminen jatkuu uutterasti myös tänä keväänä. Viikonlopun jälkeen alkaa vanhemman River kentän nykyisen ykkösväylän muutostyöt. Uudistus vaikuttaa River -kentän etuysiin muun muassa siten, että nykyinen ykkönen vaihtuu kentän yhdeksänneksi väyläksi valmistuttuaan kaudelle 2020.


Estealueen kevätsiivous käynnissä

Bunkkerit ovat maaliskuussa vielä suuremmilta osin jäässä
 Ensimmäisen avatun täysipitkän kentän tittelin sai tänä vuonna jo toistamiseen Vihti. Kevät on nyt pari viikkoa etuajassa viime vuotiseen verrattuna. Keliolosuhteet ovat tosin aivan eri luokkaa edellisen kauden avajaisiin verrattuna. Tänä vuonna suorastaan herkuteltiin miellytävällä auringon paisteella.


Kevätkenttä-pukeutumiseen voi ottaa mallia Arilta

Greenit ovat talvehtineet erittäin hyvin
Upean ilman tasapainottajana Nokian avoimessa maastossa puhalteli melkoiset tuulet. Onneksi puhurit tulivat avajaisten kunniaksi etelän suunnalta. Pallot saivat mukavasti kyytiä myötätuuleen ja lätsähtelivät kauempana iloisesti vielä jäisen kentän ohuelti sulaneeseen pintaan. 
Tiiboxit olivat nekin sen verran kohmeessa, että tiitikun pystyttämiseen vaadittiin luovuutta tai yliluonnollisia voimia.


Hymyt herkässä, Jukka, Sari ja Ari ykköstiillä
Sari, Ari ja Jukka olivat vikkelimpien joukossa kauden ensimmäisen päivän pelejä varaamassa. Nopeat syövät hitaat, kolmikko sai varattua lähdön kakkosriviin. Tämän vuoden varaustaktikoinnissa käytettiin kahta erilaista tekniikkaa, toimisto-jonottamista ja tietotekniikka-taitoja. Kummalakin tekniikalla varaajat saavuttivat hyviä tuloksia, mainittakoon vielä, että nopeus oli todellakin valttia, sillä kaikki lähdöt ensimmäiselle päivälle oli varattu täyteen noin kolmessa minuutissa!

Kauden ensimmäinen golf-kierros aurinkoisen Riverin Kevätkentällä päättyi aivan liian nopeasti. Kiitokset hyväntuuliselle peliseuralle, Sarille, Arille ja Jukalle kivasta kierroksesta. Nokia River Golfin koko henkilökunnalle erityiskiitokset hämmentävän mukavasta ilmapiiristä!

Elämää pallon ympärillä, Golfcrackers Vesa Airio
https://golfcrackers.blogspot.fi
www.treshombres.fi Golf-matkoja sinne missä kaverisi eivät ole käyneet...

www.visualtailors.fi Valokuvaus, ilmakuvaus ja -videoinnit

perjantai 29. maaliskuuta 2019

El Paraiso Golf Club

Gary Playerin suunnittelema El Paraiso Golf Club hakee vertaistaan Andalucian auringon alta 

Oletko kyllästynyt pelaamaan jokaisella Malagan reissulla ne neljä-viisi tuttua kenttää? El Paraisosta löydät paratiisin, jonka haluat takuulla pelata seuraavallakin reissullasi! 
Espanjalaista arkkitehtuuria tunnistettavimmillaan

Parkkipaikkoja on kivasti. Yritin etsiä varjoisan paikan autolle, mutta varhaisesta aamusta huolimatta kaikki palmujen aluset olivat jo käytetty. Aurinkoa lähes pilvettömältä Andalusian taivaalta olikin luvassa, vaikka näin helmikuussa lämpötilat vielä jäävät maltillisiksi. Ehkä saisin pelata paitasillani tänään, ehkä en.

Okran keltainen klubitalo on luotettua espanjalaista tyyliä kaariportteineen päivineen. Proshop löytyy vaivatta klubin pienen sisäpihan etukulmalta. 
El Paraiso on saanut nimensä Paraison laakson mukaan. Kenttä-suunnittelijat Gary Player, yhdessä Ron Kirbyn kanssa, ovat tehneet upeaa jälkeä. Kentän kotisivujen mukaan El Paraiso on yksi alueen parhaiten suunnitelluista kentistä, omalla kokemuksellani Costa del  Golfin tarjonnasta pystyn helposti yhtymään tähän mainoslauseeseen. 
Ykkösväylä näyttää helpolle. Kentän opasteet ovat huippuluokkaa!

Olen ihan ensimmäisten lähtijöiden joukossa, harmi vaan kun en saanut tänäänkään peliseuraa. Kahden hengen ryhmä edessäni ehti jo lähteä ja seuraavat ryhmät ovat täysiä. Siinä välissä on tyhjä lähtö, minun osakseni jää harmittavasti yksin pelaaminen. 
Ykkösväylän ruoho on vielä aamukasteesta kostea. Ensimmäiset lähtijät ovat liikkeellä buggylla, pallot ovat karanneet hieman väylän reunoille, tuoreet renkaan jäljet huurteisen väylän pinnassa paljastavat pelin kulun.
Väylillä on hyvin tilaa pelata

Ykkösväylä houkuttaa yrittämään yhdellä päälle
Avausväylä on lyhyt par 4, lyhyydestään huolimatta (284 metriä klubitiiltä), se on sloupattu sijalle 12. Ilmeisesti "big-hitterit" yrittävät yhdellä päälle, sitten palloja haetaan väylän poikki kulkevasta ojasta ja viereisiä väyliä suojaavien palmujen väleistä. Seuraavan ryhmän porukka katselee kiinnostuneina valmistelujani, päätänkin viime hetkillä vaihtaa draiverin turvallisempaan rauta neloseen. Avauslyönti onnistuu ja pääsen matkaan hyvillä mielin. El Paraison logossa komeilee värikäs ja upea harjalintu. Yritin jälkeenpäin tuloksetta selvittää, miten linnut liittyisivät tähän paratiisiin. Komeita harjalintuja kyllä pyrähtelee siellä täällä kentän alueella, niin muodoin ne ovat saaneet profiilinsa peltisiin lyöntipaikan merkkeihinkin. Lintujen tiirailun lisäksi kentällä riittää silmänruokaa upeiden väylien muodossa. Väylät nuoleskelevat rauhallisen laakson rinteitä, välillä käydään kymmeniä metrejä korkeammalla ihailemassa silkkisen vihreää näkymää lähes koko kentän alueelle.Peli soljuu mukavasti, edellä kulkeva kahden hengen porukka pitää melkoista vauhtia buggyllaan, eikä minulle jää yhtään turhaa aikaa tiiboxeissa huilaamiseen. Välillä aurinko helottaa mukavasti ja saan heittää päällimmäisen pusakan bägiin. Poutapilvien sattuessa kohdalle joudun taas kaivamaan lämmintä päälle. Onneksi vuoret blokkaavat pahimmat tuulenpuuskat, paratiisi on nimensä veroinen.
Upeat lähipelialueet kruunaavat kokemuksen


Liian vähän väyliä?
Kentällä on sopivasti korkeuseroja ja vettä pelissä. Kikkaväylät loistavat nekin poissaolollaan. Väylämerkinnät ovat kunnossa, vain ysiltä kympille kävellen kulkeva saattaa erehtyä tekemään hieman turhan pitkän lenkin matkallaan klubitalon vierestä lähtevälle kympille. Helmikuussa 2019 pelatessani väylän yksitoista greeni oli remontissa. Sekin oli korvattu väliaikaisella, mutta korkeatasoisella viheriöllä. Viimeinen väylä johtaa takaisin klubille, siellä aikaisemmin pelanneet silmäilevät kahdeksannentoista greenin tapahtumia kullankeltaista palautusjuomaansa nautiskellen. Kenttä on niin mielenkiintoinen, että jää vain toivomus ettei peli vielä päättyisi. Lisää Veskun kenttä kokemuksia Costa del Golfilta ja muualtakin golf-maailmasta osoitteessa: https://golfcrackers.blogspot.com

Arviointi

Varaaminen ja maksaminen: 
Varaus on erittäin helppo tehdä klubin nettisivuilla olevan linkin kautta monilta muiltakin kentiltä tutun iMasterbookingin kautta. Huom! Peruminen/varauksen siirtäminen kannattaa tehdä soittamalla, varauksen yhteydessä tulevasta sähköpostiviestistä näet suositellun perumisajan (yleensä kolme päivää).
Hinnoittelu menee kausiluontoisesti kuten muillakin alueen kentillä. Helmikuussa normaalihinta nettiajanvarauksella on 80 e (mid season), riippuen vielä kellonajasta, pelaajamäärästä ja päivästä. Klubilla on selkeä hinnasto jonka voi ladata/katsoa nettisivuilta: https://elparaisogolf.com/rates/ Varauksen voi tehdä luotettavasti osoitteessa: https://open.imaster.golf/en/paraiso/?

Palvelut paikan päällä: 
Hyvät parkkipaikat. Klubitalolla ja proshopissa hyvät palvelut. Ykköstii klubin vieressä. Nettisivuilla erittäin hyvät kuvaukset väylistä, kuin myös todella korkeatasoiset ilmavideot kaikista väylistä. Kiva terassikahvila päätösreiän vieressä.

Ruusuja:
Kenttä on rakennettu upeaan laaksoon, niinpä pahimmat tuulenpuhurit pysyvät enimmäkseen poissa. Kenttäsuunnittelu on erityisen hyvin onnistunut, vaihtelua riittää. Miellyttävä ilmapiiri klubilla.

Risuja:
Kävelijän opasteet ysiltä kympille vähän puutteelliset. Kahdeksantoista reikää on liian vähän!

Kentän pituudet metreinä:
Valkoinen 6131
Keltainen 5912
Sininen 5271
Punainen 5998

Par 71, 18 reikää

Scorecard:
https://guadalhorce.com/images/TarjetaRecorridoGuadalhorce.pdf

Yhteystiedot

El Paraiso Golf Club
Urb. El Paraiso, Ctra de Cádiz, km 167,
Estepona, Málaga, Spain
Tel. Exchange: +34 952 88 38 35
Tel. directo reservas: +34 659 66 66 65
Direct booking line: +34 659 66 66 65
Email: reservas@elparaisogolf.com


Elämää pallon ympärillä, Golfcrackers Vesa Airio
https://golfcrackers.blogspot.fi
www.treshombres.fi Golf-matkoja sinne missä kaverisi eivät ole käyneet...
www.visualtailors.fi Valokuvaus, ilmakuvaus ja -videoinnit

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Real Guadalhorse Club de Golf by Kosti Kuronen

Lentokenttäbongarin unelmakenttä

Ajomatkaa hotelliltamme Marbellasta Guadalhorceen on mojovat 58 kilometria. AP-7 moottoritietä tuokin matka taittuu mukavasti kolmessa vartissa. Tietulli (4,7 e) toki peritään matkan varrella. Kivasti taittuu matka uutukaisella "Pösön" Partnerilla, eikä autonvuokrauksen hinnatkaan enää päätä huimaa.
Halvimmillaan autoja vuokrataan alle kahdella kympillä viikko! GoldCarin autonvuokrauksen palvelu oli taattua espanjalaista hässäkkää. Vuoronumerot olivat käytössä palvelutiskillä, mutta asiakkaita kutsuttiin eri tiskeille jonottamaan. Logiikka ontui, jouduimme odottamaan palvelua kauemmin kuin seuraavan vuoronumeron saanut, joka siis kutsuttiin viereiselle tiskille... Monikerroksisessa parkkihallissa auton noutopisteen etsiminen painavien matkalaukkujen kanssa kävi työstä sekin. Viimein avaimet saatuamme saimme vielä etsiä parkkiruutua seuraavasta kerroksesta, numerointi ei sielläkään noudattanut meille tutumpaa etenevää järjestystä. Eksynyt engelsmanni kävi lohduttamassa meitä - hän kertoi etsineensä autoaan vasta viisitoista minuuttia...


Helposti lähestyttävä ja idylliseen maalaisympäristöön rakennettu Real Guadalhorce Club de Golf on suomalaisen kenttäsuunnittelija Kosti Kurosen käsialaa. Vuonna 1989 perustetun kentän on sittemmin uudistanut Espanjan oma poika Miguel Angel Jimenez. Joidenkin tietojen mukaan myös osa kentän perustajista on ollut suomalaisia. Kentän nimi juontuu ilmeisesti takamatkan väyliä nuoleskelevan Guadalhorce -joen mukaan. Klubin kiinteistön historia ylettyy jopa 1500 luvulle asti.

Pelikaverit jäävät klubin erilliseen terassi kahvilaan energiajuomiaan lipittämään, mutta minä hyökkään ensin ihan kahvilan vieressä olevalle rangelle kankeita jäseniäni sätkyttelemään.
Etuysi antaa odottaa kumpuja ja kallistuksia koko kahdeksantoista reiän kierrokselle, siinä suhteessa takamatkan tasamaasto osoittautui pieneksi pettymykseksi.

Kentän kahden erilaisen puoliskon yhteinen nimittäjä on lentokoneet. Suihkareita pyyhkii välillä niin
matalalta että voisi kuvitella olevan mahdollista lyödä pallolla niiden pohjaan. Lentoliikenne tuntuu olevan erittäin vilkasta Malagan lentokentällä.

Klubilla varoitellaan mahdollisista puskiin piiloutuneista rosvoista, kentällä on myös tauluja joissa pelaajia ohjeistetaan pitämään huolta arvotavaroistaan.
Peli etenee mielenkiintoisilla väylillä, oman säväyksensä antaa väylän kolme eagle! Muuten pelistäni ei jää mitään aikakirjoihin präntättävää.

Vuoden vaihteessa muuttuneet golfin säännöt olivat nyt ensimmäisiä kertoja koetuksella. Olimme heti yksimielisiä lipun pitämisestä reiässä pitkien puttien aikana, lippu lähti reiästä vasta reilusti alle metrin putteja pökkiessämme. Muistiongelmia tuotti eniten pallon droppaaminen, vanhat tavat olkapään korkeudelta pudottamisesta istuivat syvällä liskonaivoissa. Onneksi armahtava droppisääntö antoi mahdollisuuden uuteen droppiin ilman sanktiota.
Kuivuus oli koetellut kentän lisäksi estealueita, osa lammikoista oli kuivunut pohjia myöten. Upottavaan saveen oli tallentunut palloistaan huolta pitäneen paljasjalkaisen pelaajan jalanjäljet. Helmikuussa 2019 pelatessamme takaysillä oli muutama väylä korjauksen alaisena. Kenttä on hinta-laatusuhteeltaan erittäin kiinnostava.

Arviointi

Varaaminen ja maksaminen: 
Varaus on erittäin helppo tehdä klubin nettisivuilla olevan linkin kautta monilta muiltakin kentiltä tutun iMasterbookingin kautta. Huom! Peruminen/varauksen siirtäminen kannattaa tehdä soittamalla, varauksen yhteydessä tulevasta sähköpostiviestistä näet suositellun perumisajan (yleensä kolme päivää).
Hinnoittelu menee kausiluontoisesti kuten muillakin alueen kentillä. Helmikuussa normaalihinta nettiajanvarauksella on 50 e (low season), riippuen vielä kellonajasta, pelaajamäärästä ja päivästä. Klubilla on selkeä hinnasto jonka voi ladata/katsoa nettisivuilta: https://guadalhorce.com/en/prices/prices. Varauksen voi tehdä luotettavasti osoitteessa https://open.imaster.golf/en/guadalhorce

Palvelut paikan päällä: 
Hyvät parkkipaikat, katospaikkoja. Klubitalolla ja proshopissa hyvät palvelut, range ja ykköstii aivan klubin vieressä. Rangella pääsee lyömään nurmelta. Kiva terassikahvila ykköstiin vieressä.

Ruusuja:
Todella mielenkiintoinen etuysi. Muotoja, kallistuksia ja kauniita väyliä. Edullinen pelimaksu. Kenttä sopii kävellen ja buggylla operoitavaksi. Range on aivan ykköstiin ja klubitalon sekä kahvilan vieressä.

Risuja:
Etuysin ja takamatkan ero on huikea, aivan kuin ne kuuluisivat eri kentille.

Kentän pituudet metreinä:
Valkoinen 6252
Keltainen 5960
Sininen 5547
Punainen 5122

Par 72, 18 reikää

Scorecard:
https://guadalhorce.com/images/TarjetaRecorridoGuadalhorce.pdf

Yhteystiedot

Real Guadalhorce Club de Golf
Avda. José Ortega y Gasset, 555 | 29196 | Málaga
Contact: (0034) 952 179 378 | 68 Fax: 952 179 372 


Elämää pallon ympärillä, Golfcrackers Vesa Airio
https://golfcrackers.blogspot.fi
www.treshombres.fi Golf-matkoja sinne missä kaverisi eivät ole käyneet...
www.visualtailors.fi Valokuvaus, ilmakuvaus ja -videoinnit

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Whiskey & Golf, Scotland part II

19.5.2018

Edellisen illan pelkokuvat haihtuivat aamulla kun sain varmistettua tilaamani kaksi tila-autoa Avisin tiskiltä. Tosin pienet torut tuli kaupan päälle väärästä hakupäivästä.
Iloinen ryhmä Suomesta tupsahti myös ajallaan Edinburghin lentoaseman tuloporteille. Niinpä pääsimme matkan alkuun...
The best golf hotel in area Nairn
Invernairne Hotel, Nairn. Kunnollisen kokoinen tila-automme kuvassa toinen oikealta
Kaikki ei sitten sujunutkaan kuin Stromsössä - valitsemani kulkuvälineet olivat auttamattomasti liian pieniä bägeille ja muille matkatavaroille! Juoksin sitten äkkiä takaisin vuokraamoon ja sain kuin sainkin vaihdettua toisen autoistamme kunnollisen kokoiseen tila-autoon.

Taas ajettiin loputtomien liikenneympyröiden kautta Queensferryn silloille, lahden ylityksen jälkeen matka tasoittui M90 moottoritien oikoessa mutkia ja kukkuloita kohden päivän targettiamme Nairnia.
Matkan varrella ehdimme ihailla kilttimaan erikoista luontoa, vihreitä kumpuja, kukkuloita, viimein vuoria joiden huippuja osin vielä talven lumi peitti. James Bondin Skyfall elokuvastakin tuttu ylämaa (Scott. Highland) ihmetytti karulla autiudellaan. Tosin erikoiselta tuntui myös huoltoasemienkin puute parinsadan kilometrin siirtymällämme.

Golfia Nairn Dunbar Golf kentällä
Nairn Dunbar GC. Piikkipensaita riitti jokaiselle kokemallemme kentälle

Hotel Invernairne Nairnissa oli iloinen yllätys. Nuoren perheen hyvällä maulla kunnostama hotelli Pohjanmeren rannalla oli jopa parempi kuin nettisivuilla luvattiin. Majoituimme nopsasti ja ehdimme vielä ensimmäisen kentän klubille evästämään ennen avauslyöntejä.

Nairn Dunbar GC osoittautui erittäin hyväksi tulopäivän valinnaksi. Lentämisestä ja ajomatkasta kankeat jäsenemme kiittivät kentän väljistä ja helpohkoista väylistä. Ennakko-odotusten mukaan merituuli oli osa peliä, sekin näyttäytyi tosin vain kohtuullisissa määrin pelimme ajan.

Väylien välissä kiemurtelevat keltakukkaiset okapensaat tulivat ainakin minulle vähän liiankin tutuiksi. Tulevina päivinä saimme huomata saman pensaston levittäytyneen kaikille pelaamillemme kentille.
Upea väylä Nairn Dunbar Golf
The Nairn GC
 Hyvin nukutun yön jälkeen ja huolimatta edellisen illan saapumisjuhlallisuuksista, olimme kaikki valmiita seuraavan päivän koitoksiin. Peliaika oli valittu strategisesti vasta iltapäivälle, silti aamupalalle tupsahteli pelimiehiä heti höyryävien patojen auettua. Aamupäivälle jäi mukavasti aikaa viehättävään kylään tutustumiseen. Skotlannissa on yksi muoti yli muiden talonrakennuksessa, harmaa kivi rakennusaineena. Lähes kaikki asunnot Edinburghista Nairniin edustivat tätä hillittyä harmautta, pienenä poikkeuksena näimme myös jonkin verran ruskean sävytteisiä kivitaloja. Ilmeisesti luonnonvalinta näissä tuulisissa ja koleissa olosuhteissa.
Sääsuoja Nairn Dunbar kentällä Skotlannissa
The Nairn GC. Taukotupia oli vähän kaikilla kentillä, sää voi olla kamala ja neljän tuulen kopista löytyy aina suoja joltain nurkalta
The Nairn GC:n odotusarvo oli jo hieman korkeammalla pelikokemuksen suhteen. Klubitalo olikin heti asteen verran hienostuneempi. Kenttä rajoittui mereen, kuten edellisenäkin päivänä, mutta nyt vaihtelua peliin toivat hienoiset korkeuserot joillakin väylillä. Pelialusta oli erittäin hyvässä kunnossa, miellyttävä kenttä kaiken kaikkiaan.
Moray Golf Club meren rannassa, Skotlanti
Moray GC, Lossiemouth
The Nairn jäi taakse, tosin autokuntamme jäi vielä illastamaan paikalliseen ravintolaan.  Merinäköala ei valitettavasti auttanut  “Bandstand Bar & Restaurant” jäi mieleen lähinnä mukavasta ilmapiiristä, mutta vähemmän kiinnostavasta ruokapuolesta.
Moray Golf Clubin väylä 18
Moray GC, Lossiemouth. Tyypilliset harmaakivitalot taustalla
Illan tullen karautimme muutaman kymmenen mailin päässä odottelevaan Lossiemouthin kylään. Hotel Lossiemouth sai kymmenen pistettä sijainnistaan vastapäätä Moray Golf Clubia, seuraavan päivän siirtymä aamupalalta kentälle sujuikin sitten apostolin kyydillä. Hotellin erikoisuutena voisi mainita jämäkän henkilökunnan. Aamupalalla saimme odotella että kaikki eväät oli kannettu tarjoilupöytään, sitä ennen ei tarvinnut mennä pöydästä nirppimään. Skottilainen luonne onkin varsin suora ja välitön. Saimme reissun aikana huomata moniakin yhtäläisyyksiä suomalaisuuden "parhaiden" puolien kanssa.
Moray Golfin viimeinen viheriö
Moray GC, Lossiemouth
Moray GC innosti kaikkia seurueemme jäseniä. Jo näkymät hotellin pihasta pistivät parkkiintuneemmatkin golfbongarit hymyilemään. Kenttä oli miltä näyttikin, fantastinen kokemus, aito links upeissa merenranta maisemissa.
Viskin haistelua Moray Distillery, Skotlanti
Moray Distillery, Elgin. Viskin haistelua
Lossiemouthissa vietimme kaksi yötä. Moray GC:n jälkeen suorimme Elginin kylään tutustumaan tunnettuun viski tislaamoon. Moray Distillery tarjosi meille upean kokemuksen aina tehdaskierroksineen ja uskomattoman varaston tutustumisen myötä.Lopuksi pääsimme tietenkin vielä maistelemaan tuotannon erilaisia antimia ja se oli sitten oma luku sinänsä!
Olimme varanneet (toiselle päivälle) toisenkin tislaamon käyntimme kohteeksi. Ikävä kyllä myöhästyimme tarkasta sovitusta ajasta hieman ja menetimme mahdollisuutemme kierrokseen, korvaava kierros olisi järjestynyt tunnin päästä mutta tylyn vastaanoton vuoksi äänestimme jaloillamme.

Oikea Links kenttä, Royal Aberdeen, Skotlanti
Royal Aberdeen GC, Balgownie Course
 Kahden Lossiemouthissa vietetyn rauhallisen yön jälkeen suunnistimme itärannikolle vähän isompaan kylään Aberdeeniin. Royal Aberdeen GC on maailman kuudenneksi vanhin golfklubi. Ennakkoon olimme saaneet pariinkin otteeseen tarkkoja käyttäytymiseen liittyviä säännöstöjä huomioon otettavaksemme. Klubilla ja sen ympäristössä puhuminen matkapuhelimiin kielletty (paitsi ulkona niille osoitetulla paikalla), pitkät lahkeet, solmio, pikkutakki.. Pynttäydyimme kuuliaisesti ohjeiden mukaan, paikan päällä oli kuitenkin ihan rento meininki ja meille kerrottiin että tiukat säännöt on voimassa vain viikonloppuisin. No, ihan mukava sitä on joskus siistimminkin kulkea.
Royal Aberdeen Balgownie kenttä
Royal Aberdeen GC, Balgownie Course. Klubitalo ja Pro shop
Useammalla klubilla oli kuitenkin otettava huomioon sääntö joka kieltää golfkenkien käytön ravintolassa, ihan ymmärrettävää.
Nyt olikin tuulta pelissä, lisäksi päivä oli pilvinen ja vähän koleakin. Harmittelin miten olinkaan saattanut jättää pitkät kalsarit kotiin, mutta sitten ratkaisin ongelman käytännöllisesti jättämällä kanttihousut tuulenpitävien golfhousujen alle. Ei ollut kylmä enää! Royal Aberdeen oli iästään huolimatta moderni kenttä. Toki täälläkin oli tehty paljon väyläuudistuksia aikain saatossa, vanhan kentän henki eli kuitenkin voimakkaana tällä linksien linksillä.
St. Andrews Links, Jubilee Course
 Aberdeenissa yövyttiin. Jotain hässäkkää majoittajalla oli päivänselvien Booking.com kautta tekemiemme varausten kanssa ja muutama henkilö meidän porukastamme jaettiin läheiseen huoneistohotelliin. Aamusella varhain pääsimme jatkamaan matkaa kohti pyhättöä, St. Andrews maalina. Old Course olisi ollut tietenkin hieno pelata ihan kokemuksena, mutta varaukset sinne (hotellipakettina) olisi pitänyt tehdä jo vuotta aiemmin. Jouduimme siis "tyytymään" Jubilee Courseen, joka ei ollut ollenkaan huono valinta. Jubileen väylät olivat mielenkiintoisia, osa armahtavia "rännejä" jokunen taas haastavan pitkiä. Kenttä oli hyvässä kunnossa. Silti jäi vähän hampaankoloon tuo Old Coursen kokeminen...
St. Andrews Links, Jubilee Course

St. Andrews Links, Jubilee Course

St. Andrews Links, Jubilee Course

St. Andrews Links
St. Andrews kenttäympäristö, Pro Shop ja Old Course Restaurant tulivat vielä pelin jälkeen tutuiksi. Syötyämme hyvin kurvailimme pimeän tullen uuteen majoituspaikkaamme suunnittelemaan seuraavan vapaapäivän viettoa. Yhteisenä päätöksenä ilman eriäviä mielipiteitä päätimme jatkaa sitä mitä olimme tänne tulleet tekemäänkin eli golfin pelaamista. Kentäksi valittiin "kotimatkan" varrella sijaitseva Leven Links.
Bonus kenttä Leven Links. On tilaa draivata (jos ei pelkää piikkipensaita)
 Mielenkiintoinen kenttä olikin tuo Leven Links. Bunkkereita ja vettä oli aika vähän, tilaa pallonlyömiseen melko paljon. Peli on kuitenkin aina haastavaa ja täälläkin tuulella oli oma osuutensa tuloksenteossa.
Leven Links 18#
Matka oli erittäin onnistunut alun pienistä autoihin liittyvistä haparoinneista huolimatta. Skotlanti on tunnettu raikkaista tuulistaan ja toisaalta kokemuksemme mukaan karuista mutta lämminhenkisistä asukkaistaan. Matkan järjesti valmismatkatoimisto Tres Hombres, www.treshombres.fi ja ensi vuonna uudestaan!
Kiitos kaikille matkaan osallistuneille!