Alaska, pähkähullu golf reissu alkaa

Ensimmäisenä bongattiin järjestysnumeroltaan 49. osavaltio, Alaska.

Alaskaan pääsee mukavasti lentäen Helsingistä Reykjavikiin ja sieltä Anchorageen. Meidän reittimme jatkui vielä saman vuorokauden aikana Fairbanksiin. Fairbanks valikoitui suunnitelmiimme juuri sen vuoksi että täällä on Pohjois-Amerikan pohjoisin golfkenttä.

Vesku Anchorangen Hard Rock Cafessa. Kuva EM.

Anchorangessa meillä oli vähän pitempi vaihto ja ehdimme ruokailemaan osavaltion pääkaupunkiin. Tutustuimme nopeasti ja mukavasti Anchorageen opastetulla bussikierroksella, joka osoittautuikin todella hauskaksi mutta myös informatiiviseksi seikkailuksi.

Esa nähtävyyksien äärellä kaupunkikierroksella.

Nähtävyyksistä ehkä mielenkiintoisin oli maailman suurin pienkoneitten lentokenttä, vesitasoja ja kumipyöriä oli alueella noin kolme tuhatta! Opas kertoili myös Alaskan lentolupien lakipykälistä, 15 vuotias voi suorittaa lentoluvan, 16 v. saa lentää jo yksin ja 17 v. on lupa ottaa matkustajia lennolle. Pienkoneet saattavat olla jopa tärkeämpiä liikennöintivälineitä kuin autot, sillä suuressa osavaltiossa tieverkko on minimaalinen, oppaan kertoman mukaan vain n. 38 th. mailia.

Kaupunkikierroksen jälkeen olikin jo aika valua takaisin lentokentälle ja pikanopealla lennolla Fairbanksiin.

Ykköstiillä vasemmalta kentän toinen omistaja Roger Evans, Vesku,  Esa Mäkinen ja Visa  Pekkarinen

Majoituimme Fairbanksissa mukavasti yksityisellä Airbnb:n avulla, talo sijaitsi vain vartin ajomatkan päässä lentokentältä.

Ykköstiin vartija

North Star on kuin moni suomalainen golf-kenttä, metsien ympäröimä, melko tasainen ja ihan pelattava rata kaiken kaikkiaan. Omistaja-pariskunta Melinda ja Roger olivat oikein lämminhenkisiä ja kovia juttelemaan, aito-amerikkalaiseen tapaan. Heillä oli ollut suomalainen työntekijä taannoin, joten Suomi-tietouttakin oli tarttunut kiitettävästi.

Saimme paikallista peliseuraa herra Dale:sta joka viettää suuren osan aikaansa kentällä, 10# tee

Mr. Dale liittyi joukkueeseemme ja hyvä että tulikin, sillä saimme arvokkaita ohjeita muutamista sokkoväylistä ja muista haasteista. Dale kertoi aloittaneensa golfin vasta eläkkeelle jäätyään ja aluksi pelanneensa vain liikuntaa saadakseen, ymmärrettävästi hän oli jäänyt pelikoukkuun hyvin pian aloittamisen jälkeen.

Lounaallakaan ei voi välttyä golfista

Aikaero ja pitkät lennot lyhyen unettoman yön jälkeen ei suinkaan parantaneet pelaamistani, pääsimme kuitenkin maaliin lopulta. Hyvästelyjen jälkeen suuntasimme suositeltuun ruokapaikkaan Pikes Landing ravintolaan lento-aseman lähelle. Pikes osoittautui suositusten arvoiseksi. Maittavan aterian päätteeksi kokeilimme vielä ravintolan erikoista aktivteettia, Chena Riverin vastarannalle lyötävää par kolme rataa. Joella oli vähän liikennettäkin joten jouduimme pikkaisen odottelemaan vuoroamme. Sain yhden pallon vähän sinne päin, pari muuta jäi Alaskan lohien ja muiden joen elävien ihmeteltäviksi. 

 Seuraavaksi Seattle!