maanantai 22. huhtikuuta 2013

Pretoria, South Africa. Golf in Irene, Woodhill and Waterkloof

Kenttä oli hyvässä pelikunnossa, eikä 12 euron pelimaksu tuntunut oikein miltään faciliteetteihin nähden

Keskitalvella, vuodenvaihteessa 2012-13, syntyi idea matkasta Etelä-Afrikkaan. Matkaan päätettiin lähteä kolmistaan - "Tres Hombres" ja tarkoituksena oli tutkia sikäläisiä vaellukseen, ratsastukseen, golfaamiseen ja valokuvaamiseen sopivia paikkoja.

Johannesburgin kentältä vuokrattu uudenkarhea VW Polo joutui todella koville reissun aikana, sillä kilometrejä siihen kertyi parin ensimmäisen viikon vaelluksellamme peräti 2600. Alkupuoli matkasta menikin suunnitelmien mukaan muunmuassa ratsastusfarmiin tutustuessa ja Krugerin kansallispuiston maisemissa (ks. myös Skukuza Golf ja Royal Golf Course Swaziland blogini).

Jäin vielä yksikseni Etelä-Afrikan pääkaupunkiin Pretoriaan, jossa vietin seikkailumme viimeisen viikon muutamiin lähikenttiin tutustumalla.
Irene Golf Course, South Africa
Valitsin ihan kustannussyistä kenttiä jotka olivat mahdollisimman lähellä Hatfieldin kaupunginosassa sijaitsevaa hotelliani Proteaa. Naapurikaupunki Johannesburg on rikos- ja väkivaltatilastojen kärkipaikkoja koko maailmassa. Koin silti oloni ihan turvalliseksi Pretoriassa, etenkin ravintoloissa ja tietenkin hotellissa, niin silti täytyi muistaa että yksinäisenä ihmisenä saatoin olla jonkun silmätikkuna.

Vuokra-automme oli jo luovutettu pois, ainoaksi kulkuvälineeksi jäi taksit. Takseja Etelä-Afrikassa on moneen lähtöön. Ilmeisesti edullisin kuljetusmuoto oli bussin ja taksin risteytys (en tiedä miksi sitä sanotaan), sitä käyttivät havaintojeni mukaan vain mustaihoiset paikalliset. Busseihin en uskaltautunut kun en päässyt perille niitten kulkureiteistä, enkä ymmärtänyt paikallista etikettiäkään. Pikkubusseihin näytti otettavan ihmisiä mistä tahansa, ja ketä vain, kuka kyydin tarvetta ilmaisi riittävän näyttävästi.

Takseja saattoi napata lennosta, mutta enpä tiedä pääsikö niillä aina itse valitsemaansa kohteeseen? Meitä neuvottiin jopa viralliselta taholta olla luottamatta edes poliisiin. Oikeasti turvalliseksi vaihtoehdoksi hotelli-golfkenttä-hotelli -liikenteeseen jäi sitten taksin tilaaminen hotellin oman palvelun kautta. Edestakainen reissu kentälle kuin kentälle maksoi 50 euroa. Kuljettajat olivat valikoituja, yksi kuskeista kertoi tulleensa Zimbabvesta, toinen kuski valitteli että köyhemmistä maista tulevat vievät heidän työnsä suostuessaan heikkoihin palkkoihin.

Irene Golf Course, South Africa






















Irene Golf Course
Irene Golf Course on vähän rennompi kenttä. Täältä puuttuvat eliittikenttien muurit ja turvatarkastukset. Mailapoikaakaan ei tyrkytetä, eikä heitä ollut saatavillakaan. Irene ei ollut edullisin alueella bongaamistani kentistä, vaikka kierroshinta olikin vain 18 euroa. Kentän sai kiertää halutessaan kävellen tai buggylla. Peliaikaakaan ei tarvinnut välttämättä varata, kentällä oli käytössä joustava "palloränni" -meininki. 

Vähän tummemmat pilvet varjostivat Afrikan taivasta kentälle saapuessani. Sade ei kuitenkaan uskaltanut tällä kertaa häiritä kierrostani. Jouduin pelaamaan yksin vaikka samaan lähtöön olisi ollutkin tulossa pari nuorempaa paikallista. Herrat olivat liikkeellä buggylla ja minä kävellen. Päästin kaverukset edelleni eikä heitä parin pelatun väylän jälkeen enää näkynytkään, erikseen pelaaminen oli siis hyvä päätös molemmin puolin.
Irene Golf Course, South Africa
Irene Golf Course on tasainen kenttä, eikä mitään suuria yllätyksiä tullut oikein missään vaiheessa. Kenttä eteni loogisesti ja seuraaville väylille oli helppo löytää "next tee" -kyltitysten avulla. 
Irene Golf Course, South Africa
Woodhill Golf Course
Taksikuskin piti pysäyttää kenttäalueen sisäänajoväylälle johtavan tien vartijakopille. Vartijat kurkkivat autoonkin ennen portin avaamista. Alueelle päästyämme taksikuski selitti minulle Woodhillin sisältävän golfkentän lisäksi asutusalueen palveluineen ja jopa koulunkin (Woodhill Gollege). Koko alue oli tarkkaan aidattu ja huolellisesti vartioitu.
Woodhill Golf Course. Pretoria, South Africa




























Vaikuttavan tehokkaasti vartioidun alueen sisältä löytyi vaikuttava golfklubi. Kentälle ei päässyt ilman caddieta mikä oli tällä kertaa ihan mukava juttu. Ketään muita pelaajia ei ollut ilmoittautunut lähtöön, joten pääsin pelaamaan caddien kanssa kahdestaan. Kenttä oli ehkä Pretorian parhaimmasta päästä, pelaamisen hinnoittelussa se ei silti näkynyt, sillä kierroksen hinta kävellen oli noin kaksikymppiä (410 randia). Pakollinen caddie kustantaa tietenkin lisää, samoin kuin buggy (jota ilmankin kentällä pärjää ihan hyvin).  

Kentän ykkösväylä on leveä, tosin väylä on merkitty melko haastavaksi. Peli lähti mukavasti käyntiin 350 metrisellä par nelosella.
Woodhill Golf Course. Pretoria, South Africa
Koululaiset oikaisivat kentän poikki kotimatkallaan, muuten oli yllättävänkin rauhallista. Maanantai päivä saattoi olla kentän hiljaisinta aikaa. Oletan alueella asuvien kentän jäsenten olevan radan suurimpia kuluttajia.
Woodhill Golf Course. Pretoria, South Africa
Woodhill Golf Course. Pretoria, South Africa
Kentän reunamille oli jätetty upeita kiviä ja kaktuksia.
Woodhill Golf Course. Pretoria, South Africa

Woodhill Golf Course. Pretoria, South Africa

Kentän hoito oli hyvällä mallilla. Väylät kylpivät upeassa ruohossa, josta oli ilo kopsutella tuttuja toppeja ja väliin ihan kelpo golflyöntejäkin. Bunkkerit olivat laakeita ja pääosin matalareunaisia, punaiselta hiekalta pallot nousivat melko helposti takaisin peliin.
Woodhill Golf Course. Pretoria, South Africa

Woodhill Golf Course. Pretoria, South Africa
Woodhill Golf Course jäi mieleen erittäin hyvin hoidettuna ja hyvin pelattavana kenttänä. Aivan varmasti pelaisin täällä uudestaankin!
Waterkloof Golf Clubhouse. Pretoria, South Africa
Waterkloof Golf Club
Kenttä ei ollut tuttu lokaatio hotellin taksikuskille, eikä tietysti minullekaan. Olin vähän ajatuksissani taksin kyydissä, enkä huomannut kuskin vieneen minut ihan väärälle kentälle. Kuski jätti minut klubin parkkipaikalle ja poistui paikalta. Siinä sitten keskustelin klubin caddiemasterin kanssa edellisenä päivänä tekemästäni olemattomasta varauksesta. Lopulta väärän osoitteen syndrooma selvisi, ja caddiemaster osasi neuvoa minut kävelemään Waterkloof Golfille. Matkaa oli hänen mukaansa vain 15 minuutin matka. En tiedä kävelinkö kiertoreittejä, mutta perille päästyäni aikaa oli kulunut lähes tunti! Onneksi omaa bägiä ei ollut sentään mukana. 
Waterkloof Golf Course #1. Pretoria, South Africa
Meidän keväämme on African syksyä. Puut tiputtelivat lehtiään väylille, ja välillä palloja olikin haastavaa löytää niiden seasta. Iltapäivälle sijoittuvaan lähtööni sain seuraksi paikalliset kaverukset. Olikin mukavaa pelata kun ei tarvinnut miettiä seuraavien väylien sijaintia. Pyysin myös monesti neuvoja, kumpuisella kentällä kun ihan kaikki suuntimat eivät selvinneet tiiboxeilta tai väyliltäkään. 
Waterkloof Golf Course. Pretoria, South Africa
Kenttä oli hyvässä pelikunnossa, eikä 12 euron pelimaksu tuntunut oikein miltään faciliteetteihin nähden. Paikalliset pelaajat ovat rentoja ja mukavaa peliseuraa. Paikallistuntemus auttaa tällä kentällä vielä parempaan pelikokemukseen. Kenttä menee kokemukseni mukaan pelaamieni Irenen ja Woodhillin väliin. Pelasin samalla reissulla Waterkloofin vielä uudestaankin, ehkäpä ja juurikin kentän mukava ilmapiiri ja ensimmäisen pelin peliseura vaikutti päätökseeni juuri tämän kentän uudelleenpelaamisesta. Toisella kertaa pelasin kahdestaan nuoren paikallisen kaverin kanssa, mukavaa oli silloinkin.
Game drive ja auringonlasku
Ensimmäisen Waterkloof-reissuni paluumatka ei sekään mennyt ihan putkeen.
Soitin Waterkloofilta hotellilleni ennen pelaamaan lähtöäni, tähdensin vastaanoton virkailijalle taksin vieneen minut väärään osoitteeseen. Annoin erittäin selkeän ohjeen mistä ja mihin aikaan minut voi tulla hakemaan. Lopputuloksena jouduin odottelemaan neljä tuntia, kuski oli kaikesta ohjeistuksesta huolimatta ajanut väärälle klubille ja odotellut minua siellä. Odotteluaika ei mennyt kokonaan hukkaan, ryhmäni kaksi paikallista miestä tarjosivat minulle lounaan! Mukavat kaverit puhuivat keskenään Afrikaansia, mutta yhteisessä pöydässä englantia. Herrat olivat itsekin matkustelleet Euroopassa, Suomi oli heiltä molemmilta silti kokematta. Juttua riitti, lopulta kavereitten piti lähteä. 

Minunkin piti lopulta poistua kiinni menneestä ravintolasta. Viimeiset pari tuntia sain odotella seikkailevaa taksiani sisäänajotien portilla vartijoiden kopissa. Lopulta taksi sitten oli saanut yhteyden hotellilleni ja sieltä ohjeet minun sijainnistani. Tällä kertaa en antanut tippiä.
Waterkloof Golf jäi mieleeni mukavan avarana ja kiinnostavana kenttänä. Myös paikallinen peliseura oli tosi mukavaa, kiitos myös lounaasta! 

Copyright vesa.airio@treshombres.fi Photos: Vesa Airio. www.treshombres.fi and www.visualtailors.fi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti