Aamulento Helsinki-Vantaalta sujui helposti ja nopsasti Embraer ERJ-190 koneella. Perillä lentoasemalla jonottelin sitten puolisen tuntia Avisin autovuokraukseen. Miksi pikku volkkarin vuorokausivuokra on yli kaksisataa? Nielen tuskani ja otan auton vaikka viereisiltä vuokraamoilta koslan saisi todennäköisesti paljon halvemmalla.
 |
| St. Andrewsissa golfkauppoja löytyy myös kyliltä |
Vasemmankätinen liikenne yhdistettynä manuaalivaihteisen auton "väärällä" puolella istumiseen tuntuu aluksi hämmentävältä. Olen kyllä ennenkin sompaillut maissa joissa liikennekulttuuri on uppiniskaisesti säilytetty muun maailman vallitsevan käytännön vastaisena, mutta joka kerta homma aiheuttaa kaaoksen kahden aivosoluni kesken.
Selviän kuitenkin kunnialla tuhannen liikenneympyrän kautta selvemmille vesille kohti Golfin pyhättöä St. Andrewta.
Matkalla ylitän upean sillan eteläisen ja pohjoisen Queensferryn kohdalla, näkymät sillalta ovat päätähuimaavat. Kokonaista kolme siltaa ylittää Pohjanmeren lahden, pisin niistä on kokonaisuudessaan 2,7 kilometria pitkä. Myöhemmin luen wikipediasta sillan pitävän yhä maailmanennätystä pituudessa kolmen pylooniparin vaijerijännitteisten siltojen sarjassa!
 |
| Siinä se nytten siintää - St.Andrews Old Course |
Kumpuja ja lampaita laskeskelematta köröttelen mutkaisia ja kapeita polkuja lopun matkaa St. Andrewsiin. Ajelen ihan reipasta vauhtia mielestäni, mutta aina välillä joku "Mcrae"-tyyppinen kaahailija vilahtaa ohitseni.
Kylä on äkkiä kieputeltu ympäri ja jään nauttimaan pubilounaan keskustan vilkkaan kadun varteen. Tilaan tarjoilijan suosittelemaa pataa - ihan hyvää, ilmeisesti sisälmyksiä paikalliseen tapaan!
Lounaan pureskeltuani ajelen muutamat sadat metrit jo tullessani bongaamaani golfin pyhimpään. Auton saa näppärästi parkkiin aivan 18. väylän vierellä kulkevalle kujalle. Suomessa tien ja väylän väliin olisi satavarmasti rakennettu korkea verkkoaita, mutta täällä ei olla yhtä vainoharhaisia. 18. ja 1. väylä yhtyvät saumattomasti, avauslyönnit voi tehdä yhtäaikaisesti, mutta lähestymislyönneille pitää katsoa lyöntijärjestys palloille saavuttaessa. Väylät ovat kapeita, 18. boxissa varmasti slaissarilla puntti tutisee oikealle jäävän kujan, autojen, ihmisten ja talojen ollessa oikeasti vaarassa.
Puolisen tuntia jaksan kökötellä volkkariin nojaillen, ja eikös muutama pallo tullutkin kujalle. Onneksi en saanut osumaa, fore-huutojakaan en kuullut...
Kiertelin vielä tärkeimmät paikat, lähettäjän koppi ykkösen teeboxin lähellä, klubitalo, harjoitusviheriö. Siinäpä se, sitten vaan takaisinpäin, reilu sata kilometriä hotellille.
 |
| Edinburgh |
Puhelimen navigaattorilla suunnistus onnistuu helposti myös keskellä suurkaupunkia. Helpointa on ajella muiden perässä, välillä taas adredaniilia nousee pintaan kun joutuu jonon ensimmäisenä kääntymään uppo-ouduille kujille. Lopulta hotelli löytyy ja pienellä pyörittelemisellä saan vielä autonkin osoitettuun parkkiin Omni -Kauppakeskuksen halliin.
Ilta hurahtaakin nopeasti seuraavien päivien reittejä ja golfklubeja selvitellessäni. Huominen tuo tulleessaan myös ison ryhmän pelaajia Suomesta, matkanjohtajana haluan että kaikki mahdolliset detaljit ovat niin kunnossa kuin vain voivat vastaanottaessani heidät.
Matka alkaa huomenna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti