Alcaidesa Heathland

Gibraltarin salmen tuntumasta löytyy edullinen, mutta mielenkiintoinen Heathland

Aamulähtö hieman sateisesta Esteponan kaupungista sujui rutiininomaisesti. Hedelmäpainotteiset aamupalat hotkaistuamme pakkasimme edellisenä päivänä kastuneet varusteemme ja mailamme takaisin lähes kuivuneisiin bägeihimme. AP-7 moottoriväylää hyväksikäyttäen ajomatkaksi muodostui tasan puoli tuntia.

Heathland #1. Avauslyönnille on mukavasti tilaa, varsinkin jos käyttää viereistä #18 väylää hyväkseen.

Yhdellä poletilla saimme rangelle viisikymmentä palloa, yksi korillinen riittikin hyvin meille kolmelle, sillä rangen pallot olivat luvalla sanoen surkeita. Tosin samanlaisia kellertäviä etäisesti nykyaikaisia golfpalloja muistuttavia tekeleitä oli käytössä muillakin rannikon kentillä. Driving range itsessään on hieno, lyönnit suunnataan kohti horisontissa siintävää Välimerta. Harjoittelun tuoksinnassa voi myös ihailla Gibraltarin massiivia (hyvän sään vallitessa). 

Ensimmäinen väylä vaikutti ensisilmäyksellä helpohkolta, suora par nelonen, hieman alamäkeen viettäen. Tiiboxien eteen, sen oikealle puolen, oli viritelty suojaverkko. Verkon ilmeinen tehtävä oli suojella viereisen laakson asukkaiden henkeä ja terveyttä. Viereinen tyhjä väylä #18 oli tällä kertaa hyvin pelissä avauksillamme.

#14. par 3. Avauslyönnin minimi kantama 163 metriä. Viheriön takana vaanii piikkipensaita.

Kentältä ja sen väylien reunoilta puuttuivat lähes tyystin alueen muille golfkentille tyypilliset puut. Piikkipensastoa oli tietenkin riittämiin. Väylät olivat muodokkaita, kumpuja ja kallistuksia oli riittämiin. Mielestämme väylät olivat yllättävän mielenkiintoisia ja monipuolisia. Tekstin yläpuolen kuvassa (#14. greeni etualalla) taustalle jäävä #13. aiheutti hieman harmaita hiuksia pelattavuudellaan. Melko lyhyt #14. par 5, lyödään jyrkkään alamäkeen, ehkä paras taktiikka olisi ollut avata lyhyellä raudalla, sillä vähänkin pitempi avaus syöksyi suurella varmuudella rinteen hiekkaesteisiin. Kenttää ja väylää paremmin tuntematta en lähtisi neljällätoista pitkää avausta edes yrittämään. Toki tämä oli vain henkilökohtainen mielipiteeni. Väylä oli minulle yksi haastavimmista, vaikka sen hcp olikin rankattu yhdeksi kentän helpoimmista.

Taustalla kutkuttavan jännittävä väylä #14, veden yli lyötävä par kolmonen, keltaisilta 163 metriä (viheriön eteen)

Heti haastavan par viitosen perään tulee mielestäni vaikea par kolmonen. Väylän neljätoista viheriö on lähes kiinni vesiesteessä. Keltaiselta tiiltä avauksen tulee lentää ilmassa yli satakuusikymmentä metriä. Olen varma, että tämä väylä on käytettyjen pallojen sukeltajan unelma. Tiiboxissa horjuvan pelaajan tunnelmat saattavat olla vähän erilaiset kuin pallonmyyjällä.

Viheriölle laskeutumiset kannattaa miettiä etukäteen, vaaroja vältellen

Viheriöt olivat liukkaita ja niiden kallistusten lukemisessa sai olla hyvin tarkkana. Edellisten päivien ja alueen muiden kenttien tuomalla kokemuksella, ymmärsimme nyt hieman paremmin kallistuksia. Myös lähestymiset viheriöille olivat tarkkaa peliä. Useinkin ja varsinkin, liian lyhyeksi jääneet lähestymiset valuivat helposti takaisinpäin, jopa kymmenen metrin matkan, elleivät sitten päätyneet vesi- tai hiekkaesteisiin.

Arviointi

Edellisen päivän sadepelin jälkeen
 kuivateltiin bägejä ja niiden sisältöä

Varaaminen ja maksaminen: 

Nettivaraaminen on helppoa ja turvallista osoitteessa https://open.imaster.golf/en/alcaidesa? Varauksen peruminen kannattaa muistaa tehdä viimeistään vuorokautta ennen peliaikaa. Varauksesta iMasterbooking -järjestelmä pidättää ennakkomaksua neljä euroa ja viisikymmentä senttiä. Depositin saa takaisin proshopissa pelimaksun yhteydessä tai varaussääntöjen mukaan tehdyn perumisen päätteeksi. Varauksen voi tehdä myös puhelimitse tai sähköpostilla, yhteystiedot jutun lopussa. Joulukuisen käyntimme aikaan pelimaksu oli 65 euroa, jaetulla golfautolla boostattuna.

Palvelut paikan päällä: 

Hyvät parkkitilat heti klubin edessä. Upea ja samalla hillitty klubitalo ravintoloineen. Kaksitasoinen driving range klubin vieressä. Kaksi täysimittaista kenttää, Heathland ja Links. Golfautot, trolleyt, sekä mailasetit saa vuokralle klubin alakerran proshopista.

Ruusuja:

Mukava ja muodokas kenttä, jolla on hyvin tilaa myös avauslyönneille.

Risuja:

Oikeastaan emme törmänneet juuri mihinkään mainittavan arvoiseen ongelmaan tai epäkohtaan. Driving rangen pallot olivat mielestämme ala-arvoisia.

Kentän pituudet metreinä:

Valkoinen 6373

Keltainen 5951
Sininen 5580

Punainen 5193

Par 72, 18 reikää

Scorecard:

https://clubsg.skygolf.com/courses/course/21904/San_Roque_Club.html?tab=scorecard&#Scorecard

Yhteystiedot

Alcaidesa Links Golf Resort

Avda. Pablo Cerezo, s/n. 11360 San Roque, Cádiz

(+34) 956 791 040

comercial@alcaidesa.com

reservas@alcaidesa.com

Elämää pallon ympärillä, Golfcrackers Vesa Airio

https://golfcrackers.blogspot.fi

www.treshombres.fi Golf-matkoja sinne missä kaverisi eivät ole käyneet...

www.visualtailors.fi Valokuvaus, ilmakuvaus ja -videoinnit

San Roque New

Remontin keskelle joutunut komea klubitalo kumisi tyhjyyttään, varauksemme oli vastaanotettu, mutta oliko kenttä ollenkaan auki?

Esteponan vuokra-asunnollamme luettiin aamun säätiedotuksia tarkkaan. Ennustukset lupailivat sadekuuroja eteläiselle Costa del Golfin alueelle. Tutkimme mahdollisuuksia siirtää päivän pelimme jonnekin kuivemmille seuduille, mutta lähin "taatusti kuiva" alue oli kaukana sisämaassa, Sevillan seutuvilla. Golf on lopulta pukeutumiskysymys, pienen tuumailun jälkeen päätimme pitää alkuperäisistä suunnitelmista kiinni ja katsoa minkä tuleman pitää.

Pientä vesitihkua ilmassa

Pikalomamme kolmannen kenttävarauksen olimme tehneet Gibraltarin lähelle, San Roquen kylän liepeillä sijaitsevalle San Roque New -kentälle. Kentän sijainti kuuluisien Valderraman ja Sotogranden tuntumassa, antoi olettaa hieman mielenkiintoisempaa pelikokemusta. Perillä kentän parkkipaikalla aloimme ounastelemaan ongelmia, parkkipaikalla oli vain pari autoa. Toisessa autossa näytti olevan vartiointipalvelun henkilökuntaa sisällä. Klubin pihoilla kuljeksi vain sadevarusteisiin pukeutuneita työmiehiä.

Tarkastimme ensin vähän arkisemman näköisen rakennuksen pro-shoppia etsiessämme. Rakennus osoittautui kaksi-kerroksiseksi driving-rangeksi. Kaikki lyöntimatot oli kerätty pois lyöntipaikoilta, eikä rakennuksesta löytynyt ihmisiä tai toimistoakaan. Range-rakennuksen viereisessä pytingissä, isossa ja hulppeassa klubitalossa, oli sielläkin selvästi remontti meneillään. Puikahdimme klubin pääovesta sisään, vain kohdataksemme tyhjyyttään kumisevan suuren eteisaulan. Rakennuskaaoksen läpi kuljettuamme huomasimme aulan toisella puolella ovissa ilmoituksia, joiden johdattamana vihdoin löysimme proshopin.

Klubin toinen kenttä, Old Course, oli sekin remontissa. Uudelle kentälle sen sijaan oli meidän lisäksemme joitakin muitakin varauksia, arvauksemme mukaan lähtijät olivat Brittein saarilta. Britit eivät tunnetusti pahemmin pienestä vesitihkusta piittaa, heille kun sateet ovat hyvin arkipäiväisiä kotimaassaan.

Kumpuja ja mäkisyyttä riitti uudella kentällä

Ykköstiin vierestä löytyi startteri, häneltä saimme myös varatut golf-automme. Tällä kertaa autoilu valikoitui vaihtoehdoksi juuri sateen vuoksi, toihan se edes pientä suojaa isomman ryöpyn kohdalle sattuessa.
Ykköselle pääsimme heti ilmoittauduttuamme. Harjoituskenttä oli siirretty väliaikaisesti ykkösen tiiboxin takana aukeavalle pitkälle par kolmoselle. Siellä olikin muutamia nuoria lyöntiharjoituksia tekemässä, kilpapelaajia he olivat aivan varmasti.
Ykkönen vaikutti helpolta numeroiden valossa, mutta haastavasti asetellut väyläbunkkerit panivat miettimään mailavalintoja vähän toisenkin kerran.

Hiekkaesteet olivat väliin jopa väylän mittaisia

Sateista säästä huolimatta viheriöt osoittautuivat arvaamattoman liukkaiksi, niillä oli myös vaikeasti luettavia kallistuksia. Monesti arvioimme greenien vietot aivan väärin, putteja tuli sitten sen mukaan vähän normaalia enemmän.
Ensimmäinen par kolmonen, väylä numero neljä, oli nimetty Seve Ballesterosille. Haastava se olikin, reilu puolitoistasataametrinen, alamäkeen lyötävä rata, jolla ei ollut liikaa tilaa varsinkaan slaisseille, eikä liiemmin hukeillekaan. Heti ison viheriön takana odotti jyrkkä pudotus, joten paria pelatakseen, avauslyönnin piti tonttiin tullessaan mieluiten pysähtyä pakoilleen.

Sade puski päälle loppusuorilla

Kumpuja ja mäkisyyttä riitti, sateen liukastamat rinteet olivat erittäin liukkaita. Onnistuinkin reväyttämään reiteni yhdelle viheriölle kömytessäni. Jatkossa kenttä tarjosi upeasti suunniteltujen väylien lisäksi melkoisen valtavia bunkkereita. Suurimmat, tai pisimmät hiekkaesteet, olivat arvioni mukaan reilusti yli viisikymmentä metriä pitkiä.
Sateen lisäksi, kentän viimeiseksi pelattavien väylien kiusaksi, ilmaantui ukkonen ja vähän kauempana välähtelivät pelottavat salamatkin. Meillä oli ukkosen herran saapuessa onneksi viimeinen väylä menossa, mutta toki kastuimme läpimäriksi hyvistä varusteistamme huolimatta.

Arviointi

Varma osuma, hiekkaesteeseen. Kuva Juho

Varaaminen ja maksaminen: 

Nettivaraaminen on helppoa ja turvallista osoitteessa https://open.imaster.golf/en/sanroque?. Varauksen peruminen kannattaa muistaa tehdä viimeistään vuorokautta ennen peliaikaa. Varauksesta iMasterbooking -järjestelmä pidättää ennakkomaksua neljä euroa ja viisikymmentä senttiä. Depositin saa takaisin proshopissa pelimaksun yhteydessä tai varaussääntöjen mukaan tehdyn perumisen päätteeksi. Varauksen voi tehdä myös puhelimitse tai sähköpostilla, yhteystiedot jutun lopussa. Joulukuisen käyntimme aikaan pelimaksu oli 78 euroa, jaetulla golfautolla boostattuna.

Palvelut paikan päällä: 

Autoille suuri, ilmainen parkkipiha. Hyvin varusteltu proshop/caddiemasterin toimisto. Marraskuussa 2019 klubitalo oli remontissa, joten ravintolan palvelut jäivät kokeilematta. Kaksikerroksinen driving range sijaitsee klubitalon vieressä, lyönnit tapahtuvat matoilta. Driving range oli remontin alla käyntimme aikaan. Väliaikaisena harjoituslyöntipaikkana toimi New Coursen ykkösväylän tiiboxin takana oleva pitkä par kolme väylä. Klubi vuokraa erillistä maksua vastaan trolleyt ja golfautot, autot ja trolleyt saa kuittia vastaan startterin toimistolta (New Coursen ykköstiin vieressä).

