Kaikki ei sitten sujunutkaan kuin Stromsössä - valitsemani kulkuvälineet olivat auttamattomasti liian pieniä bägeille ja muille matkatavaroille! Juoksin sitten äkkiä takaisin vuokraamoon ja sain kuin sainkin vaihdettua toisen autoistamme kunnollisen kokoiseen tila-autoon.
Taas ajettiin loputtomien liikenneympyröiden kautta Queensferryn silloille, lahden ylityksen jälkeen matka tasoittui M90 moottoritien oikoessa mutkia ja kukkuloita kohden päivän targettiamme Nairnia.
Matkan varrella ehdimme ihailla kilttimaan erikoista luontoa, vihreitä kumpuja, kukkuloita, viimein vuoria joiden huippuja osin vielä talven lumi peitti. James Bondin Skyfall elokuvastakin tuttu ylämaa (Scott. Highland) ihmetytti karulla autiudellaan. Tosin erikoiselta tuntui myös huoltoasemienkin puute parinsadan kilometrin siirtymällämme.
|
Nairn Dunbar GC. Piikkipensaita riitti jokaiselle kokemallemme kentälle |
Hotel Invernairne Nairnissa oli iloinen yllätys. Nuoren perheen hyvällä maulla kunnostama hotelli Pohjanmeren rannalla oli jopa parempi kuin nettisivuilla luvattiin. Majoituimme nopsasti ja ehdimme vielä ensimmäisen kentän klubille evästämään ennen avauslyöntejä.
Nairn Dunbar GC osoittautui erittäin hyväksi tulopäivän valinnaksi. Lentämisestä ja ajomatkasta kankeat jäsenemme kiittivät kentän väljistä ja helpohkoista väylistä. Ennakko-odotusten mukaan merituuli oli osa peliä, sekin näyttäytyi tosin vain kohtuullisissa määrin pelimme ajan.
Väylien välissä kiemurtelevat keltakukkaiset okapensaat tulivat ainakin minulle vähän liiankin tutuiksi. Tulevina päivinä saimme huomata saman pensaston levittäytyneen kaikille pelaamillemme kentille.
|
The Nairn GC
|
Hyvin nukutun yön jälkeen ja huolimatta edellisen illan saapumisjuhlallisuuksista, olimme kaikki valmiita seuraavan päivän koitoksiin. Peliaika oli valittu strategisesti vasta iltapäivälle, silti aamupalalle tupsahteli pelimiehiä heti höyryävien patojen auettua. Aamupäivälle jäi mukavasti aikaa viehättävään kylään tutustumiseen. Skotlannissa on yksi muoti yli muiden talonrakennuksessa, harmaa kivi rakennusaineena. Lähes kaikki asunnot Edinburghista Nairniin edustivat tätä hillittyä harmautta, pienenä poikkeuksena näimme myös jonkin verran ruskean sävytteisiä kivitaloja. Ilmeisesti luonnonvalinta näissä tuulisissa ja koleissa olosuhteissa.
|
The Nairn GC. Taukotupia oli vähän kaikilla kentillä, sää voi olla kamala ja neljän tuulen kopista löytyy aina suoja joltain nurkalta |
The Nairn GC:n odotusarvo oli jo hieman korkeammalla pelikokemuksen suhteen. Klubitalo olikin heti asteen verran hienostuneempi. Kenttä rajoittui mereen, kuten edellisenäkin päivänä, mutta nyt vaihtelua peliin toivat hienoiset korkeuserot joillakin väylillä. Pelialusta oli erittäin hyvässä kunnossa, miellyttävä kenttä kaiken kaikkiaan.
|
Moray GC, Lossiemouth |
The Nairn jäi taakse, tosin autokuntamme jäi vielä illastamaan paikalliseen ravintolaan. Merinäköala ei valitettavasti auttanut “Bandstand Bar & Restaurant” jäi mieleen lähinnä mukavasta ilmapiiristä, mutta vähemmän kiinnostavasta ruokapuolesta.
|
Moray GC, Lossiemouth. Tyypilliset harmaakivitalot taustalla |
Illan tullen karautimme muutaman kymmenen mailin päässä odottelevaan Lossiemouthin kylään. Hotel Lossiemouth sai kymmenen pistettä sijainnistaan vastapäätä Moray Golf Clubia, seuraavan päivän siirtymä aamupalalta kentälle sujuikin sitten apostolin kyydillä. Hotellin erikoisuutena voisi mainita jämäkän henkilökunnan. Aamupalalla saimme odotella että kaikki eväät oli kannettu tarjoilupöytään, sitä ennen ei tarvinnut mennä pöydästä nirppimään. Skottilainen luonne onkin varsin suora ja välitön. Saimme reissun aikana huomata moniakin yhtäläisyyksiä suomalaisuuden "parhaiden" puolien kanssa.
|
Moray GC, Lossiemouth |
Moray GC innosti kaikkia seurueemme jäseniä. Jo näkymät hotellin pihasta pistivät parkkiintuneemmatkin golfbongarit hymyilemään. Kenttä oli miltä näyttikin, fantastinen kokemus, aito links upeissa merenrantamaisemissa.
|
Moray Distillery, Elgin. Viskin haistelua |
Lossiemouthissa vietimme kaksi yötä. Moray GC:n jälkeen suorimme Elginin kylään tutustumaan tunnettuun viski tislaamoon. Moray Distillery tarjosi meille upean kokemuksen aina tehdaskierroksineen ja uskomattoman varaston tutustumisen myötä.Lopuksi pääsimme tietenkin vielä maistelemaan tuotannon erilaisia antimia ja se oli sitten oma luku sinänsä!
Olimme varanneet (toiselle päivälle) toisenkin tislaamon käyntimme kohteeksi. Ikävä kyllä myöhästyimme tarkasta sovitusta ajasta hieman ja menetimme mahdollisuutemme kierrokseen, korvaava kierros olisi järjestynyt tunnin päästä mutta tylyn vastaanoton vuoksi äänestimme jaloillamme.
|
Royal Aberdeen GC, Balgownie Course |
Kahden Lossiemouthissa vietetyn rauhallisen yön jälkeen suunnistimme itärannikolle vähän isompaan kylään Aberdeeniin. Royal Aberdeen GC on maailman kuudenneksi vanhin golfklubi. Ennakkoon olimme saaneet pariinkin otteeseen tarkkoja käyttäytymiseen liittyviä säännöstöjä huomioon otettavaksemme. Klubilla ja sen ympäristössä puhuminen matkapuhelimiin kielletty (paitsi ulkona niille osoitetulla paikalla), pitkät lahkeet, solmio, pikkutakki.. Pynttäydyimme kuuliaisesti ohjeiden mukaan, paikan päällä oli kuitenkin ihan rento meininki ja meille kerrottiin että tiukat säännöt on voimassa vain viikonloppuisin. No, ihan mukava sitä on joskus siistimminkin kulkea.
|
Royal Aberdeen GC, Balgownie Course. Klubitalo ja Pro shop |
Useammalla klubilla oli kuitenkin otettava huomioon sääntö joka kieltää golfkenkien käytön ravintolassa, ihan ymmärrettävää.
Nyt olikin tuulta pelissä, lisäksi päivä oli pilvinen ja vähän koleakin. Harmittelin miten olinkaan saattanut jättää pitkät kalsarit kotiin, mutta sitten ratkaisin ongelman käytännöllisesti jättämällä kanttihousut tuulenpitävien golfhousujen alle. Ei ollut kylmä enää! Royal Aberdeen oli iästään huolimatta moderni kenttä. Toki täälläkin oli tehty paljon väyläuudistuksia aikain saatossa, vanhan kentän henki eli kuitenkin voimakkaana tällä linksien linksillä.
|
St. Andrews Links, Jubilee Course
|
Aberdeenissa yövyttiin. Jotain hässäkkää majoittajalla oli päivänselvien Booking.com kautta tekemiemme varausten kanssa ja muutama henkilö meidän porukastamme jaettiin läheiseen huoneistohotelliin. Aamusella varhain pääsimme jatkamaan matkaa kohti pyhättöä, St. Andrews maalina. Old Course olisi ollut tietenkin hieno pelata ihan kokemuksena, mutta varaukset sinne (hotellipakettina) olisi pitänyt tehdä jo vuotta aiemmin. Jouduimme siis "tyytymään" Jubilee Courseen, joka ei ollut ollenkaan huono valinta. Jubileen väylät olivat mielenkiintoisia, osa armahtavia "rännejä" jokunen taas haastavan pitkiä. Kenttä oli hyvässä kunnossa. Silti jäi vähän hampaankoloon tuo Old Coursen kokeminen...
|
St. Andrews Links, Jubilee Course |
|
St. Andrews Links, Jubilee Course |
|
St. Andrews Links, Jubilee Course |
|
St. Andrews Links |
St. Andrews kenttäympäristö, Pro Shop ja Old Course Restaurant tulivat vielä pelin jälkeen tutuiksi. Syötyämme hyvin kurvailimme pimeän tullen uuteen majoituspaikkaamme suunnittelemaan seuraavan vapaapäivän viettoa. Yhteisenä päätöksenä ilman eriäviä mielipiteitä päätimme jatkaa sitä mitä olimme tänne tulleet tekemäänkin eli golfin pelaamista. Kentäksi valittiin "kotimatkan" varrella sijaitseva Leven Links.
|
Bonus kenttä Leven Links. On tilaa draivata (jos ei pelkää piikkipensaita) |
Mielenkiintoinen kenttä olikin tuo Leven Links. Bunkkereita ja vettä oli aika vähän, tilaa pallonlyömiseen melko paljon. Peli on kuitenkin aina haastavaa ja täälläkin tuulella oli oma osuutensa tuloksenteossa.
|
Leven Links 18# |
Matka oli erittäin onnistunut alun pienistä autoihin liittyvistä haparoinneista huolimatta. Skotlanti on tunnettu raikkaista tuulistaan ja toisaalta kokemuksemme mukaan karuista mutta lämminhenkisistä asukkaistaan. Matkan järjesti valmismatkatoimisto Tres Hombres, www.treshombres.fi ja ensi vuonna uudestaan!
Kiitos kaikille matkaan osallistuneille!
Elämää pallon ympärillä, Golfcrackers Vesa Airio
https://golfcrackers.blogspot.fi
www.treshombres.fi Golf-matkoja sinne missä kaverisi eivät ole käyneet...
www.visualtailors.fi Valokuvaus, ilmakuvaus ja -videoinnit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti