Azata Golf. Haastava paikka klubipelaajalle

Pitkälyöntiset pelaajat voivat haaveilla "yhdellä päälle" -lyönnistä, mutta paikan päällä mieli saattaa muuttua 

Seisova aamuruuhka yllättää golfkenttäbongarin Fuengirolassa. Karttasovellus ilmoittaa matka-ajan lisääntyneen kymmenellä minuutilla. Minullahan ei ole nyt mikään kiire, varsinkaan kun en ollut tehnyt varausta rantareitin toisessa päässä odottavalle Azata Golfille. Leppoisa hetkeni Aurinkorannikon aamuruuhkassa katkeaa auton kojelautaan syttyneeseen jäähdyttimen punaiseen hälytysvaloon. Korvani alkavat kilpailemaan merkkivalon kanssa värikirkkaudesta. Jono nytkähtelee liikkeelle tuskastuttavan hitaasti, ja pelkään joka hetki moottorin hajoamista. 

Onneksi huoltoasema sattuu olemaan lähellä! Annan moottorin hieman jäähtyä ja käyn hankkimassa ison pönikän jäähdytysnestettä. Syyläri hörppää peräti 2,5 litraa litkua ennenkuin se täyttyy. Saattoipa olla vähästä kiinni pääsinkö matkaan, mutta nyt pikku autoni toimii taas normaalisti.

Azata Golf löytyy helposti. Aivan loppumatkasta tienvarteen on pystytetty muutamia viittojakin osoittamaan lopullista määränpäätä. Klubin edessä tienvarret on täynnään autoja, eikä varsinaista parkkialuetta ole olemassakaan.

Azata Golfin upeat maisemat

Caddiemaster pahoittelee kentän olevan kovin täynnä. Saan kuitenkin lähtöajan 11:20, ja kysyttyäni peliseuraa minulle kerrotaan myös ryhmän muiden lähtijöiden tietoja. Ehdin hyvin tutustumaan driving rangeen, joka sijaitsee aivan klubin ja sen ravintolan terassin edessä. Kentän voi pelata kävellen, buggyn käyttöön ohjataan edullisella hinnoittelulla.

Vielä pitää palata takaisin toimistoon, sillä rangen palloautomaatti toimii vain poleteilla. Rangella pääsee lyömään "ruoholta", tosin kaikki lyöntipaikat ovat täysin loppuun kaluttuja. Rangen oikealla sivulla on huoltohalli, joka on suojattu liian matalalla verkolla. Onnistunkin pari kertaa kokeilemaan peltikaton soundeja palloillani. Isointa moukaria en edes uskalla käyttää edellä mainitusta syystä.

Driving range on paraatipaikalla

Driving rangella tutustun pariin suomalaiseen herrasmieheen. Sovimme että yritän päästä heidän ryhmäänsä. Valitettavasti kaikki ryhmät ovat nyt täynnä, joten pääsen lähtemään kymmenen minuuttia heidän peräänsä. Ykköstiillä odottaa startteri. Tervehdysten jälkeen hän ei tahdo löytää nimeäni lähtölistoilta. Lopulta osoittautuu ettei minulla olekaan ryhmää. Caddiemaster on tehnyt virheen jonka seurauksena pääsen kyllä pelaamaan, mutta minut lähetetään yksinäisenä sutena liikkeelle.

Ykkösellä päänvaivaa tuottaa ainakin pikku lampi viheriön edessä

Edellisenä päivänä huippuunsa koulutettu swingini tuottaa avauslyönnillä karmean huukin. Mulligan onneksi onnistuu ihan hyvin. Pikku lammikko vartioi ykkösväylän griiniä. Lampeen on paljon helpompi osua kuin viheriölle, onneksi ostin lisää palloja klubilta..

Alaspäin laskeutuvan ykkösen jälkeen seuraa ylöspäin kohoava 371 metriä pitkä kakkosväylä. Liian pitkä par nelonen klubipelaajalle, ainakin minulle tällä kertaa. Kolmosen avaus moukutetaan taas jyrkkään alamäkeen. Tiiltä näkee hyvin griinille asti, mutta väylän keskivaiheilla on notkelma joka saattaa piilotella pelaajia. Tällä kertaa notkossa, puun varjoissa, työskentelee kentänhoitaja. Mies ei odottelustani huolimatta keskeytä tehtäviään, luottaen ilmeisesti puun tuovan suojaa. Elävä maali houkuttaa, mutta onneksi palloni jaksaa reilusti huoltomiehen yli.

Kolmosen griiniltä pelaajat joutuvat palaamaan väylän reunan betonipolkua pitkin aina äsken mainitun puun ja huoltomiehen sijaintiin saakka. Tässä on potentiaalinen onnettomuuden paikka. Suosittelen tekemään avaukset kolmosella vasta kun edellämenijät ovat griinillä. Tai, odottamaan että pelaajat ovat varmasti ehtineet nelosen boxille (minne ei ole näköyhteyttä). 

4. väylä. Hcp 13. Haasteita oikealla ja vasemmalla

Par 3 väylä numero neljä on harmillisesti osittainen sokkoväylä. Osuma griinille vaatii melkoisen kantavan lyönnin. Griinin edessä oikealla olevalla kumpareella kasvavat puut ovat haastavan lähellä viheriötä. Lisäksi puut peittävät kokonaan näkyvyyden edellä menevän ryhmän poistumispuuhiin. 

Kentän vaikein väylä kuvattuna griiniltä tulosuuntaan

Suhteellisen lyhyt par 5 väylä numero viisi on rankattu kentän vaikeimmaksi. Melko kapea tila avauslyönnille hankaloittaa mailavalintaa. Lyhyeksi jääneen oikealle puolelle päätyneen avauksen jälkeen välilyönnin joutuu lyömään sokkona oikean laidan puiden yli. Välilyönnin laskeutumisaluetta on "hehtaaritolkulla", tosin ensikertalaisen on sitä vaikea hahmottaa ilman vähän lähempänä käyntiä. Viheriön vieressä on lampi, joka on kuitenkin tolkullisella lähestymislyönnin suuntauksella helppo väistää.

Väylät on rakennettu muutamalle erilliselle alueelle loma-asutuksen piirittämälle kentälle

Griinit ovat laajoja ja hyvin rullivia. Lipun paikka vaikuttaa melkoisesti lähestymislyönnin pituuteen

Etuysi on kokonaisuudessaan haastava kokemus. Griinit ovat kohtuullisen liukkaita, mutta johdonmukaisesti toimivia. Bunkkereiden ohuen hiekkakerroksen alta paljastuu semikova savipohja (yhden hiekan kokemuksella). Raffit ovat matalaa ja palloa osin kannattelevaa bermudaa.

Takaysillä peli jatkuu selvästi tasaisemman maaston merkeissä. Edellämenijöitten ryhmästä kaksi pelaajaa lopettaa pelin yhdeksänteen reikään. Suomalaiset herrasmiehet jäävät klubin nurkalle odottelemaan minua, ja kutsuvat minut mukaan ryhmäänsä. Kiitos kutsusta!

Takaysi alkaa helpommissa merkeissä

Kentän helpoin väylä on kymppi. Tosin siirtymä tiiboxille on pitkä, viitoituksesta huolimatta sen sijainti tuntuu epäloogiselta, sillä siirtymän aikana matkan varrelle osuu ensin 11. väylän avauslyöntipaikka.

Hepokatti otti ilmaista kyytiä buggyn tuulilasilla

252 metriä pitkä 11. par 4, on hauska. Pitkälyöntiset pelaajat voivat haaveilla "yhdellä päälle" -lyönnistä, mutta paikan päällä mieli saattaa muuttua. Väylää reunustaa lähes koko sen pituudelta lampi, jonka toisessa päässä griini sijaitsee.

Maininnan arvoinen on myös 12. joka vaatii todella onnistuneen ja pitkän avauksen lammen yli. Lyhyemmällä avauksella taas lähestymislyöntiin jää klubipelaajan kannalta turkasen pitkä matka. Eipä ihme, että 12. on rankattu kentän toiseksi vaikeimmaksi väyläksi.

15. on lyhyt par 3, joka lyödään (taas) lammen yli. Tiiboxin takana päivystää kohtelias löytöpallojen myyjä. Ostopäätös saattaa syntyä vasta parin lampeen päätyneen lyönnin jälkeen.. Väylän griini on onneksi pitkä lyöntisuunnassaan.

Viimeisin väylä on venytetty par viitoseksi. Avauslyönnille on hienosti tilaa, ellei sitten lähde ahnehtimaan oikean sivun puolelle, minne sijoittamalla voi saada muutaman metrin edun seuraavia lyöntejä silmälläpitäen. 18. on 486 metriä pitkä, ja se on rankattu hcp neloseksi. Pituus saattaa olla 18. ainoa haaste, sillä kentän muihin väyliin nähden se on turvallisen leveä ja tasainen.

18. Pitkä, mutta hyvätapainen

Risuja ja Ruusuja

Kohtuullisen hintatason kenttä. Käyntihetkellä greenfee 70 ja sähköbuggy vain 15 euroa. Driving rangen sijainti on loistava, aivan klubin edessä. Rangen lyöntialusta oli pelkkää kovettunutta multaa. Rangen sivussa on huoltohalli joka hieman rajoittaa lyönneistään epävarmojen pelaajien pitkien mailojen käyttöä. Tiiboxit on hyvin merkitty ja ne ovat hyväkuntoiset. Ykkösellä päivystää startteri. Väylät ovat klubipelaajille enimmäkseen haastavia, väylänurmi on kohtuullisen hyvää. Parilla väylällä on potentiaalinen turvallisuusriski. Viheriöt ovat hyväkuntoisia ja liukkaudeltaan melko haastavia, mutta johdonmukaisesti toimivia. Bunkkereissa on ohut hiekkakerros, jonka alta löytyy puolikova savi. Hyvänä pelipäivänä kenttä palkitsee ryhmän parhaan pelaajan isolla erolla kumppaneihin. Golfmaisemat ovat komeat, eikä ympäristön vuoret ja osin näkyvä merikään jätä ketään kylmäksi.

Klubipelaajan arviointi 10/18 (asteikolla 1-18)

Azata Golf

18 holes, par 71, 5332 m (klubitiiltä)

C/Salvador Hidalgo 6, Estepona Málaga

+34 952 11 8373

reservas@azatagolf.com

www.azatagolf.com

La Resina Golf & Country Club. Villiä sikoja

Villejä sikoja ei näkynyt enää loppukierroksella, mutta niiden kuopsuttelemia jälkiä sitäkin enemmän

Sunnuntaipäivän bongauskohteeksi valikoitui Esteponan kauniin kaupungin liepeiltä yhdeksänreikäinen par 3 -kenttä La Resina. Pikku fiattini sai taas maistaa asfalttia oikein urakalla, sillä matka Benalmadenasta oli melkein tunnin mittainen. Menomatkalla valitsin nopeamman AP-7 moottoriväylän jonka tullimaksu oli tällä kertaa 5,25 euroa. 

Googlen karttojen mukaan ajoin ensin oikean paikan ohi. Ehkä klubi olikin sijainnut osoitetutulla paikallaan joskus aiemmin, mutta nyt siinä nökötti kehittyvän alueen kiinteistöjen myyntikonttori. Kenttä kuitenkin oli paikoillaan, ja jatkoin vain ajamista sen ympäri. Toisen kierroksen alusta klubi sitten löytyikin ihan rehellisen parkkialueen kohdalta. Caddiemaster oli erittäin huomaavainen, ja hän esitteli minulle osittain remontissa olevan kentän salaisuudet suurelta seinäkartalta. Hyvien ohjeiden ja paperille printatun tuloskortin kanssa pääsin saman tein pelaamaan.

Par 3 -kentän ykköstii on sijoitettu klubin taakse. Terassilta on varmasti mukava katsella kierrostaan aloittavien pelaajien lyöntejä. Nyt ilmassa oli hieman kosteutta, eikä terassilla viihtynyt ketään. Kentän kunto tuli selväksi heti alussa. Väylän vihreys koostui istutetun ruohon lisäksi paikallisesta aluskasvustosta. Kastelu on täälläkin suuri ongelma, joka varmasti heijastui kentän ylläpitoon.

Klubi ja sen terassi

Ykkösväylä

Kaikki La Resinan väylät ovat erikseen nimettyjä, ykkönen oli saanut kasteessa nimekseen Los Olivos. En ole kasviasiantuntija, mutta oletan väylän oikean puolen pienten puiden olevan juurikin niitä oliivipuita. Väylillä on kolme eri tiiboxia, Gold, Red ja Blue. Remontin vuoksi kaikki boxit eivät olleet käytössä, mutta tuloskorttiin on selkeästi merkitty mitä niistä voi milläkin väylällä käyttää. Kenttä mainostaa nettisivuillaan pelaamisen soveltuvan kaikille golfista kinnostuneille, aivan erikseen mainitaan vielä, että ilman greencard:iakin pääsee pelaamaan.

Ykkösväylän griini

Mulliganin jälkeinen lyöntini onnistuu kohtuullisesti 166 metriä pitkän väylän griinin etureunaan. Viheriöt on rei'itetty, hiekoitettu ja ne ovat käntihetkellä aika kalpean näköiset. Puttaaminen onnistuu, tosin pallo ei tietenkään käyttäydy mitenkään odotusarvoisesti.

Kakkosväylän jälkeen pääsin ihailemaan isoa villien sikojen laumaa

Peli jatkuu villien sikojen ryntäyksen jälkeen. Kentälle on asennettu aluetta kiertävä sähköpaimen. Villit siat pääsevät kuitenkin kentälle monista avoimista porteista. Kakkosen jälkeen seuraavat väylät löytyvät ajoväylän toiselta puolen. Seuraan sikoja kadulle. Siat kuopsuttelevat nurmea ruokaa etsiessään, pahimmillaan tuhoja tulee väylille, harvemmin griineille. Kentän opasteet ovat kunnossa. Tarkastan reitin myös klubin kartasta ottamastani valokuvasta. Olisi ihan hyvä idea jos klubi printtaisi väyläkartan tuloskorttiin.

Signature väylä 5. Panorámica

Satametrinen vitosväylä Hcp 1 lyödään kunnon alamäkeen. Laajan viheriön edessä on lampi. Pelimiehelle väylä on helppo. Pitkällisen harkinnan jälkeen löin pitcherillä vajaan swingin ja topin yhdistelmällä lähes viivasuoran lyönnin veden ja griinin väliselle olemattoman kapealle kaistaleelle - kohtuullinen lopputulos, mutta mahdottoman hauska lyönti.

Kentän bunkkerit on aseteltu pelaajaystävällisesti

Villejä sikoja ei näkynyt enää loppukierroksella, mutta niiden kuopsuttelemia jälkiä sitäkin enemmän. Siat olivat osanneet pysyä väylien laitamilla tonkimishommissaan, josta hatunnosto niille.

Kirjoittaja ysillä

Viimeinen väylä lyödään remontissa olevan kultaisen boxin sijaan punaisilta. Väylälle jää pituutta noin 100 metriä. Kuten kuvastakin näkyy, se lyödään alamäkeen. Griini on melko pieni ja se on kirjoitushetkellä ehkä heikkokuntoisin kentän viheriöistä.

Ysin griini

Klubitalon vieressä on puttiharjoittelupaikka

Risut ja ruusut

Klubin nettisivuilla mainitaan kentän olleen mittavassa remontissa vuosina -21 ja -22. Remontti tuntui jääneen kesken, tai uutta tehtävää oli tullut mittavasti sen jälkeen. Kenttä sopii nykykunnossaan parhaiten aloittaville pelaajille ja tietenkin ilman greencardia lajia kokeilemaan tuleville. Toimiston ja ravintolan palvelut olivat hyvät ja varsinkin henkilökunta erittäin mukavaa. Kentän ja väylien profiili on hyvä, par 3 -kentäksi väylien mitat oikein hyvät. Parannettavaa riittää vielä, mutta hyvällä hoidolla kentästä voi odottaa oikein kiinnostavaa ja mielekästä kokemusta.

Klubipelaajan kokonaisarvio 8/18 (asteikolla 1-18)

La Resina Golf & Country Club

9 holes, par 3. 1039 m (Gold tee/renovation)

https://laresinagolfclub.es/

EMAIL GOLF CLUB
info@laresinagolfclub.es

EMAIL CLUBHOUSE RESTAURANT
clubhouse@laresinagolfclub.es

PHONE NUMBER
+34 951 448 734

LOCATION
Avenida La Resina 1, Estepona 29680
Málaga, Spain

Antequera Golf, golfkenttien caminito del ray

Vertaus Caminito del Rayn pystyjyrkkiin vuorenseinämiin pultatuista levadoista ei ole aivan mahdottoman kaukaa haettu, eikä sinne esikuvallekaan tästä ole niin pitkä matka 

Malagasta noin tunnin matkan päässä pohjoisen suunnalta löytyy vuoristoinen Antequera sekä kaupungin nimellä komeileva Antequera Golf. Keli on lähtiessä vähän epävakaisen tuntuinen, melkoisen viileäkin. Päätän kuitenkin lähteä rohkeasti matkaan, sillä onhan se päivä aina lämmennyt viimeistään puolen päivän jälkeen. Maaliskuussa Andalucian ilmasto on kuitenkin vähän arvaamattomampi, varsinkin kun puhutaan vuoristosta.

Valitsemani reitti AP-46 moottoritiellä tuntuu olevan pelkkää nousua ainakin kymmenen ensimmäisen kilometrin matkalla. Pikku fiattini ei oikein jaksa muun liikenteen vauhtiin, köröttelen sitten alle satasta ja annan puhdikkaampien kaarojen pitää omaa kiirettään ohituskaistoilla. Maisemat komistuvat sitä mukaa mitä korkeammalle tie nousee. Puolessa välissä matkaa tulee vastaan tietulli, josta selviää alle vitosella. Ilmakin tuntuu viilenevän siinä määrin että joudun kytkemään lämmityslaitteen toimintaan.

Antequeran kaupunki sijaitsee upeiden kalliovuorten varjostamassa laaksossa, osin sen rinteilläkin. Korkeutta alueella on vain 575 metriä merenpinnan tasosta, mutta ajomatkan jälkeen olisin voinut vannoa olevani ainakin tuhannen metrin korkeuksissa. Kaupungilta golfkentälle noustaan vuorenrinnettä vielä kotvan matkaa ylöspäin. Klubilla on hyvät parkkipaikat, kylmästä ja ilmeisestä sateen uhkasta huolimatta autojakin on siellä parkissa. Keli on tosiaankin kylmä lämpömittarin näyttäessä alle kymmenen astetta ja kostean tuulen puhaltaessa vähätkin lämmöt perjantaiaamuun heräävältä kentältä. 

Ykkösväylän näkymät lyöntipaikalta. Tee on heti klubin nurkalla, joten mallia edellälähtijöiden lyönneistä on helppo seurata

Caddiemaster lupaa minulle lähtöajan puolen tunnin päähän. Valitettavasti muita yksinäisiä susia ei ole aamutuimaan liikkeellä, joten osani on taas yksin pelaaminen. Kysyn caddimasterilta vielä sadevarusteiden ostomahdollisuutta, kysymykseni aiheuttaa sen vastaanottajan aivoissa silminnähtävän myyntiosaston aktivoitumisen, Ikäväkseni saatavilla oleva vaatemallisto ei kuitenkaan sisältänyt kaipaamiani tuotteita. Aikaa jää mukavasti driving rangen testaamiseen. Harjoitusalueen rakennus on käytännössä kiinni toimistossa ja ravintolassa, joten minnekään ei tarvitse siirtyä. Rakennuksen toisessa päässä on myös pieni puttigriini.

Antequera Golfin pelimaksu on vain viisikymppiä, eikä buggyn vuokraaminenkaan tee pelibudjettiin suurta lovea, kun sähköbuggyn saa alleen kympillä. Edelläni lähtevässä ryhmässä yksi pelaaja kulkee kävellen, kahden muun ajelessa golfautolla. Päädyn minäkin autoon, kun kenttä näyttää jo klubilta katsoen erittäin mäkiseltä. Mäkisyyden lisäksi silmiin pistää jo ykkösväylälle tähyillessä myös haasteellisuus. Sopivan aloituslyönnin kantaman päässä, tai välissä, näyttää kasvavan puita. Täydellisen avauksen saadakseen on lyönnin käytännössä kannettava puiden yli.

Kakkosen griinin kupeessa on kyltti joka vahvistaa pelaajan olevan oikeassa paikassa

Hyvällä tuurilla onnistun avauksessa, vaikka varapallon löinkin. Uudella kentällä on todella haasteellista arvailla mitä luonnonhaittoja leveäksi lyödyille avauksille löytyykään. Heti alkuun pistän merkille väylien selkeät opasteet. Kakkosväylän boxissa harmittelen, kun en ollut ykköstä pelatessani tsekannut kakkosen näkymiä. Kakkonen tekee mutkan oikealle, ja boxista on vähän haastavaa hahmottaa minkä pituiseksi avauslyönti tulisi yrittää. Kakkonen on par 5 väylä, ja sen välilyöntiin kannattaa käydä tekemässä turvallisuustarkastus, sillä ennen griiniä odottaa syvä notko jossa edellämenijät voivat vielä olla pelaamassa. Käytännössä välilyönti lyödään siis sokkona.

Vesiesteitä on paljon ja ne ovat todella syviä. Kauan kaivatut sateet eivät olleet vielä maaliskuun alkuviikoilla ehtineet ruokkimaan kentän vesivarantoja.

Opasteet kentällä ovat aivan omaa luokkaansa, jopa osalle viheriöitä on pystytetty niitä allekirjoittava kyltti! Lyhyt par 4 kolmosväylä on kuin huutomerkki pelaajalle, tällaista täällä on, turha odottaa helpotusta peliin. Peli jatkuu yhden pallon menetyksellä vesiesteeseen. Opasteiden mukaan kierros jatkuu ajotien ali jossa odottaa muutama unohtumaton väylä lisää. Väylä 4 par 3, 175 m (keltaisilta) alamäkeen vaatii paikallistuntemusta varsinkin pituuskontrollin suhteen. Toinenkin radan tämän puoliskon par 3 väylä 6 lyödään alaspäin. Viimeinen väylä tien toisella puolen on numero 8, joka on mielestäni haastavampi mitä hc -arvo antaa olettaa.

Väylän kahdeksan viheriö. Griini syöttää liikaa alakierrettä sisältäneet lähestymislyönnit takaisin vastarinteeseen

Vasemmalla kymppiväylän alamäki ja edessä 11. väylän ylämäki

Väylä kymmenen par 4 on merkattu kentän vaikeimmaksi. Avaus lyödään melko hyvin viettävään alamäkeen. Väylän pituus on karvan vaille 400 metriä. Avauslyönnin pitää onnistua täydellisesti ja siltikin griinille jää matkaa yli puolitoistasataa metriä. Yhdestoista väylä saa minulta tunnustuksen yhdeksi helpoimmin pelattavista, kunhan avaus vain kantaa kuvassakin näkyvien väylälle ja sen reunaan asennettujen puiden yli.

Bunkkereiden hiekka oli hieman kosteaa. Rakenteeltaan hiekka on pehmeää ja hienojakoista

13. Kolmen vesiesteen väylä. Pelkokerroin sama kuin väylän numero

Hcp 4 väylä 13. on kentän kummitus. Tiiboxista en oikein osannut hahmottaa tarkoitettua avauslyönnin laskeutumisalustaa, joten kävin ensin vähän lähempänä tutustumassa tähän monsteriin. Kahden lammikon yli lähestymislyönnin pelipaikoille pallon on taitettava ilmassa yli 150 metrin matka. Lyönnin tulee myös pysyä suhteellisen kapealla alueella toisen ja kolmannen vesiesteen välissä. Valitsin puuvitosen tähän tehtävään ja onnistuin pääsemään lähestymislyöntipaikoille. Griinille jäi vielä matkaa 160 metriä, ja sekin oli lyötävä viheriön kulmille ylettyvän veden yli. Ylivoimaisesti pelottavin väylä Antequerassa!

Väylä 13 näkymä viheriöltä tulosuuntaan päin

Valokuva ei pysty kunnolla välittämään kentän korkeuseroja. Vertaus Caminito del Rayn pystyjyrkkiin vuorenseinämiin pultatuista levadoista ei ole aivan mahdottoman kaukaa haettu, eikä sinne esikuvallekaan tästä ole niin pitkä matka

18. viimeinen veden ylitys

Kentän viimeinen väylä lyödään, kas kummaa, taas veden yli. Tässä vaiheessa peliä 140 metrinen par kolmonen alkaa näyttämään jo helpolta nakilta. Onneksi odotin edellämenevän ryhmän poistumisen viheriöalueen oikealta laidalta, sillä muutoin meillä olisi ollut vähemmän mukavaa keskusteltavaa klubilla avaukseni jälkeen. Sitä saa mitä tilaa, vanha golf-viidakon sananlasku päti tälläkin kertaa kun ajattelin lyödessäni "ei oikealle!"

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pelkäämäni sateet eivät aktivoituneet. Varsinkin hyvin onnistuneet lyönnit jäivät mieleeni ja piristivät alamäkivoittoista paluumatkaani.

Ruusut ja risut

Erittäin hyvän hinta-laatusuhteen kombo. Kenttään kannattaa todellakin valmistautua etukäteen nettisivujen ja Tuben videotarjonnan kautta. Opasteet olivat huippuluokkaa. Kuivaan talveen/kevääseen peilaten väylät olivat ihan ok kunnossa. Väylän alusta paljastui murenevien divottien alta mustaksi mullaksi. Yhdeltä väylältä löytyi myös pientä märkyyttä, joka kielii mahdollisesta lätäköitymisestä. Bunkkerit olivat hyvin huolletut, tosin yhdestä puuttui harava. Hiekka bunkkereissa on pehmeää, kovempaa pohjaa ei tullut vastaan parin kokeilun aikana. Viheriöt haluaisin luokitella klubipelaajan kannalta haastaviksi. Griinit antoivat mukavasti rulleja, joidenkin griinien kallistukset taas veivät huolimattomasti putatut pallot helposti jopa raffiin asti. Parin väylän sokkolyönnit verottavat hieman kokonaisarviotani. Klubipelaajalle vaikea kenttä joka jättää helposti jotain hampaankoloon - seuraavaa tapaamista varten!

Klubipelaajan kokonaisarviointi - 12/18 (asteikolla 1-18)

Antequera Golf

18 holes, par 72

Phone: (+34) 951 060 354
Mail:
reservas@golfantequera.com

Address:
Urb. Antequera Golf, s/n.
29200 – Antequera (Málaga).

GPS: N 37º00.280′- W 4º36.161′

El Higueral Golf, Benahavis. Yhdeksän ei riitä

Kenttä on avara joka suuntaan. Lammet, ojat, puut ja bunkkerit on sijoiteltu ennenminkin pelinautintoa silmälläpitäen. Viheriöt ovat todella hyvässä kunnossa ja melkeinpä liiankin liukkaat klubipelaajalle 

Airbnb asunnoltani Benalmadenasta Benahavikseen riittää polkemista pikku Fiatillani. Moottoriväylä AP-7 vetää hienosti, mutta ajan yli puolet matkasta hitaampaa A-7 väylää välttääkseni tietullin. Matka-aika on melko tarkkaan tunti. Odotusarvot ovat kuitenkin mukavan korkealla somesta lukemieni kenttäbongaajien kokemusten ja itse kentän nettisivujenkin perusteella. Varsinkin melko hintava 55 euron greenfee yhdeksänreikäiseltä kentältä antaa osviittaa astetta mielenkiintoisemmasta kokemuksesta.

Tottelen orjallisesti navigaattoria ja käännän auton keulan komeiden puiden reunustamalle kujalle. Kuja päättyy rautaporttiin, jonka molemmin puolin päivystää vartijat kopeissaan. "The golf course is next on the right" -vartija opastaa minut kääntymään takaisin. Peruuttelen pois portilta erinäisten maseratien ja kaikenmaailman porchejen jaloista.

El Higueral Golfin klubitalo vaikuttaa vaatimattomalle parille parakille. Ensin kysyn neuvoa pienemmästä startterin/kioskin kopista, sisällä klubiparakissa odottaa mutkaton ja miellyttävä caddiemasterin vastaanotto. Saan lähtöajan ilmeisen suositulle kentälle 40 minuutin päähän. Ihan hyvä juttu, ehdinpähän juoda kahvit! Istahdan terassille katselemaan minua edeltävien ryhmien hienoja avauksia, jotka mulahtelevat ykkösväylän lampeen ja vierivät osin greenin toisella puolen väijyvään ojaan.

Starter/kioskin pitäjä käy ilmoittamassa minulle, että pääsenkin vähän aikaisemmin kentälle. Kiihdytän kahvinjuontia ja suklaapatukan mussuttelua. Ennenkuin saan kahvin loppuun, käy startteri ilmoittamassa että pääsenkin jo seuraavana pelaamaan! Ok, sopii ihan hyvin, sillä minun taakseni jää siten neljän hengen ryhmä.

Kerrankin avauslyöntini onnistuu, varsinkin kun neljän miehen ryhmä seuraa minun suoritustani heidän oletetulla lähtövuorollaan. Kentän ykkönen on reilu satametrinen par3 joka lyödään loivaan alamäkeen. Viheriön oikealla puolen päivystää uima-altaan näköinen lampi ja greenin takana jonkinlainen oja.

Edellämenijätkin seuraavat touhujani ykkösen greenillä. Pariskunta jää odottamaan, ja he pyytävät minut ryhmäänsä. Mukavaa ja ystävällistä. Ranskalaiset esittelevät itsensä Pascalineksi ja Gerardiksi. Uudet pelikaverini ovat hyväkuntoisia senioripelaajia, mutta käyttävät silti sähkökärryjä bägien kuljetukseen. Monilla näyttää olevan golfautotkin käytössään, mutta kyllä El Higueral kentällä pärjään hyvin kävellenkin.

Kenttä on avara joka suuntaan. Lammet, ojat, puut ja bunkkerit on sijoiteltu enemminkin pelinautintoa silmälläpitäen. Viheriöt ovat todella hyvässä kunnossa ja melkeinpä liiankin liukkaat klubipelaajalle. Viheriöiden hiekkainen alusta myös pysäyttää pallon toivotulla tavalla. Väylien bermuda -tyyppinen ruoho on parempi pelata kuin miltä se kuvissa näyttää.

Neljäs väylä, par5 467m (kelt.) on kentän ainoa kikkaväylä. Pitkällä avauslyönnillä on hyvät mahdollisuudet ylittää kohti lammen rantaa viettävä jyrkkä mäki. Mikäli avauslyönti onnistuu, valuu pallo aina mäen alle asti. Mäen alta jää lyötäväksi enää alle 120 metriä hienolle lammen rannassa odottelevalle greenille. Ykkönen on turvallisuussyistä syytä jättää lyhyeksi, sillä tiiboxissa ei ole mitään keinoa tietää edellämenijöiden asemaa harjanteen alla.

Normaalin avauksen jälkeen nelosella riittää mikä tahansa maila kakkoslyönniksi, riittää kun pallon saa harjanteen yli. Rinne pitää huolen loppumatkasta, hyvin erilaisilla lyönneillä päädyimme kolmeen pekkaan kaikki aarin alueelle ja alle 70 metrin päähän greenistä.

Kentän loput väylät noudattelevat alkupään odotuksia. Maisemat ovat huikeat vuorille, väylät johdonmukaisia ja osin mukavan armahtaviakin. 

Ruusut ja risut

Parkkipaikat pääsosin tien varressa. Klubitalo vaatimaton mutta toimiva. Klubitalon viereisestä kioskista saa juotavat ja pikkupurtavaa. Hyvät trolleyt. Kenttä on avara ja hyvin hoidettu. Greenit jopa erittäin hyvät. Väylä bermudatyyppistä matalaa ruohoa, hiekkapitoinen alusta on sopivan joustava/mureneva lyöntiin. Neljännen väylän kakkoslyönti lyödään sokkona. Bunkkereiden hiekka on haastavan pehmeää. Kenttäalueen puut eivät haittaa normaalia peliä. Kenttä oli ilo pelata, parhaita ysireikäisiä joita olen koskaan pelannut.

El Higueral Golf

Urbanización Capanes Norte
Km. 3,7 Ctra. de Benahavís
29679 Benahavís, Marbella - Málaga

Telephone: (+34) 951 896 052
Fax: (+34) 951 896 060
Mobile: (+34) 639 793 542
Email: reservas@elhigueralgolf.com

Greenlife Golf Marbella. Haastetta kokeneemmallekin

Onnistuakseen Greenlifella pelaajalta vaaditaan hyvää mailakontrollia, kierteiden hallittua osaamista, tai läjäpäin tuuria

 Fuengirolan ja Marbellan puoliväliin sijoittuva yhdeksänreikäinen par3 -kenttä Greenlife Golf Marbella odottaa pelaajia AP-7 ja A-7 teiden välisellä kukkulaisella asuntoalueella. Asutus on vauraan oloista, eikä tienvarren parkkipaikoilla olekaan muita vuokraamani "ekoferrarin" (Fiat Punto vm.2010) kaltaisia säästövankkureita. 

Ennen pelaamaan pyrkimistä käväisen drivin rangella. Rangelle on puolen kilometrin mutkat, joten ainoa realistinen vaihtoehto on mennä sinnekin autolla. Range on rakennettu kahteen tasoon alasviettävään rinteeseen. Ison parkkipaikan edessä on ensin puttaus/chippausviheriöt. Parkkialueelta lyöntipaikoille laskeudutaan ensin alakerran tasolle. Kaikilla lyöntimatoilla on omat isoruutuiset golfanalysaattorit. Pienen selailun jälkeen selviää, että ne ovat käytössä vain jäsenille, tai ainakin vaativat kirjautumaan vieraana. Jätän digiseikkailun sikseen ja siirryn yläkerroksen lyöntipaikoille hiomaan edellisenä iltana Youtubesta löytämiäni "golfelämää mullistavia" uusia "drillejä".

Youtuben ohjeet totean pian sopivan lähinnä "ihmisspagheteille", mutta eivät minulle. Koska golfelämäni ei muuttunutkaan mainostetulla sensaatiomaisella tavalla, palaan klubitalolle tositoimien pariin. Proshop on odotusarvoisella paikallaan komean klubirakennuksen alakerrassa. Edelläni asioi kolmen hengen miesporukka, samat herrat olivat yhtäaikaa kanssani myös rangella.

Caddiemaster muuttaa lähtöjärjestystä kysyttyäni tiiajasta. Arvioni mukaan alankomaalaiset herrat päästivät minut mielihyvin edelleen. Myöhemmin osoittautuukin heillä olevan pelillinen opetussessio meneillään. Ykkösväylässä on heti haastetta moneen lähtöön, ylämäki, lampi vasemmalla, puskia oikealla. Lisähaastetta tulee vielä kolmen hengen katsomosta. Onneksi lyöntini onnistuu yli odotusten ja pääsen ihan greenin kanttiin. Saan vielä hyvän pelin toivotukset ja taputukset yleisöltä. Hyvää peliä myös teille!

Muilla pelaamillani par3 -kentillä juuri pelatun kaltainen väylä olisi sujahtanut "händicap-listan" kärkikolmikkoon, mutta täällä se on vasta hcp 7. Mielenkiintoinen päivä siis tulossa! Kakkosväylän  boxin vieressä huomaan kenttää kiertävän matalan sähköpaimenaidan. Outit on näköjään huolellisesti suojattu! Ei vaan, näillä alueilla on ongelmana rajusti kasvanut villisikakanta. Aiemmilla kenttäbongauksillani olenkin nähnyt sikojen tuhoja väylillä, otukset ovat kovia poikia kaivelemaan. 

Lyhyen, vain 115 metrisen (keltaisilta), kakkosväylän molempia reunoja koristelevat puut ovat lähes lyöntilinjoilla. Lisäksi aivan viheriön vasemmalla sivulla väijyy kaunis klubilampi. Väylän suunnittelu antaa osviittaa koko loppukierrokselle. 

Kakkosen kauniilta viheriöltä on hyvät näkymät klubille. Klubin terassilta puolestaan on loistavat näkymät kakkoselle, kuin myös ykkösellekin.

Väylälle kolme siirrytään kadun toiselle puolen. Väylämerkinnät saisivat tässä kohtaa olla hieman paremmat. Kolmosväylä jatkaa luonnikkaasti kentän lay-outtia. Onnistuakseen Greenlifella pelaajalta vaaditaan hyvää mailakontrollia, kierteiden hallittua osaamista, tai läjäpäin tuuria. Tuurini jatkuu hyvänä, varsinkin kun alan pelaamaan kolmen pallon taktiikalla.

Bunkkerit ovat matalia ja helppoja. Rouhean, pikkukiviäkin sisältävän, ohuen sorakerroksen alla möhnöttää puolikova savikerros. Käyntikerrallani savi oli kosteaa, ja siksi osin pehmeää. Kuivana savi muistuttaisi betonia.

Viheriöt olivat hieman laikukkaita, mutta ulkonäköönsä nähden hyvätapaisia. Greenien pinta vaikutti kohtuullisen kovalta, hyväkään osuma ei aiheuttanut isoa monttua. Pitkältikin edellisestä johtuen backspinniä ei ollut helppoa saada aikaan.

Kentän kolme viimeistä väylää vaativat vielä yhden siirtymän kadun vartta pitkin. Nytkin olisin toivonut selkeämpiä kyltityksiä vain noin viidenkymmenen metrin siirtymän varrelle. Onneksi painetussa tuloskortissa oli pieni väyläkartta, joten suunnistaminen onnistui sen avulla vaivatta. Seitsemäs väylä oli rankattu kentän vaikeimmaksi. Kortin mukaan 128 metrin lähes suoran väylän molempia reunoja varjostivat tuuheat puut. Onnistuakseen väylällä lyönnin piti onnistua kutakuinkin täydellisesti.

Yhdeksäs ja samalla viimeinen rata on kentän pisin. 165 metrinen, loivaan alamäkeen kaatuvan väylän poikki virtaa pieni kivetty puronen. Oikella laidalla koko väylän matkalla oleskeleva rinne armahtaa monet slaissit, mutta vasemmalle puolen eksyneet kuulat päätyvät yksinomaan pallonkeräilijöiden laariin.

Ruusut ja risut

Tähän mennessä pelaamistani mielenkiintoisin ja komein yhdeksänreikäinen par3 -kenttä. Kenttä on hyvin hoidettu ja ensimmäisen kahden väylän osalta erityisen kaunis. Kenttäsuunnittelu on onnistunutta ja pienestä tilasta huolimatta se on myös pelaajan kannalta turvallinen. Siirtymiä ohjaaviin kyltteihin tarvittaisiin parannuksia. Driving range sijaitsee pienen automatkan päässä, josta myös pientä miinusta. Range on hyvä ja monipuolinen chippi- ja puttiviheriöineen. Klubilla parkkeeraus kadun varteen, jossa parkkipaikkoja on kohtuullisesti, eikä niitä rasita ympäristön asutus. Kaunis ja haastava ysireikäinen, tänne tulisin mielelläni uudestaankin.

Greenlife Golf Marbella

9 reikäinen par3 -kenttä, pituus keltaisilta 1142 metriä

Yhteystiedot

Avda. Marco Polo s/n, 29604 Marbella - Málaga
+34 952 839 142
golf@greenlife-golf.com

Elämää pallon ympärillä, Golfcrackers Vesa Airio

https://golfcrackers.blogspot.fi

www.treshombres.fi Golf-matkoja sinne missä kaverisi eivät ole käyneet...

www.visualtailors.fi Valokuvaus, ilmakuvaus ja -videoinnit

Magna Golf, par3, yhdeksän reikää pikana

Ensimmäinen väylä antaa kentästä hyvän vaikutelman. 150 metrin lyönti lammen yli nostaa sykettä sopivasti

Odotusarvot olivat korkealla kun lähdin Benalmadenasta ajelemaan Marbellan toisella puolella odottavaa Magna Golfia kohden. Matkaan A-7 väylää pitkin piti varata peräti 40 minuuttia, mutta mitä sitä nyt ei tekisi golfin tähden? Klubi on minulle ennestään tuntematon, joten parkkeeraan kadun varteen kun klubin sisäänkäynnin vieressä on vapaa paikka. Ramppia pitkin kävellessäni huomaan klubilla olevan hyvät parkkipaikat aivan toimiston edessä.

Yhdeksän reiän peleille löytyy heti vapaata. Vuokraan vielä trolleyn, jonka lupaan tulla hakemaan sen jälkeen kun olen siirtänyt autoni parkkipaikalle. Kaikki hyvin, ja sain vielä selkeät ohjeet ykköstiin löytämiseksi ilman kysymättä. Ohjeet olivatkin tarpeen, sillä muuten tiin etsiskely olisi ollut arpapeliä.

Ensimmäinen väylä antaa kentästä hyvän vaikutelman. 150 metrin lyönti lammen yli nostaa sykettä sopivasti, greeni kuitenkin näyttää kaukaa katsoen tasaiselta ja laajalta. Ensimmäinen kuula kopsahtaa greenin vasemmalle puolen ja ottaa näyttävän loikan rinteeseen vasemmalle. Varakuula perään!

Tiiboxin karva on ok kunnossa, tosin leikkuria se jo tarvitsisi. Siirtymille kenttä tarjoilee betonoituja polkuja. Trolleyn kanssa käveleminen onnistuu myös väyliä pitkin, ja silloin on helppo chippailla matkan varrelta lyhyenlännäksi jäänyt kakkospallo sileämmille pinnoille.

Väylät ovat melko pitkiä par kolme kentälle. Kakkonen on tuloskortin mukaan 178 metriä/ Hcp 1, kaiken lisäksi se lyödään lammen yli! Lyhin väylä on kolmonen, silläkin on mittaa pitcherin kantaman verran, 119 metriä.

Greenit eivät ole parhaassa kunnossaan. Tosin parin viikon oleskelullani en ole näiltä par3 -kentiltä vielä oikein laadukkaita viheriöiden ruohoja tavannutkaan. Jonkinlaisia opastekylttejä seuraaville väylille löytyy, niiden sijoittelu vaatisi kuitenkin uudelleenarviointia. 

Yksin pelatessa edellämenijät tulevat selkä edellä vastaan. Vitosväylällä saan odottaa perhegolftapahtumaa. Yhden aikuisen paimentama kolmen nuoren kopla liikkuu hitaasti. Eipä hätää, minulla on koko päivä aikaa! No seuraavalla väylällä mieli vähän muuttuu. Joukon nuorimmaisella on ilmeisesti vaikea päivä, kävely ei oikein luonnistu, isäntä joutuu hoputtamaan poikia. Kiukuttelu jatkuu, poika jää tekemään harjoitusputteja, ja poistuu greeniltä lontustellen vasta kun toiset ovat jo seuraavalla tiiboksilla. No, minullahan on vielä aikaa, vaikka takana tulijat joutuvatkin nyt odottamaan minun lyöntejäni..

Seitsemänneltä väylältä kahdeksannelle löydän vain seuraamalla edellämenijöitä. Tiiboksissa odotellessani huomaan takanatulijoiden etsivän suuntaa seuraavalle. Yritän puun varjosta vilkutella pojille suuntaa. Opasteiden puuttuminen harmittaa. Onneksi edellämenevän tiimin aikuinen saa jo velton nuoren miehenkin pöksyihin liikettä. Yksi väylä jäljellä!

Yhdeksännen väylän lyöntipaikka löytyy, mutta tiiboksin väylätaulu on maastoutunut pensaiden sekaan. Käyn tarkastamassa taulun tiedot ja sieltähän löytyy väylän pituudeksi 224 metriä (keltaisilta)! Aika pitkä väylä par kolme kentällä, olisikohan ihan ennätys! Edellä menevät pelaajat ainakin pelasivat kyseiseltä tiiltä, joten minäkin stanssaan siihen. Näkyvyys on huono mutkan vuoksi, ja minun pitää käydä pitkällä edessä varmistamassa, ettei edellä menevät ole vielä lyöntietäisyydellä. Mutkastakaan en näe lipulle, joten päätän tehdä välilyönnin. Ihme sokkoväylää ihmettelen vielä kävellessäni pallolle. 

Matkan varrella sitten selviää (kuin myös tuloskortista), että väylä on muutettu lyhyemmäksi. Oikealta tiiltä pituus on vain 162 metriä. En viitsi enää palata takaisinpäin palloltani, kun takanatulevat ovat jo ryhmittyneet omaa lyöntiään varten väärään tiiboksiinsa.

Olisikohan ollut isokin vaiva järjestää selventävät opasteet kahdeksannen väylän viheriöltä oikeille yhdeksännen väylän lyöntipaikoille? Odottelen vielä edellämenevän ryhmän poistumista greeniltä. Nyt ryhmän vanhin on saanut joukkueensa ojennukseen, ja myös aiemmin velttoillut nuorimies osoittaa rivakampia otteita. Tosin nuori herra käy vielä etsiskelemässä väylältä jotain kadottamaansa viimeisten puttien jälkeen.

Takaa tulevan ryhmän toinen jäsen kävelee puoleen väliin väylää tähystelemään lyöntilinjoja. Hän näyttää stop-merkkiä tiiboksissa odottelevalle kaverilleen nähdessään minut odottelemassa viheriön vapautumista.

Matkaa merkkimieheen on sen verran etten ala heitä opastamaan oikean tiiboksin valinnossa.

Risut ja Ruusut

Hyvännäköinen harjoituskenttä jossa saatavilla lyöntitutkat (en testannut). Toimistossa mukava palvelu ja puolittainen opastus väylien saloihin. Väylät ovat helpohkoja, tosin mittavia par kolme kategorian kentäksi. Väyläopasteet osin puutteellisia ja harhauttaviakin. Kentän lay-out on hyvä. Paremmalla hoidolla kentän saisi mielenkiintoisemmaksi.

Magna Marbella Golf

Par3, 9 reikää par 28

Osoitetiedot

Calle Calderón de la Barca s/n, E-29660 Marbella, Málaga, Spain

Phone: +34 952 92 92 49

comercial@magnamarbellagolf.com
www.magnamarbellagolf.com

Elämää pallon ympärillä, Golfcrackers Vesa Airio
https://golfcrackers.blogspot.fi

www.treshombres.fi Golf-matkoja sinne missä kaverisi eivät ole käyneet...

www.visualtailors.fi Valokuvaus, ilmakuvaus ja -videoinnit