Ruusuja:

Hyvin hoidettu ja pitkä kenttä. Mielenkiintoiset väylät, viheriöt ja esteet olivat hyvässä kunnossa käyntimme aikaan Joulukuussa. Erinomainen palvelu proshopissa.

Risuja:

Remontin aiheuttamat väliaikaiset järjestelyt tulivat yllätyksenä, niistä ei ollut riittäviä tiedotteita klubin ulkopuolella.

Kentän pituudet metreinä:

Valkoinen 6497

Keltainen 6097
Sininen 5565

Punainen 5010
Kultainen 4593

Par 72, 18 reikää

Scorecard:

https://clubsg.skygolf.com/courses/course/21904/San_Roque_Club.html?tab=scorecard&#Scorecard

Yhteystiedot

San Roque Club

The San Roque Club C.N. 340 KM 127 11360 San Roque (Cadiz) 36º 15' 59'' N 5º 20' 04'' O
(+34) 956 613 030
(+34) 956 613 041
(+34) 956 646 505
(+34) 956 613 012
info@sanroqueclub.com

Elämää pallon ympärillä, Golfcrackers Vesa Airio

https://golfcrackers.blogspot.fi

www.treshombres.fi Golf-matkoja sinne missä kaverisi eivät ole käyneet...

www.visualtailors.fi Valokuvaus, ilmakuvaus ja -videoinnit

Flamingos, Villa Padierna

Flamingos, Villa Padierna. Luksusta Aurinkorannikon golf-lomailuun!

Flamingos ykköstii, mailavalinta mietityttää

Ensimmäisen päivän pelin jälkeen asunnolle palattuamme Juhis huutelee suihkukaapista veden olevan aivan jäätävän kylmää! Mietin, mitä se vuokraemännän umpi-espanjankielinen sisko meille sanoikaan veden lämmityksestä? Ensin hanasta kuuma vesi päälle, se sytyttää kaasulämmittimen… Parin kaljan verran tuumailtuamme, onnistuimme saamaan myös Juhikselle lämmintä vettä suihkuun. Taikatemppu oli yksinkertainen, ensin keittiön hana kuumalle - sitten suihku päälle. Lopuksi keittiön hana kiinni ja lämpimästä suihkusta nauttimaan. Yksinkertaista lopulta, mutta suihkua ei voi keskeyttää, ellei sitten halua nauttia Juha-Matin tapaan jääkylmästä veden virkistävästä vaikutuksesta.

Pikalomamme järjestyksessään toinen pelikierros varattiin Marbellan ja Esteponan väliin sijoittuvalle, Villa Padiernan upealle resorttikentälle. Resortin kolmesta kentästä valitsimme Flamingoksen päivän peleihin. Parkkipaikat olivat olemattomia hulppean klubirakennuksen edessä. Juho huomasi parkkihallin sisäänkäynnillä kyltin, siinä ilmoitettiin viiden tunnin ilmaisesta parkkeerauksesta pelaajille. Hallissa olikin hyvin tilaa komealle ”pösöllemme”, Ferrareiden ja Lamborghinien välissä.

Klubin etiketin mukaisesti pitkälahkeisiin pukeutuneina marssimme vihdoin lähipelialueelle. Lyhyempääkin sallitaan, eikä ketään käännytetä pois ”sopimattomin” vaatteiden takia. Ajat muuttuvat, nettisivut pysyvät. Edellisen päivän tapaan harjoitus-viheriöt tuntuivat jälleen liukkailta ja haastavilta. Flamingoksen ykkönen lähtee aivan klubin kulmilta. Vähänkin kiireisempään aikaan pelinsä varanneet lähtijät saavatkin nauttia pienen yleisön aiheuttamasta lisäjännityksestä. Jännittämiseen onkin aihetta, sillä ykkösen tiiboxin ja väylän alun välissä on pieni rotko. Reilu sadan metrin lyönti ”kultaisilta” klubitiiltä vaaditaan oikealle viettävän väylän saavuttamiseksi. Lyhyen par viitosen avausmailaa saikin miettiä moneen kertaan. Onnistuneen avauksen jälkeen välilyönnille riittää hyvin tilaa. Pitkän avauksen yltäessä oikealle kaartuvan väylän huipulla olevan harjanteen yli, ei ole sitten lainkaan mahdoton temppu yrittää kakkoslyöntiä suoraan loivan alamäen päätteeksi häämöttävälle viheriölle.

Valtavilla viheriöillä on myös mielenkiintoisia muotoja

Flamingos osoittautui haastavaksi, kapeiden väyliensä ja monipuolisten kallistustensa ansiosta. Lyhyt kenttä on onnistuttu rakentamaan melko pienelle alueelle, sen pystyy pelaamaan helposti myös kävellen, tosin hyvää kuntoa mäkisessä maastossa talsiminen vaatii. Golf-maisemat olivat kohdallaan, valtavia ja upeita pylväskatajia oli istutettu vihreinä kiemurtelevien, toinen toistaan upeampien, väylien väliin. Korkeimmilta kohdilta pääsimme nauttimaan Välimeren syvän sinisestä ulapasta, alempana maisemaa avarsi kohtalaisen kokoinen tekojärvi. 

Takamatkan ensimmäinen väylä oli slopattu kentän vaikeimmaksi. Melko lyhyen par nelosen, kolmesataaviisikymmentäyksi metriä, voi pelata monella tapaa. ”Bighitterit” lyövät komean drawn väylän oikean laidan ison ja komean puun yli, tilaa ei ole paljon, mutta onnistuneen avauksen jälkeen lähestymislyönnille jää matkaa vain noin sata metriä. Ehkäpä suosituin tapa avaukselle on kuitenkin avata raudalla suoraan lipun suuntaan. Noin sadanviidenkymmenen metrin ykköslyönnillä tavoitellaan vesijättömaan ja viheriön väliin jäävää väylän pätkää. Onnekkaan osuman jälkeen lipulle on vielä matkaa toiset sataviisikymmentä metriä.

