Azata Golf. Haastava paikka klubipelaajalle

Pitkälyöntiset pelaajat voivat haaveilla "yhdellä päälle" -lyönnistä, mutta paikan päällä mieli saattaa muuttua 

Seisova aamuruuhka yllättää golfkenttäbongarin Fuengirolassa. Karttasovellus ilmoittaa matka-ajan lisääntyneen kymmenellä minuutilla. Minullahan ei ole nyt mikään kiire, varsinkaan kun en ollut tehnyt varausta rantareitin toisessa päässä odottavalle Azata Golfille. Leppoisa hetkeni Aurinkorannikon aamuruuhkassa katkeaa auton kojelautaan syttyneeseen jäähdyttimen punaiseen hälytysvaloon. Korvani alkavat kilpailemaan merkkivalon kanssa värikirkkaudesta. Jono nytkähtelee liikkeelle tuskastuttavan hitaasti, ja pelkään joka hetki moottorin hajoamista. 

Onneksi huoltoasema sattuu olemaan lähellä! Annan moottorin hieman jäähtyä ja käyn hankkimassa ison pönikän jäähdytysnestettä. Syyläri hörppää peräti 2,5 litraa litkua ennenkuin se täyttyy. Saattoipa olla vähästä kiinni pääsinkö matkaan, mutta nyt pikku autoni toimii taas normaalisti.

Azata Golf löytyy helposti. Aivan loppumatkasta tienvarteen on pystytetty muutamia viittojakin osoittamaan lopullista määränpäätä. Klubin edessä tienvarret on täynnään autoja, eikä varsinaista parkkialuetta ole olemassakaan.

Azata Golfin upeat maisemat

Caddiemaster pahoittelee kentän olevan kovin täynnä. Saan kuitenkin lähtöajan 11:20, ja kysyttyäni peliseuraa minulle kerrotaan myös ryhmän muiden lähtijöiden tietoja. Ehdin hyvin tutustumaan driving rangeen, joka sijaitsee aivan klubin ja sen ravintolan terassin edessä. Kentän voi pelata kävellen, buggyn käyttöön ohjataan edullisella hinnoittelulla.

Vielä pitää palata takaisin toimistoon, sillä rangen palloautomaatti toimii vain poleteilla. Rangella pääsee lyömään "ruoholta", tosin kaikki lyöntipaikat ovat täysin loppuun kaluttuja. Rangen oikealla sivulla on huoltohalli, joka on suojattu liian matalalla verkolla. Onnistunkin pari kertaa kokeilemaan peltikaton soundeja palloillani. Isointa moukaria en edes uskalla käyttää edellä mainitusta syystä.

Driving range on paraatipaikalla

Driving rangella tutustun pariin suomalaiseen herrasmieheen. Sovimme että yritän päästä heidän ryhmäänsä. Valitettavasti kaikki ryhmät ovat nyt täynnä, joten pääsen lähtemään kymmenen minuuttia heidän peräänsä. Ykköstiillä odottaa startteri. Tervehdysten jälkeen hän ei tahdo löytää nimeäni lähtölistoilta. Lopulta osoittautuu ettei minulla olekaan ryhmää. Caddiemaster on tehnyt virheen jonka seurauksena pääsen kyllä pelaamaan, mutta minut lähetetään yksinäisenä sutena liikkeelle.

Ykkösellä päänvaivaa tuottaa ainakin pikku lampi viheriön edessä

Edellisenä päivänä huippuunsa koulutettu swingini tuottaa avauslyönnillä karmean huukin. Mulligan onneksi onnistuu ihan hyvin. Pikku lammikko vartioi ykkösväylän griiniä. Lampeen on paljon helpompi osua kuin viheriölle, onneksi ostin lisää palloja klubilta..

Alaspäin laskeutuvan ykkösen jälkeen seuraa ylöspäin kohoava 371 metriä pitkä kakkosväylä. Liian pitkä par nelonen klubipelaajalle, ainakin minulle tällä kertaa. Kolmosen avaus moukutetaan taas jyrkkään alamäkeen. Tiiltä näkee hyvin griinille asti, mutta väylän keskivaiheilla on notkelma joka saattaa piilotella pelaajia. Tällä kertaa notkossa, puun varjoissa, työskentelee kentänhoitaja. Mies ei odottelustani huolimatta keskeytä tehtäviään, luottaen ilmeisesti puun tuovan suojaa. Elävä maali houkuttaa, mutta onneksi palloni jaksaa reilusti huoltomiehen yli.

Kolmosen griiniltä pelaajat joutuvat palaamaan väylän reunan betonipolkua pitkin aina äsken mainitun puun ja huoltomiehen sijaintiin saakka. Tässä on potentiaalinen onnettomuuden paikka. Suosittelen tekemään avaukset kolmosella vasta kun edellämenijät ovat griinillä. Tai, odottamaan että pelaajat ovat varmasti ehtineet nelosen boxille (minne ei ole näköyhteyttä). 

4. väylä. Hcp 13. Haasteita oikealla ja vasemmalla

Par 3 väylä numero neljä on harmillisesti osittainen sokkoväylä. Osuma griinille vaatii melkoisen kantavan lyönnin. Griinin edessä oikealla olevalla kumpareella kasvavat puut ovat haastavan lähellä viheriötä. Lisäksi puut peittävät kokonaan näkyvyyden edellä menevän ryhmän poistumispuuhiin. 

Kentän vaikein väylä kuvattuna griiniltä tulosuuntaan

Suhteellisen lyhyt par 5 väylä numero viisi on rankattu kentän vaikeimmaksi. Melko kapea tila avauslyönnille hankaloittaa mailavalintaa. Lyhyeksi jääneen oikealle puolelle päätyneen avauksen jälkeen välilyönnin joutuu lyömään sokkona oikean laidan puiden yli. Välilyönnin laskeutumisaluetta on "hehtaaritolkulla", tosin ensikertalaisen on sitä vaikea hahmottaa ilman vähän lähempänä käyntiä. Viheriön vieressä on lampi, joka on kuitenkin tolkullisella lähestymislyönnin suuntauksella helppo väistää.

Väylät on rakennettu muutamalle erilliselle alueelle loma-asutuksen piirittämälle kentälle

Griinit ovat laajoja ja hyvin rullivia. Lipun paikka vaikuttaa melkoisesti lähestymislyönnin pituuteen

Etuysi on kokonaisuudessaan haastava kokemus. Griinit ovat kohtuullisen liukkaita, mutta johdonmukaisesti toimivia. Bunkkereiden ohuen hiekkakerroksen alta paljastuu semikova savipohja (yhden hiekan kokemuksella). Raffit ovat matalaa ja palloa osin kannattelevaa bermudaa.

Takaysillä peli jatkuu selvästi tasaisemman maaston merkeissä. Edellämenijöitten ryhmästä kaksi pelaajaa lopettaa pelin yhdeksänteen reikään. Suomalaiset herrasmiehet jäävät klubin nurkalle odottelemaan minua, ja kutsuvat minut mukaan ryhmäänsä. Kiitos kutsusta!

Takaysi alkaa helpommissa merkeissä

Kentän helpoin väylä on kymppi. Tosin siirtymä tiiboxille on pitkä, viitoituksesta huolimatta sen sijainti tuntuu epäloogiselta, sillä siirtymän aikana matkan varrelle osuu ensin 11. väylän avauslyöntipaikka.

Hepokatti otti ilmaista kyytiä buggyn tuulilasilla

252 metriä pitkä 11. par 4, on hauska. Pitkälyöntiset pelaajat voivat haaveilla "yhdellä päälle" -lyönnistä, mutta paikan päällä mieli saattaa muuttua. Väylää reunustaa lähes koko sen pituudelta lampi, jonka toisessa päässä griini sijaitsee.

Maininnan arvoinen on myös 12. joka vaatii todella onnistuneen ja pitkän avauksen lammen yli. Lyhyemmällä avauksella taas lähestymislyöntiin jää klubipelaajan kannalta turkasen pitkä matka. Eipä ihme, että 12. on rankattu kentän toiseksi vaikeimmaksi väyläksi.

15. on lyhyt par 3, joka lyödään (taas) lammen yli. Tiiboxin takana päivystää kohtelias löytöpallojen myyjä. Ostopäätös saattaa syntyä vasta parin lampeen päätyneen lyönnin jälkeen.. Väylän griini on onneksi pitkä lyöntisuunnassaan.

Viimeisin väylä on venytetty par viitoseksi. Avauslyönnille on hienosti tilaa, ellei sitten lähde ahnehtimaan oikean sivun puolelle, minne sijoittamalla voi saada muutaman metrin edun seuraavia lyöntejä silmälläpitäen. 18. on 486 metriä pitkä, ja se on rankattu hcp neloseksi. Pituus saattaa olla 18. ainoa haaste, sillä kentän muihin väyliin nähden se on turvallisen leveä ja tasainen.

18. Pitkä, mutta hyvätapainen

Risuja ja Ruusuja

Kohtuullisen hintatason kenttä. Käyntihetkellä greenfee 70 ja sähköbuggy vain 15 euroa. Driving rangen sijainti on loistava, aivan klubin edessä. Rangen lyöntialusta oli pelkkää kovettunutta multaa. Rangen sivussa on huoltohalli joka hieman rajoittaa lyönneistään epävarmojen pelaajien pitkien mailojen käyttöä. Tiiboxit on hyvin merkitty ja ne ovat hyväkuntoiset. Ykkösellä päivystää startteri. Väylät ovat klubipelaajille enimmäkseen haastavia, väylänurmi on kohtuullisen hyvää. Parilla väylällä on potentiaalinen turvallisuusriski. Viheriöt ovat hyväkuntoisia ja liukkaudeltaan melko haastavia, mutta johdonmukaisesti toimivia. Bunkkereissa on ohut hiekkakerros, jonka alta löytyy puolikova savi. Hyvänä pelipäivänä kenttä palkitsee ryhmän parhaan pelaajan isolla erolla kumppaneihin. Golfmaisemat ovat komeat, eikä ympäristön vuoret ja osin näkyvä merikään jätä ketään kylmäksi.

Klubipelaajan arviointi 10/18 (asteikolla 1-18)

Azata Golf

18 holes, par 71, 5332 m (klubitiiltä)

C/Salvador Hidalgo 6, Estepona Málaga

+34 952 11 8373

reservas@azatagolf.com

www.azatagolf.com