lauantai 9. maaliskuuta 2024

Antequera Golf, golfkenttien caminito del ray

Vertaus Caminito del Rayn pystyjyrkkiin vuorenseinämiin pultatuista levadoista ei ole aivan mahdottoman kaukaa haettu, eikä sinne esikuvallekaan tästä ole niin pitkä matka 

Malagasta noin tunnin matkan päässä pohjoisen suunnalta löytyy vuoristoinen Antequera sekä kaupungin nimellä komeileva Antequera Golf. Keli on lähtiessä vähän epävakaisen tuntuinen, melkoisen viileäkin. Päätän kuitenkin lähteä rohkeasti matkaan, sillä onhan se päivä aina lämmennyt viimeistään puolen päivän jälkeen. Maaliskuussa Andalucian ilmasto on kuitenkin vähän arvaamattomampi, varsinkin kun puhutaan vuoristosta.

Valitsemani reitti AP-46 moottoritiellä tuntuu olevan pelkkää nousua ainakin kymmenen ensimmäisen kilometrin matkalla. Pikku fiattini ei oikein jaksa muun liikenteen vauhtiin, köröttelen sitten alle satasta ja annan puhdikkaampien kaarojen pitää omaa kiirettään ohituskaistoilla. Maisemat komistuvat sitä mukaa mitä korkeammalle tie nousee. Puolessa välissä matkaa tulee vastaan tietulli, josta selviää alle vitosella. Ilmakin tuntuu viilenevän siinä määrin että joudun kytkemään lämmityslaitteen toimintaan.

Antequeran kaupunki sijaitsee upeiden kalliovuorten varjostamassa laaksossa, osin sen rinteilläkin. Korkeutta alueella on vain 575 metriä merenpinnan tasosta, mutta ajomatkan jälkeen olisin voinut vannoa olevani ainakin tuhannen metrin korkeuksissa. Kaupungilta golfkentälle noustaan vuorenrinnettä vielä kotvan matkaa ylöspäin. Klubilla on hyvät parkkipaikat, kylmästä ja ilmeisestä sateen uhkasta huolimatta autojakin on siellä parkissa. Keli on tosiaankin kylmä lämpömittarin näyttäessä alle kymmenen astetta ja kostean tuulen puhaltaessa vähätkin lämmöt perjantaiaamuun heräävältä kentältä. 

Ykkösväylän näkymät lyöntipaikalta. Tee on heti klubin nurkalla, joten mallia edellälähtijöiden lyönneistä on helppo seurata
Caddiemaster lupaa minulle lähtöajan puolen tunnin päähän. Valitettavasti muita yksinäisiä susia ei ole aamutuimaan liikkeellä, joten osani on taas yksin pelaaminen. Kysyn caddimasterilta vielä sadevarusteiden ostomahdollisuutta, kysymykseni aiheuttaa sen vastaanottajan aivoissa silminnähtävän myyntiosaston aktivoitumisen, Ikäväkseni saatavilla oleva vaatemallisto ei kuitenkaan sisältänyt kaipaamiani tuotteita. Aikaa jää mukavasti driving rangen testaamiseen. Harjoitusalueen rakennus on käytännössä kiinni toimistossa ja ravintolassa, joten minnekään ei tarvitse siirtyä. Rakennuksen toisessa päässä on myös pieni puttigriini.
Antequera Golfin pelimaksu on vain viisikymppiä, eikä buggyn vuokraaminenkaan tee pelibudjettiin suurta lovea, kun sähköbuggyn saa alleen kympillä. Edelläni lähtevässä ryhmässä yksi pelaaja kulkee kävellen, kahden muun ajelessa golfautolla. Päädyn minäkin autoon, kun kenttä näyttää jo klubilta katsoen erittäin mäkiseltä. Mäkisyyden lisäksi silmiin pistää jo ykkösväylälle tähyillessä myös haasteellisuus. Sopivan aloituslyönnin kantaman päässä, tai välissä, näyttää kasvavan puita. Täydellisen avauksen saadakseen on lyönnin käytännössä kannettava puiden yli.
Kakkosen griinin kupeessa on kyltti joka vahvistaa pelaajan olevan oikeassa paikassa
Hyvällä tuurilla onnistun avauksessa, vaikka varapallon löinkin. Uudella kentällä on todella haasteellista arvailla mitä luonnonhaittoja leveäksi lyödyille avauksille löytyykään. Heti alkuun pistän merkille väylien selkeät opasteet. Kakkosväylän boxissa harmittelen, kun en ollut ykköstä pelatessani tsekannut kakkosen näkymiä. Kakkonen tekee mutkan oikealle, ja boxista on vähän haastavaa hahmottaa minkä pituiseksi avauslyönti tulisi yrittää. Kakkonen on par 5 väylä, ja sen välilyöntiin kannattaa käydä tekemässä turvallisuustarkastus, sillä ennen griiniä odottaa syvä notko jossa edellämenijät voivat vielä olla pelaamassa. Käytännössä välilyönti lyödään siis sokkona.
Vesiesteitä on paljon ja ne ovat todella syviä. Kauan kaivatut sateet eivät olleet vielä maaliskuun alkuviikoilla ehtineet ruokkimaan kentän vesivarantoja.
Opasteet kentällä ovat aivan omaa luokkaansa, jopa osalle viheriöitä on pystytetty niitä allekirjoittava kyltti! Lyhyt par 4 kolmosväylä on kuin huutomerkki pelaajalle, tällaista täällä on, turha odottaa helpotusta peliin. Peli jatkuu yhden pallon menetyksellä vesiesteeseen. Opasteiden mukaan kierros jatkuu ajotien ali jossa odottaa muutama unohtumaton väylä lisää. Väylä 4 par 3, 175 m (keltaisilta) alamäkeen vaatii paikallistuntemusta varsinkin pituuskontrollin suhteen. Toinenkin radan tämän puoliskon par 3 väylä 6 lyödään alaspäin. Viimeinen väylä tien toisella puolen on numero 8, joka on mielestäni haastavampi mitä hc -arvo antaa olettaa.
Väylän kahdeksan viheriö. Griini syöttää liikaa alakierrettä sisältäneet lähestymislyönnit takaisin vastarinteeseen

Vasemmalla kymppiväylän alamäki ja edessä 11. väylän ylämäki
Väylä kymmenen par 4 on merkattu kentän vaikeimmaksi. Avaus lyödään melko hyvin viettävään alamäkeen. Väylän pituus on karvan vaille 400 metriä. Avauslyönnin pitää onnistua täydellisesti ja siltikin griinille jää matkaa yli puolitoistasataa metriä. Yhdestoista väylä saa minulta tunnustuksen yhdeksi helpoimmin pelattavista, kunhan avaus vain kantaa kuvassakin näkyvien väylälle ja sen reunaan asennettujen puiden yli.
Bunkkereiden hiekka oli hieman kosteaa. Rakenteeltaan hiekka on pehmeää ja hienojakoista

13. Kolmen vesiesteen väylä. Pelkokerroin sama kuin väylän numero
Hcp 4 väylä 13. on kentän kummitus. Tiiboxista en oikein osannut hahmottaa tarkoitettua avauslyönnin laskeutumisalustaa, joten kävin ensin vähän lähempänä tutustumassa tähän monsteriin. Kahden lammikon yli lähestymislyönnin pelipaikoille pallon on taitettava ilmassa yli 150 metrin matka. Lyönnin tulee myös pysyä suhteellisen kapealla alueella toisen ja kolmannen vesiesteen välissä. Valitsin puuvitosen tähän tehtävään ja onnistuin pääsemään lähestymislyöntipaikoille. Griinille jäi vielä matkaa 160 metriä, ja sekin oli lyötävä viheriön kulmille ylettyvän veden yli. Ylivoimaisesti pelottavin väylä Antequerassa!
Väylä 13 näkymä viheriöltä tulosuuntaan päin

Valokuva ei pysty kunnolla välittämään kentän korkeuseroja. Vertaus Caminito del Rayn pystyjyrkkiin vuorenseinämiin pultatuista levadoista ei ole aivan mahdottoman kaukaa haettu, eikä sinne esikuvallekaan tästä ole niin pitkä matka

18. viimeinen veden ylitys

Kentän viimeinen väylä lyödään, kas kummaa, taas veden yli. Tässä vaiheessa peliä 140 metrinen par kolmonen alkaa näyttämään jo helpolta nakilta. Onneksi odotin edellämenevän ryhmän poistumisen viheriöalueen oikealta laidalta, sillä muutoin meillä olisi ollut vähemmän mukavaa keskusteltavaa klubilla avaukseni jälkeen. Sitä saa mitä tilaa, vanha golf-viidakon sananlasku päti tälläkin kertaa kun ajattelin lyödessäni "ei oikealle!"

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pelkäämäni sateet eivät aktivoituneet. Varsinkin hyvin onnistuneet lyönnit jäivät mieleeni ja piristivät alamäkivoittoista paluumatkaani.

Ruusut ja risut

Erittäin hyvän hinta-laatusuhteen kombo. Kenttään kannattaa todellakin valmistautua etukäteen nettisivujen ja Tuben videotarjonnan kautta. Opasteet olivat huippuluokkaa. Kuivaan talveen/kevääseen peilaten väylät olivat ihan ok kunnossa. Väylän alusta paljastui murenevien divottien alta mustaksi mullaksi. Yhdeltä väylältä löytyi myös pientä märkyyttä, joka kielii mahdollisesta lätäköitymisestä. Bunkkerit olivat hyvin huolletut, tosin yhdestä puuttui harava. Hiekka bunkkereissa on pehmeää, kovempaa pohjaa ei tullut vastaan parin kokeilun aikana. Viheriöt haluaisin luokitella klubipelaajan kannalta haastaviksi. Griinit antoivat mukavasti rulleja, joidenkin griinien kallistukset taas veivät huolimattomasti putatut pallot helposti jopa raffiin asti. Parin väylän sokkolyönnit verottavat hieman kokonaisarviotani. Klubipelaajalle vaikea kenttä joka jättää helposti jotain hampaankoloon - seuraavaa tapaamista varten!

Klubipelaajan kokonaisarviointi - 12/18 (asteikolla 1-18)

Antequera Golf
18 holes, par 72

Phone: (+34) 951 060 354
Mail:
reservas@golfantequera.com

Address:
Urb. Antequera Golf, s/n.
29200 – Antequera (Málaga).


GPS: N 37º00.280′- W 4º36.161′

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti