El Soto de Marbella Club de Golf, pelaamaan edullisella päivähinnalla

Koko päivän rajoittamaton pelioikeus alle kolmellakympillä

Parinkymmenen minuutin vuoristokieputtelun jälkeen oppii arvostamaan auton kaarreominaisuuksia aivan uudella tavalla. Matka rannikolta El Soto golfiin on käytännössä pelkkää ylämäkeä. Periltä löytyy hyvä parkkipaikka. Nostelen bägin sisäänkäynnin viereen ja lähden etsimään caddiemasterin toimistoa. Entrance avautuu ravintolaan. Caddiemasterin toimistoon pääsee ravintolasta rappuja pitkin alas kulkien. Käyn varmistamassa pelimahdollisuuden ja palaan ravintolaan ruokailemaan.

Ravintolan terassilta avautuu näkymät lähes koko kentälle. Auringon paisteessa on mukava lounastaa ja seurailla pelaajien tekemisiä kentällä. Cesar salaatti on hyvää. Ravintolan kaikki asiakkaat viihtyvät terassilla, palvelu pelaa! Terassin toisesta päädystä näkee myös söpölle harjoitusviheriölle.

Caddiemaster antaa tarkat ja selkeät ohjeet ykköstiin paikasta ja kertoo vielä hyvin tavanomaisista virheistä pelattavien väylien järjestyksen suhteen. Kysymykseeni väylille ohjaavista kylteistä hän vastaa myöntävästi. Ilmoitan ehkä pärjääväni yksinäisellä kierroksellani.

Helppo ykkönen avataan kukkulalta alas "kuivan maan lyöntinä". Helppo lyöntini päätyy pitkäksi greenin takana pienen rinteen päällä väijyvään minipensaaseen. Pensas piilottelee hyvin huolellesesti palloani, joten päädyn jatkamaan vesiestesäännön mukaan. Vettä onkin lyöntilinjalla, tosin suhteellisen kaukana viheriöstä.

Kakkosen lyöntialusta löytyy caddien ehdottamasta paikasta. Samalla tönnäällä on myös ysin tiiboxi. Jostain mielenkiintoisesta syystä päädyn pelaamaan ysiä, asia selviää minulle vasta pelin loppupuolella.

Kolmannen väylän tiiboxi on lähinnä klubirakennusta. Kolmosen avauksia voi ihailla myös terassilta. Onneksi palloni sattui juuri kyseisellä väylällä kutakuinkin tottelemaan sille tarjoamaani keppiä. Väylän pituus on vain 73 metriä, sen viheriö on sijoitettu helpottavasti kahden kukkulan väliin.

Nelonen on vieläkin lyhyempi, vain 58 metriä. Espanjalaiseen tapaan täytyy toki ottaa huomioon pituuksien merkintä viheriön eteen. Takanani ei ole alun kolmen väylän aikana näkynyt ketään, mutta nelosella sinne ilmestyy kokonainen parvi pelaajia. Pelaajat ryhmittyvät kolmosen väylän puoleen väliin. Opetussessio mitä ilmeisimmin.

Väylät lyhenevät entisestään. Kuutonen 52 ja seiska vain 45 metriä pitkiä! Seiskalla pelaa kaksi rouvaa edelläni, rouvat siirtyvät taaksepäin kuutoselle ennen avaustani. Ilmeisesti hekin vain harjoittelivat näillä kahdella väylällä.

70 metrinen kahdeksas väylä lyödään taas jyrkkään alamäkeen. Ilman slopemittaria minun oli vaikea hahmottaa mailan millä mailalla olisi ollut sopivaa lyödä. 60 asteen wedgellä lyönti ylsi foregreenille. Kertaalleen pelatun ysiväylän sijaan pelasin viimeisenä väylänä kakkosen. Tiiboxilta katsottuna väylää onkin haastava hahmottaa. Lyöntisuunta on lähes kasin viheriötä kohden, lyöntisuunnassa on myös puita jotka osittain ovat täydellisen lähestymisen esteenä. Kakkonen on 108 metrisenä kentän pisin väylä. Ysi puolestaan on rankattu vaikeimmaksi, viheriön ja tiiboksin väliin jää iso lampi. 

El Soto Golf Club

Yhdeksän väylän par3 kenttä

Par 27, 660 metriä (keltaisilta/caballeros)

Urb. El Soto de Marbella, Ctra. Elviria-La Mairena km 4, E-29610 Ojén, Málaga, España

Tel.: +34 951 90 12 50

Elämää pallon ympärillä, Golfcrackers Vesa Airio
https://golfcrackers.blogspot.fi

www.treshombres.fi Golf-matkoja sinne missä kaverisi eivät ole käyneet...

www.visualtailors.fi Valokuvaus, ilmakuvaus ja -videoinnit