Route 66 Golf in Chicago, Santa Fe and Las Vegas

Vähänkin villin lännen huomaan eksyneiden pallojen etsinnässä tuli olla tarkkana, sillä näissä maisemissa oli mahdollista kohdata vaikka kalkkarokäärmeitä

Kuuma ensimmäinen päivä Chigacossa Route 66 seikkailun lähtöä odotellessa. Lämmintä piisaa supisuomalaisen hellerajan yläpuolelle. Vaatimaton majamme Best Western hotelli sijaitsee kylän laitamilla. Aamupäivä oli varattu harrikkamuseoon tutustumisen kierrokselle.

Muutamalla meikäläisellä oli kuitenkin muita suunnitelmia. Varasimme edellisenä päivänä peliajan läheiselle Cog Hill Golf Courselle. Ennen kierrosta tutustuimme lähitienooseen apostolin kyydillä. Täytyy kyllä sanoa että autoilun luvatussa maassa ei ole ihmeemmin panostettu jalkakäytäviin, "suomi-poika" kun olisi kyennyt pienemmät "poronkusemat" kuleksimaan ilman kumipyöriäkin.

Pääporukkamme taittaa Chigacon ja Los Angelesin välin moottoripyörillä, Mikon ja minun Camaromme lisäksi letkassa on toisellakin porukalla auto allaan.

Aina ei avaukset suju toivotulla tavalla. Kirjoittaja puree pettymystään.
Cog Hill Course. Chicago, Illinois

Cog Hill oli aivan upea kokemus. Ja nyt täytyy tarkentaa että nimenomaan kenttä oli hieno, oma peli oli taas kaukana hienosta. Yksittäisiä onnistuneita lyöntejä kohden oli aina muutama "Oh no" -lyönti. Seuraavan kerran golfille olisi aikaa Route 66 -lepopäivänä Santa Fe:ssä. Katsotaanpa sitä sitten kun sinne asti päästään.

Missouri, Oklahoma ja Texas kurvaillaan pikavauhtia läpi, ilman golfaamismahdollisuuksia. Aikataulu on melko tiukka.

Mikko droppaa Cog Hillillä.

Mielenkiintoinen ajopäivä Amarillosta New Mexicon Santa Fe:hen. Aamulla Amarillossa oli sen verran viileää (+64° F) että Camaron katto sai jäädä kiinni aina puoleenpäivään asti. Aamupala Sage Inn motellilla oli eurooppalaisittain köyhän puoleinen, leivän päälle oli kananmunan lisäksi tarjolla lähinnä hilloa maapähkinävoita ja ylähuulta. Makeita eväitä sen sijaan olisi ollut hyvinkin tarjolla, muffinseja, pannukakkuja ja pikkuleipiä...

Towa Golfclub. Buffalo Thunder Casino, Santa Fe. New Mexico

Santa Fe:ssä aamu oli edellistä kylmempi. Nyt päästiin vihdoin golfaamaan! Towa Golfclub Buffalo Thunder Casinon yhteydessä saavutettiin isolla shuttle bussilla. Bussi kierteli muutamat hotellit matkallaan, matkaan meni silti vain noin kolme varttia.

Vähänkin villin lännen huomaan eksyneiden pallojen etsinnässä tuli olla tarkkana, sillä näissä maisemissa oli mahdollista kohdata vaikka kalkkarokäärmeitä. Onneksi vältyimme kalisuttajien kohtaamisilta.

Kentällä oli paikoin mukavasti tilaa. Väyläruohokin oli hyväkuntoista, vaikka näillä aroilla kasteluun varmaankin kului pitkät centit.

Kentän kastelu on täälläkin oma taiteenlajinsa.
Kirjoittajan lyönti nostaa tiiboxin mullat pölynä ilmaan. 

Ajoimme ensin edelliseltä päivältä tuttua reittiä kohti Buffalo Thunder Casinoa ja golfia. Puikkasimme klubitalolle hakemaan Mikon kaniin jääneen luottokortin ja meikäläisen golftakin. Kamat jäivät lukkojen taakse kun tulimme liian myöhään klubille kierrokselta. Aika kyseenalaista palvelua kyllä kun kukaan ei vaivautunut meitä hankalasta tilanteesta informoimaan. Toisaalta emmepähän mekään muistaneet tavaroitamme kysyä klubin päälliköltä, joka ystävällisesti kärräsi meidät klubitalolta kasinolle bussia odottamaan.

Seuraava golfkaupunkimme on Las Vegas. Valitsemme reitti kulkee läpi Arizonan jossa auringonlaskun aikaan käymme ihailemassa kuvankaunista Lake Powell National Golf kenttää. Myöhäisen tulomme ja aikaisen lähtömme vuoksi kenttä jää pelaamatta.

Utahin puolella pysähdymme Zionin kansallispuiston läpi kulkevalla väylällä. Tämäkin kohde vaatisi vähintään parin päivän seisahduksen. Vuoret, kanjonit ja luonnonmuodostelmat ovat häkellyttävän upeita.

Tulopäivän ruuhkaa MGM:n kohdalla. Taustalla NewYork-NewYork

Lopulta saavutamme Las Vegasin. Excalibur -hotellimme sijaitsee pääkadun Strip:in eteläpäässä. Etelämpänä on enää pari isompaa hässäkkää, nimittäin Luxor -pyramidihotelli ja Mandalaya Bay viimeisenä.

Illallinen sujui muuten mukavassa seurassa, posket oli lopulta kipeinä paljosta nauramisesta. Sitten nukkumaan. Eihän se ihan suoraa reittiä mennyt, pistin yksikätiseen rosvoon parikymppiä, ajattelin että vähän aikaa pelailen. Kyllähän ne taalat alkoivat nopeasti hupenemaan, mutta ilmaiskierroksia pukkasi aina väliin. Eikä ihan yhtä ja kahta kierrosta, vaan parikymmentä kerrallaan. Nukkumaan meno venyi sitten puoli yhdestätoista puoli yhteen, mutta sainpahan parikymppiäni lopulta tuhlattua!

Voi kihveli, taas on nokka punaisena. Taustalla Mandalaya Bay hotelli

Viimeisenä Vegas-päivänä pelasimme jälleen golfia. Bal i Hai Golf Course aivan Mandalaya Bay hotellin takana. Excaliburilta sinne käveltiin 27 minuutissa, oli siinä taas autokansalla ihmettelemistä kun kaksi poikaa tarpoi tienviertä pitkin. Ihan käsittämätöntä näiden jalkakäytävien puuttuminen.

Pirusti oli lentokoneita ja helikoptereita ilmassa, Bal i Hai on ihan Las Vegasin lentokentän lähellä

Bal i Hai oli todellakin komea kenttä. Väyläruoho oli esimerkillisessä kunnossa, samoin kuin upeat greenitkin. Kentällä oli paljon tilaa avauksille, sekä jatkolyönneille. Loppupään väylillä sai ihailla ja ihmetellä kymmenien helikoptereiden ja lentokoneiden pörräilyjä. Lentokenttä on lähellä.

Bali i Hai olikin sitten viimeinen golfkenttä reissullamme Chigacosta Los Angelesiin. Loppumatkaan mahtui vielä muunmuassa Grand Canyonin ihmettelyä. Upea matka päättyi viimeisenä iltana nautittuun herkulliseen päivälliseen katkarapuravintola Bubbas Cump:issa. Saman reissun voi tehdä myös golf-painotteisesti, golfkentistä Yhdysvalloissa ei ole pulaa.