Sisääntulon väylät olivat mielestäni hieman armahtavampia etuysiin verraten. Kentänhoito vaikutti mallikelpoiselta, kuten tämän hintaluokan paratiisissa pitääkin. Yhdellä väylällä kenttähenkilöstön riesana oli ollut ilmeisesti villisikojen armeija. Sikailijoiden tuhoama paikka oli rajattu pelaamattomaksi alueeksi, ilman parempaa tietoa tulkitsimme sinne uponneet välilyöntimme armahduksen alaisiksi.

Esteitä ja haasteita riittää

Flamingos oli upea ja hyvin hoidettu kenttä. Saimme kohteliasta ja hyvää palvelua niin proshopissa, kuin ykköstiin vierelle rakennetussa erillisessä ravintolassakin. Pari kuukautta talvehtineille swingeillemme kentän kapeat väylät olivat haastavia, liian monta hyvää kuulaa katosi rotkoihin ja upeisiin vesiesteisiin.

Arviointi

Varaaminen ja maksaminen: 

Nettivaraaminen on helppoa ja turvallista osoitteessa https://open.imaster.golf/en/villapadierna. Varauksen peruminen kannattaa muistaa tehdä viimeistään vuorokautta ennen peliaikaa. Varauksesta iMasterbooking -järjestelmä pidättää ennakkomaksua neljä euroa ja viisikymmentä senttiä. Depositin saa takaisin proshopissa pelimaksun yhteydessä tai varaussääntöjen mukaan tehdyn perumisen päätteeksi. Varauksen voi tehdä myös puhelimitse tai sähköpostilla, yhteystiedot jutun lopussa. Joulukuisen käyntimme aikaan pelimaksu oli 89 euroa, ilman golfautoa.

Palvelut paikan päällä: 

Autoille viiden tunnin ilmainen parkkihalli, muista vaihtaa parkkilippu ilmaiseen ulosajolippuun proshopissa ennen poistumistasi. Hyvin varusteltu proshop/caddiemasterin toimisto. Erillinen ravintola/baari Flamingos kentän ykköstiin vieressä. Driving range sijaitsee vähän kauempana, sinne järjestetään tarvittaessa kyyti proshopista. Harjoitusviheriöt myös klubin edessä/Flamingos kentän ykkösen ja kymppitiin välissä. Klubilta saa erillistä maksua vastaan trolleyt ja golfautot. Klubin nettisivujen mukaan klubilla/kentillä vaalitaan tiukkaa etikettiä, mutta kentillä sitä ei tunnuta valvottavan.

Ruusuja:

Hyvin hoidettu kenttä. Väylät, viheriöt ja esteet olivat priimakunnossa käyntimme aikaan Joulukuussa. Erinomainen palvelu proshopissa ja ravintolassa.

Risuja:

Varsinkin meille klubipelaajille haastavan kapeat väylät, eritoten pitkiä avauslyöntejä tavoiteltaessa.

Kentän pituudet metreinä:

Valkoinen 5714

Keltainen 5456

Punainen 4828

Par 71, 18 reikää

Scorecard:

https://clubsg.skygolf.com/courses/course/316361/Villa_Padierna_Golf_Resort.html?tab=scorecard&#Scorecard

Yhteystiedot

Villa Padierna

Urb. Los Flamingos Golf - Ctra. de Cádiz, Km. 166. 

29679 Marbella, Málaga

Tel +34 952 889 157

info@villapadiernagolfclub.es

https://www.villapadierna.es/golf/en/

Elämää pallon ympärillä, Golfcrackers Vesa Airio

https://golfcrackers.blogspot.fi

www.treshombres.fi Golf-matkoja sinne missä kaverisi eivät ole käyneet...

www.visualtailors.fi Valokuvaus, ilmakuvaus ja -videoinnit

Valle Romano, Estepona

Valle Romano Golf, kaunista ja haastavaa Costa del Golfin tapaan!

Kolmosväylän avauslyönnin pituuden tarve oli todella vaikea arvioida

Vastapäätä Airbnb:n kautta vuokraamaamme, Esteponan keskustan kulmille sijoittuvaa rivitalohuoneistoa on Fruiteria. Myymälän kaltereiden peittämien näyteikkunoiden välistä pilkistelee värikkäät mainosteippaukset. Yllättävän paljon asiakkaita kulkee pienen liikkeen ovista jo näin auringonnousun aikaan. Liikkeen työntekijä pelmahtaa pihalle asiakasvirtaan sattuneen tauon aikana ja yrittää ravistella murtosuojana toimivaa metallikaihdinta hieman enemmän auki.

Useimmat liikkeen asiakkaista kulkevat jalan, mutta ne, jotka tulevat autolla, joutuvat jättämään autonsa suojateille, ajokaistalle ja kuka minnekin. Maan tapa, hätävilkut vain päälle ja asiolle. Hyvä että meidän vuokra-asunnollamme on oma pieni parkkipaikka talon edessä. Tilava vuokra-automme peittää parkkiruudun lähes jokaisen neliösentin. Onneksi naapurillamme tuntuisi olevan vain skootteri kulkupelinä.

Varhainen aamulento, vain muutaman tunnin unet takana. Lentokoneessa oli hankala nukkua, exit -paikoista huolimatta. Aikataulumme oli napakka, autonvuokraus, asunnon chekkaus ja heti perään pelaamaan. Valle Romano valikoitui ensimmäiseen lähtöön, lähinnä sijaintinsa vuoksi. Asunnolta oli vain vartin ajomatka pelipaikoille. Alkavalla reissullamme oli tarkoitus pelata neljä pelikavereilleni Juholle ja Juhikselle, sekä minullekin uutta kenttää.

Päätimme kaikki kolme yhdessä pelata ensimmäisen kierroksen ilman tarjottuja golf-autoja. Valle Romano osoittautui melko haastavaksi tapaukseksi. Korkeuseroja oli paljon ja väliin siirtymät betonisilla poluilla väylien välillä olivat turhankin pitkän tuntuisia. Ykkösväylä on suora par viitonen. Klubitiiltä neljäsataaseitsemänkymmentäviisi metriä pitkän radan pystyy lyömään kahdella päälle, kiitos mukavasti rullaavan hienoisen alamäen. Korotetut viheriöt oli viritetty melkoisen haasteellisiksi. Saimme heti ykkösellä kokea greenien vaikeuden, reissun ainoan eagle-yrityksen sulettua triplabogeyksi!

Etuysi jatkui muodokkaana ja haastavana, hyvätkin yritykset avauslyönneissä saattoivat mennä hukkaan pallojen vieriessä jyrkän alamäen vauhdittamina väylien reunoja koristaviin piikkipensaisiin tai lähelle viheriöitä sijoitettuihin kivireunaisiin vesiesteisiin. Kenttä oli mielestämme oikein hyvässä kunnossa, tosin edeltävien päivien rankat vesisateet olivat pehmittäneet pelialustaa monin paikoin.

Myöhäisestä lähtöajastamme johtuen muita pelaajia ei liiemmin näkynyt. Vasta parin viimeisen väylän aikana huomasimme takana tulijoita. Kukaan ei kuitenkaan joutunut meitä odottelemaan, vaikka kierrokseemme kuluikin lopulta melkein viisi tuntia. Kenttää voisi suositella jalkapatikkaan vain, jos omat kuljettimet sattuvat olemaan hyvässä kunnossa. Ruuhka-aikaan Valle Romanossa golf-autot ovatkin melkeinpä pakollinen valinta.

Aurinko ehti jo vuorten taa kunnes pääsimme viimeisen väylän kimppuun

Arviointi

Varaaminen ja maksaminen: 

Varaus on erittäin helppo tehdä klubin nettisivuilla https://www.valleromano.net/en/ sijaitsevan linkin kautta, monilta muiltakin kentiltä tutun iMasterbookingin kautta. Huom! Peruminen/varauksen siirtäminen kannattaa tehdä soittamalla, varauksen yhteydessä tulevasta sähköpostiviestistä näet suositellun perumisajan (yleensä kolme päivää).

Hinnoittelu menee kausiluontoisesti kuten muillakin alueen kentillä. Joulukuussa normaalihinta nettiajanvarauksella oli 55 e, riippuen vielä kellonajasta, pelaajamäärästä ja päivästä.

Palvelut paikan päällä: 

Parkkipaikkoja löytyy klubin parkin lisäksi kenttää ja harjoitusaluetta halkovan tien laidasta. Harjoitusalueella on oma terassibaari, sieltä voi ostaa vettä ja muita juomia. Katettu lyöntiharjoittelualue, harjoittelu tapahtuu matoilta.

Ruusuja:

Palvelut ovat hyvät, ravintolaa emme tosin testanneet tällä kertaa. Kentän lay-out on mielenkiintoinen ja haastava.

Risuja:

Rangen pallot vanhoja ja heikosti lentäviä. Turhan vaikeasti pelattavia kallistuksia joillakin väylillä.

Kentän pituudet metreinä:

Valkoinen 6213

Keltainen 5804

Sininen 5338

Punainen 4905

Par 71, 18 reikää

Scorecard:

https://clubsg.skygolf.com/courses/course/53877/Valle_Romano_Golf_Resort.html?tab=scorecard&#Scorecard

Yhteystiedot

Valle Romano Golf & Resort

CN 340 km 152 - Urbanización Valle Romano

Casa Club - C/ Villa Borghese nº 1

29680 Estepona (Málaga) España

email: reservasgolf@valleromano.es

www.valleromano.net

Elämää pallon ympärillä, Golfcrackers Vesa Airio

https://golfcrackers.blogspot.fi

www.treshombres.fi Golf-matkoja sinne missä kaverisi eivät ole käyneet...

www.visualtailors.fi Valokuvaus, ilmakuvaus ja -videoinnit

Golfia Swazimaassa

Swazimaa ei tule ihan ensimmäisenä mieleen golf reissuja suunnitteleville, pikkuisesta Etelä-Afrikan ja Mosambikin rajavaltiosta löytyy kuitenkin kenttä poikineen.

Painajaismaiset raja-muodollisuudet, vastapainona hyväkuntoiset asfalttitiet. Swazimaan paikannimiä joutui katsomaan toisenkin kerran - golfia pelattiin Hhohhon piirikunnassa, matkan varrelle jäi myös muuan Hhelehhele.

Eteläisen Afrikan kiertoajelumme toinen maa oli Mosambik. Painajaismaisten tulli-muodollisuuksien ja silmään pissimisten saattelemina ajelimme Etelä-Afrikan rajalta Mosambikin pääkaupunkiin Maputoon. Kaupunki tuntui ahdistavalta ja jopa vaaralliselta, niinpä golfaaminen suosittujen rantojen lomakohteessa jäi tällä kertaa kokeilematta. Päätimme lähteä heti tulopäivän jälkeisenä aamuna takaisin ihmisten ilmoille, suuntana Swazimaa.

Vielä kerran saimme tuta mosambikiläisten tullivirkailijoiden simputuksen, kymmentä euroa köyhempinä ja nöyryytettyinä pääsimme vihdoin ajelemaan Swazimaan maaperälle. 

Meillä ei ollut juuri minkäänlaista valmista suunnitelmaa golfin varalle, vaan liikuimme rennosti ”katsotaan mitä eteen tulee” -asenteella. Google Mapsin mukaan päädyimme ensin Simunye Country Clubille. Yhdeksänreikäinen tasamaalle rakennettu puistokenttä ei saanut minua innostumaan. Lyhyille väylille oli istutettu puita, vieläpä parhaille lyöntilinjoille. ”Armoton arpajaiskenttä” liikanimi napsahti Simunyelle jo nopealla silmäyksellä. Jäimme kuitenkin lounastamaan paikalle, vähemmän kiinnostavan kentän vastapainoksi ruoka oli aivan taivaallisen hyvää.

Pikkuruisen Swazimaan läpiajo ei kauaa kestä, niinpä minulle tuli hoppu ja kiire löytää kunnon pelialusta ennen Etelä-Afrikan rajalle saapumistamme. Pienestä kiireestä huolimatta pysähdyimme tavaamaan rähjäisen huoltoaseman katolta bongaamaamme paikannimeä, ”Hhelehhele” pisti mukavasti hymyilyttämään. Reittimme varrelle osui onneksemme hienostunut Royal Swazi Spa Hhohhon piirikunnasta, aivan pääkaupunki Mbabanen läheltä. Matkakumppanit Antti ja Pasi suuntasivat läheisen seikkailufirman järjestämää luolaseikkailua testaamaan. Minä puolestani pääsin starttaamaan tyhjälle Royal Swazi Spa Golf Courselle ystävällisen caddie Benin kanssa. 

Ben ja kirjoittaja Vesku

Kenttä alkaa helpohkolla kolmesataa kuusikymmentä metriä pitkällä par nelosella. Avauslyönti lyödään loivaan oikealle kaartuvaan alamäkeen. Väylien laitamat ovat täynnä puita, onneksi ykkösen mutkassa niitä oli harvakseltaan. Ben löysi nopeasti palloni hyvältä paikalta puitten siimeksestä ja peli pääsi sittenkin ihan säällisesti alkuun.

Ykköstiillä kaikki hyvin. Väylä kaartuu oikealle loivaan alamäkeen.

Pelasin vuokramailoilla. Ihan kohtuulliset kepit kulkivat mukavasti arkisesti pukeutuneen Benin kantamassa bägissä. Caddie oppi nopeasti syöttämään oikean mailan ailahtelevien lyöntieni mukaan. Lonely Planet kirjan mukaan Royal Swazi Spa on koko Swazimaan paras kenttä. Rehellinen Ben päivitti tiedon vanhentuneeksi, Swazi Spa pitelikin vasta kakkossijaa. Kakkosestakin sai pulittaa sievoisen pelimaksun, 250 paikallista emalangenia, euroissa mitattuna noin 25 euroa. Pelivälineitten vuokra oli sekin samaiset kaksisataa viisikymmentä. Eipä siis ihme, että pakollisen caddien pyytämä korvauskin oli samaa luokkaa.

Mielenkiintoisia väyläratkaisuja riitti. Ben ei antanut minun sukeltaa metsikköön palloja etsimään.

Peli jatkui kahdestaan kävellen. Hyvin hoidetut väylät luikertelivat kumpuisessa, osin mäkisessäkin maastossa. Väylien nurmi oli ratamon tyyppistä, pienilehtistä ja tiukkaa kasvustoa. Ihmeen hyvin matalana leviävä nurmi kuitenkin palloa kannatteli. Välillä vuokra-palloni syöksähtelivät tiheämpään viidakkoon, silloin Ben jätti bägin väylän reunaan ja kävi nopeasti katsastamassa josko kuula vielä löytyisi. Minun piti jäädä odottelemaan karheikon puolelle etsintä-operaatioita, ilmeisestikin caddie suojeli näin tienestejään viidakon vaaroilta. Karheikot olivat täälläkin kuivaa ja harvaa heinää, alusta väylien ulkopuolellakin oli kuivunutta multamaata. Pelaaminen onnistui hyvin väylien ulkopuolelta, sikäli mikäli pallo löytyi ja oli muuten pelattavissa.

Bunkkerit olivat suuria mutta loivareunaisia, hiekka edellisten päivien sateiden johdosta hieman tahmean oloista

Bunkkerit olivat osin valtavan kokoisia. Afrikan sarven edellisten päivien sateiden kostuttama punainen hiekka loi muutenkin eksoottiselle kentälle oman leimansa. Viheriöt olivat käyntini aikaan hiekkaisia, mutta muuten oikein mielenkiintoisia ja tasokkaan tuntuisia. Saimme pelata kaikessa rauhassa, sillä kentällä ei näkynyt meidän lisäksemme juuri ristin sielua. Ainoat kenttää kuluttavat elolliset kulkivat pääosin neljällä jalalla, ja onneksi niidenkin ruokavalio tuntui koostuvan lähinnä kasviksista. Ben jaksoi tsempata minua sähläämisestäni huolimatta, mies ei ollut selvästikään ensimmäistä kertaa turistia kävelyttämässä. 

Englantikin sujui Beniltä hienosti. Kielten opiskelu kantaväestölle on taatusti tärkeää, varsinkin turistibisneksiin päästäkseen se voi olla välttämätöntä. Lopulta peli päättyi. Yritin saada Beniäkin pelaamaan, mutta ilmeisesti kentän säännöt estivät caddieiltä pelaamisen asiakkaitten kanssa. Selvyyttä asiaan ei tullut. 

Lisää haastetta peliin tuottivat komeat puut väylien varsilla

Klubin avaralle terassille istahdettuani näin seuraavan ryhmän valmistautumassa kentälle lähtöön. Paikallinen olut maistui taivaalliselta upean pelikokemuksen päätteeksi. Antti ja Pasikin palasivat seikkailuiltaan tuota pikaa ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Etelä-Afrikan tasavallan Pretoriaa.

Lisää golfia kirjoittajalta Vesa Airio

Elämää pallon ympärillä,

https://golfcrackers.blogspot.fi

Royal Swazi Spa Golf Course

Sijainti: Etelä-Afrikan tasavallan lounaisosassa, Mosambikin rajalla. Swazimaan pääkaupunkiin Mbabaneen matkaa noin viisitoista kilometriä.

Matkustaminen: Kansainväliset lennot Johannesburgiin. Vuokra-autolla noin neljä tuntia ja kolmesataa seitsemänkymmentä kilometriä.

Majoitus: Royal Swazi Spa. Lähellä myös edullisempia lodgeja, kuten mielenkiintoinen Swazi Cultural Village.

Pelaaminen: Pelaamaan pääsee helposti ilman ajanvarauksia, kannattaa kuitenkin vierailla  klubin nettisivuilla mahdollisten tapahtumien ja kilpailujen varmistamiseksi. Green fee noin 25 euroa, caddie 25 euroa. Golf autoja saatavilla, samoin kärryjä ja vuokramailoja.

Yhteystiedot: 

http://www.suninternational.com/royal-swazi-spa/

Suuri ja syrjäinen Perth, Australia

Perth, suuri ja syrjäinen

Länsi-Australian osavaltion pääkaupunki yllättää matkailijan arkisuudellaan. Golf-turistille sensijaan riittää yllinkyllin koettavaa ja nähtävää

Kauas ja pitkälle

Marraskuu 2018 Helsinki-Singapore-Perth. Lentokentät senkun vilisee silmissä. Viikko sitten palasin pitkältä bongausmatkalta Yhdysvalloista. Kroppa ei oikein ole vieläkään sopeutunut aikaeroihin, pohkeetkin on kuin potkupallot niihin lennoilla kerääntyneen nesteen ansiosta. Olen silti innoissani, matka suuntautuu kauan haaveilemaani Australiaan. Kokonainen uusi manner siis valloitettavana!

Lennot ovat pitkiä, Helsinki - Singapore, reilut yksitoista tuntia, parin tunnin vaihto ja vielä viisi ja puoli tuntia ilmassa matkalla määränpäähän Perthiin. Kotimainen lentoyhtiö oli totuttuun tapaansa lähes tunnin myöhässä jo lähtöpäässä. Onneksi vaihto onnistui ilman hässäkkää. 

Olin varautunut aussien tarkkaan golfvarusteiden tarkastukseen. Mailat suorastaan säihkyivät puhtauttaan ja golfkengätkin olin harjannut hammasharjalla pohjia myöten lähes alkuperäiseen loistoonsa. Turhaan, perillä Perthissä tulli ei ollut kiinnostunut kengänpohjistani.

Ensimmäisen yön vietimme motellissa lentokentän lähellä. Taaskin turhaan, myöhemmin selvisi että olimme hieman sekoilleet majoitusten varausten kanssa, niinpä meille oli samaan aikaan varattu huone myös Perthin keskustan hotellista. 

Metallinen ankka (Artist Laurel Nannup) tervehtii
Swan Riverin Elizabeth Quaylla

Beatles ja pidättäytymistä

Lentokentälle saavuttuamme soitin sovitusti motellin vastaanottoon, sieltä oli luvattu tulla meitä hakemaan. Luurin toisessa päässä kaveri solkkasi parhainta Intian-englantia mitä olin vähään aikaan kuullut. Kolmannella soitolla sain sen verran selvää d-voittoisesta puheenparresta, että löysimme toisemme parkkialueelta. Motelli osoittautui epäilyksistämme huolimatta erittäin siistiksi ja uudenaikaiseksi.

Hillitsin itseni, omasta mielestäni spartalaisella ryhdikkyydellä, enkä puhunut golfista mitään vaimolleni ja muulle matkaseurueelle kuin vasta myöhään tulopäivän jälkeisenä iltana. Varaus seuraavalle päivälle Mayland Golf Courselle https://www.maylandsgolf.com.au  onnistui näppärästi netissä.

Kahden miljoonan asukkaan Perth on Länsi Australian osavaltion kapiteeli. Ennen pelipäivää oli hyvää aikaa tutustua ”maailman syrjäisimmän pääkaupungin” ihmeisiin. Itselläni ei ollut mitään odotus arvoja koko Australiasta etukäteen, koko manner oli minulle uutta ja ihmeellistä kaikkineen. Mukava ja kompakti Pepper’s Kings Square Hotel https://www.peppers.com.au/kings-square/ North Bridgen kaupunginosassa aivan keskustan tuntumassa olisi tukikohtamme kahden viikon vierailumme aikana. 

Ensi alkuun päätimme vain tutustua kaupunkiin kävellen. Miljoonakaupungiksi yllättävän pieni keskusta käveltiin puhki jo aamupäivästä. Harvojen turistien virta vaelsi kohti rantaa ja sinne mekin päädyimme kohta kahvittelemaan. Ihailimme laivalaiturilta avautuvaa ”merta”, tosin hieman myöhemmin se osoittautui leveäksi Swan Riveriksi. Intian valtamerelle matkaa Perthin keskustasta olikin vielä parikymmentä kilometriä mutkittelevaa jokea pitkin.

Australian mantereen länsirannikolla sijaitseva Perth on ensimmäinen eurooppalaisten perustama isompi asutuskeskus. Keskusta on nykyaikainen, eikä kaupunki niin vanha olekaan, sillä sen perustamisvuosi on 1829. Kylä on rakennettu hulppealle paikalle, mahtava Swan River avautuu valtavaksi suvannoksi kaupungin kohdalla. Parhaat näkymät joelle ja keskustan rannan puoleisiin osiin avautuu kaupungin upeimman puiston, Kings Parkin korkealta kukkulalta ja kahvilasta.

Caversham Wildlife Parkissa tapaat kesyt kengurut

Jään hetkeksi keskustan puistonpenkille varjoon istumaan kun muut kimpoilevat ostoskeskuksissa. Penkillä vastapäätä voileipäänsä viimeistelevä äijä alkaa rupattelemaan kanssani. Ensin vaihdetaan tietysti kohteliaisuuksia. Vaaleahiuksinen, pitkä ja hyväkuntoisen oloinen mies on iältään ehkä noin seitsemänkymmenen, saattaa olla lähempänä kahdeksaakymmentäkin. Käsiä katsomalla näkee heti ettei mies ole ollut ainakaan ruumiillisen työn raataja työelämänsä aikana. Ensin selviää että hän on kotoisin Brittein saarilta, Liverpoolista. Australiassa hän kertoilee asuneensa jo kymmeniä vuosia. Kehun lähellä musisoivaa katusoittajaa. Davidiksi esittäytynyt herra on samoilla linjoilla. Musiikkiteema kimpoaa pian Davidin kotikulmien muisteloihin. Liverpoolin ajoilta tällä maailmaa nähneellä seikkailijalla on mielenkiintoisia muistoja kouluajoilta, siellä hänen kanssaan yhtä aikaa ja samassa koulussa olivat opiskelleet maailmankuulun Beatlesin Ringo Star ja John Lennon. Paul oli ollut aina fiksu kundi, mutta Johnista hänellä ei ollut yhtä hyvää sanottavaa. John oli hänen mukaansa ollut outo poika joka oli keksinyt monia ilkeitä temppuja.  

Olen reissuillani monet kerrat päätynyt juttelemaan paikallisten kanssa, joskus nuo keskustelut ovat sitten päättyneet ovelasti ”parin taalan” pummimiseen. Tällä kertaa jäi hyvä mieli, David oli oikea aito ihminen ja minun taalani pysyivät taskussa.

Löysin keskustan lähistöltä muutaman kivan kentänkin. Kävin sitten pelaamassa joka toinen päivä koko loman ajan. Lempparikseni muodostui Wembley Golf Course http://www.wembleygolf.com.au, se sijaitsee vain noin kymmenen kilometrin etäisyydellä keskustasta länteen. Uberilla tuon matkan huitaisi vajaassa vartissa. Wembleylla on hulppeat kaksi täysimittaista kenttää, Tuart ja Old Course. Lisäksi kattaukseen kuuluu massiivinen kahden kerroksen lyönti-stadion, minigolf ja tietenkin mukavat ravintolat ja hyvän kokoinen golf shop. Molemmat Wembleyn kentät ovat kovassa käytössä, yksin siellä ei tarvinnut pelata.

Ilkeitä eliöitä, kiljuntaa ja huippukenttiä

”How are you” sanotaan palvelutiskillä. Paikalliset eivät ota lippistä pois päästä sisätiloissa eivätkä edes kättelyssä ykkösellä. Sopeudun nopeasti paikallisiin tapoihin ja pidän hattuni päässä minäkin. Niin syvään opitut tavat ovat silti syöpyneet, että kuitenkin hipaisen sormilla lippaa esitellessäni itseni.

Näkymiä Wembleyn Old Courselta. Viimeisen väylän loppusuora

Wembleyn Pro Shop syöttää täysiä ryhmiä Old Courselle neljän minuutin välein. Tahti on turhan kiivas, ryhmäni joutuu odottamaan melkein kymmenen minuuttia ylimääräistä päästäksemme avaamaan. Ykkönen sijaitsee pienen ja söpön puttigreenin vieressä korkealla kummulla. Muutaman metrin päässä takana on Pro Shop ja heti sen vieressä pieni kahvila, sieltä saa kätevästi matkaevästä mukaan.

Pienet ja ilkeät kärpäset pörräävät pelaajien ympärillä. Paikalliset huitovat niitä tottuneesti, yritän olla samalla tavalla enempiä välittämättä hitsin herhiläisistä. Onneksi aina välillä Intian Valtameri tuottaa pieniä puhureita, silloin kärpäset kaikkoavat hetkeksi.

Pelikavereita on tänään paikalliset Josh ja Graig. Jostain syystä tunnistan kaverukset heti insinööreiksi. ”Guud däi” - aussien murteen omaksumiseen meni hetki aikaa. Rentoa porukkaa! Meillä on hyvää aikaa jutella kun etsimme toistemme palloja väylien reunoja koristavien puiden katveista. 

Yhtä-äkkiä ihan läheltä kuuluu hirveää kiljuntaa! En nyt ihan hyppää Graigin syliin, mutta pelästyn kyllä todella outoa meteliä. Graig selittää karmean äänen lähteeksi paikallisen Kookaburra -nimisen linnun. Kohta siivekäs häirikkö laskeutuukin kasteluvesi-lammikkoon aivan lähellemme itseään putsaamaan. Ruskean sävyinen lintu on isompi kuin kotoinen varis, sillä on paksu tikarimainen nokka ja jotenkin minulle tulee mieleen ”Angry Birds” -pelihahmot.

Kookaburra. Kohtalainen kiljukurkku. Kuvattu Caversham WL Parkissa

Wembleyn Old Course on vähän tasaisempi kuin nuorempi veljensä Tuart. Old Courselta puuttuu vesiesteet ja bunkkeritkin on sijoitettu kohteliaasti vähän helpompiin paikkoihin. Perthin alueella sataa harvoin ja ilma on tyypillisesti parikymmentä astetta plussalla kaiken aikaa. Niinpä kentätkin ovat maaperältään kuivia, pallojen rullit pitkiä ja divotit pelkkiä mullan murusia. Kastelu lienee täälläkin se suurin murheenkryyni. Pallo lentää tietysti mukavasti lämpimässä ilmassa ja mikäs on lennellessä kun aurinko paistaa ja Kookaburrat karjuu puissa.

Massiivista kentänhoitoa Mayland Peninsula Golf Coursella

Kävin pelaamassa myös kaupungin toisella laidalla sijaitsevalla Mayland Peninsula Golf Coursella http://maylandsgolf.com.au. Kenttä nuoleskelee upeaa Swan Riveria. Pelipäivänäni massiivinen kentän hoito hieman hidasti pelaamista. Ylipitkää väylä-ruohoa ajettiin isoilla laitteilla, leikatusta nurmesta muodostui paksuja pitkittäisiä noroja joita perässä tulevat traktorit puhalsivat korkealaitaisiin perävaunuihinsa. Itse kenttä on hyvin tasainen, tarkalle pelaajalle ehkä vähän turhan helppokin. Itse en kaipaa liikaa vaikeutta peliin, mutta silti yksi kerta Maylandia riitti tälle reissulle.

Collier Park. Bunkkeri kuin paraskin uimaranta

Kolmas ja hieman erilaisempi golf-kokonaisuus löytyi Collier Parkista https://collierparkgolf.com.au. Tämäkin klubi oli Maylandin ja Wembleyn tapaan vain parinkymmenen minuutin päässä Perthin keskustasta. Collier Parkilla on tarjottavanaan kolme yhdeksän reiän kenttää, Pine, Island ja Lake. Varauksen pystyi tekemään ensimmäiselle ysille, takamatka määräytyi sitten päivän tilanteen mukaan. 

Sanoisin, että Collier Park menee Maylandin ja Wembleyn väliin pelattavuudeltaan. Collierissa vaihtelua tuo kahdenkymmenenseitsemän reiän kokonaisuus, väylät ovat pitkiä, mutta maasto aika tasaista koko kentän alueella. Onnistuin pelaamaan kaikki Collierin kolme ysiä lomamme aikana.

Cottesloe Beach. Uimarannan pusikoissa kävijöille hieman mietittävää

Yhteenvedettyä

Aussien ilmasto on kaikkien tiedossa - kuumaa, kuumaa ja kuumaa. Marraskuisella käynnillämme koimme myös pikkuriikkisen vesisateen lomamme ensimmäisenä päivänä. Kuumaa saattoi olla ison mantereen jollakin toisella kantilla, mutta tuulisessa kaupungissa saimme kaivaa kevyt-untsikat ruotojemme suojiksi iltojen viilentyessä. Mielenkiintoista tekemistä (golfin lisäksi) oli turistin näkökulmasta vähän rajoittuneesti Perthin alueella. Meidän haaviimme jäi Caversham Wildlife Park ja ”Hop-on Hop-off” -bussi-köröttely. Kings Park -puisto-kokonaisuus on suorastaan pakollinen tutustumiskohde. Ihan hauskaa oli myös lillua joki-paatilla Fremantlen kaupunkiin. Noin tunnin kestävä cruisailu päätyy itsensä Intian Valtameren rannalle. Fremantle on idyllinen rantakaupunki, joskin se oli aika hiljainen käyntimme aikana. Toki käväisimme maineikkaalla Cottesloen uimarannalla, kaunis oli tämäkin paikka. Beachilla tuntui olevan pelkästään paikallisia, yhtä havaitsemaamme suomenkieltä puhuvaa perhettä lukuunottamatta. Näimme vain pienen kulman uskomattoman mielenkiintoisesta maasta. Australiaan jäi pakottava tarve uudelle visiitille.

Matkamme tarkoitus oli osallistumisemme sukulaistyttömme häihin, mutta se olikin ihan oma stoorinsa se.

Kirjoittaja Kings Park kukkulalla.
Taustalla Perthin keskusta. Kuva Sirpa Airio

Elämää pallon ympärillä, Golfcrackers Vesa Airio
https://golfcrackers.blogspot.fi

www.treshombres.fi Golf-matkoja sinne missä kaverisi eivät ole käyneet...

www.visualtailors.fi Valokuvaus, ilmakuvaus ja -videoinnit