Golf Klub Knajaginja Milica. Montenegro, Krimovica.

Henkeäsalpaavat maisemat ja täydellinen ilmasto!

Reittimme Kroatian Dubrovnikista Montenegron Kotorin lahden perukoille on jopa niin upea, että unohdin hetkeksi meidän tulleen tänne golfaamaan.

10.6.2025. Kolmen golfmaan bongausreissumme sai hyvän alun Moldovasta (ks. edellinen postaukseni). Suoria lentoja Moldovan ja Montenegron välille emme löytäneet. Lensimme ensin Puolan Varsovaan ja sieltä sitten Kroatian Dubrovnikiin. Dubrovnikista otimme vuokra-auton allemme ja vietimme paikalla yhden yön niinsanotusti akkuja lataillen.

Dubrovnik vanha kaupunki. Kroatia

Dubrovnikin iltaa päädyttiin viettämään vanhan kaupungin idyllissä. Illalliselle, ja seurueemme vahvistuksesi, osallistui myös Joni. Näin saatiin ryhmä täyteen ja mukavaa seuraa saatiinkin!

Yhden Välimeren rantamaisemissa nukutun yön jälkeen matka jatkui kohti Montenegron Kotoria. Päätimme poiketa Googlen ehdottamalta reitiltä ja käyttää Kotorin lahden ylittävää lauttaa.

Lautalla Kotorin lahden yli

Ehkä Google tiesi mitä oli tulossa, mutta jumalaiseen tapaansa se vaikeni. Jo pelkkä lauttailu oli upea kokemus, samaten paikallisten suosiman rantaravintolan lounas. Mutta loppumatkan ruuhkan rantatiellä olisimme voineet välttää uskomalla karttasovelluksen ohjeita.

"Jälkeenpäin-viisaampi" -kirjoittelija rantaterassilla

Kotorin lahden pohjukka ja siellä varattu asuntomme saavutettiin lopulta. Viimeiset pari kilometriä otti tunnin matka-ajastamme, toki rantatiellä oli paljon nähtävää koko matkan ajan. 

Kotor, Montenegro. Näkymät kämpän terassilta

Välimeri tunkeutuu Kotorin lahtena pitkälle sisämaahan, ja sitä reunustavat korkeat ikiaikaiset vuoret. Lahden rantoja värittävät alueelle niin tyypilliset matalat punatiilikattoiset asumukset. Mutta toisin kuin voisi kuvitella täällä satumaisen upeissa maisemissa on vielä jäljellä rantakaistaleita vailla rakennuksia.

Välimerelliseen tapaan rantatie kiertää lahden, eikä tien ja hiekkaisen rannan väliin juurikaan asutusta mahdu. Meidän kortteerimme sijoittuu mantereen puoleiseen rantariviin. Jyrkkä päättyvä katu osoittaa suoraan asuntomme autotalliin. Näillä kulmilla tarvitaan erityistä ajotaitoa ja pelisilmää ahtaiden käännösten arviointiin ja selvittämiseen. 

Ykköstii Knajaginjassa

Golf Klub Knajaginja Milican lähin kaupunki lienee Pudva. Pudvan kautta kentälle suuntasimmekin, vaikka reitti oli selkeästi kaikkitietävän Googlen ehdottamaa pidempi. Toisaalta serpentiinimäinen vuorikiipeily tsekkiläisellä autollamme oli sekin huima kokemus.

Golfkenttä löytyi lopulta aika helposti, mutta klubin sisäänajotietä emme vain tahtoneet löytää millään. Tarvittiin parikin ohiajoa, ennen kuin karttaa tarkasti tutkimalla päättelimme mitättömän kivipolun johtavan kenttäalueelle. Tässä kohtaa pienikin kyltti tienvarressa olisi ollut ihan kiva yllätys.

Kentän ymmärtää heti nähtyään sijoittuvan vanhoille peltopalstoille. Palstoja erottaa matalat kivimuurit, jotka nyt toimittavat väylien rajoja. Oliko pelloilla kasvatettu oliivipuita vai viljaa, siihen kysymykseen en muistanut kysyä vastausta.

Saimme oikein hyvää palvelua paikan hoitajalta ja luvatut vuokramailatkin olivat varsin kurilliset. Ykköstii löytyi vanhan puretun rakennuksen perustuksille läimäistyltä lyöntimatolta. Puskaa, puita ja väyliä rajaavaa kivimuuria vältellen tähtäsimme aloituskuulat noin sadan metrin päässä odottavan viheriön suuntaan.

Talvigriinin mallia Montenegrolaisittain

Kaikki yhdeksän väylää noudattelivat peltopalstojen suoria linjoja. Kumpuisuus ja mutkat siis puuttuivat, mutta pientä haastetta oli sentään parista väyliä ohentavasta puusta. 

Lyöntialusta oli hyvin kuivaa multaista maata, josta oli näkötuntumaan nähden yllättävän hyvä roiskauttaa palloja matkaan.

Näkymiä kentälle ykkösen tiiboksista

Par kolmosien lisäksi kentällä on pari par 4 väylääkin. Tähän kohtaan on todettava nelosten olevan tarkoitukseensa nähden lyhyitä. Pisimmilläänkin reilut kaksisataa metriä ei ehkä ihan kaikkien golfin kriteereiden puolesta täytä nelosten vaatimuksia, varsinkin kun väylät ovat suoria ja esteettömiä. 

Knajaginjassa ei ole bunkkereita, eikä vesiesteitä. Pääsimme silti kokeilemaan kentän erikoishaittoja - eli kivimuureja. Muurista pallo pomppaa joka kerta eri tavalla, joskus armahtaen, toisinaan "tuhkana-tuuleen" -menttaliteetilla.

Poistuminen Kotorin lahdelta. Nyt ajettiin "toispuol lahtee"

Pelin jälkeen ajelimme vielä lounastamaan Pudvan kaupunkiin. Kuten muuallakin Montenegrossa, Pudvassakin oli puhdasta ja siistiä. Tutustuimme vielä Pudvan historialliseen linnoitukseen, ja ihastelimme kaupungin merellistä ilmapiiriä. 

Vielä piti palata kauniiseen Kotoriin palauttamaan asunnon avaimet vuokraisännällemme.  

Hurja vahtikoira töissään!

Kotorin lahdelta poistuttiin pitkin vuorenkylkiä nuoleskelevaa tietä, ensin huipulle ja sieltä kohti rajamuodollisuuksia. Matkan varrelle jäi huimat maisemat ja mukava lounaspaikka. 

Montenegro on nyt golfbongattu, ja nyt suuntaamme kohden seuraavaa bongauskohdettamme, Bosnia ja Hertsegovinaa!

Merops Park Golf Course. Chetrosu, Moldova

Moldovan Merops Park Golf pelattiin kolmeen kertaan!

Moldovan reissulla kannattaa golfin lisäksi panostaa ainakin Transnistriaan sekä maailman suurimpiin lukeutuvan viinikellarin tutustumiseen.

London Boutique Hotel, Chisinau

7.6.2025. Moldova ei varmaan kenellekään tuo ensimmäisenä mieleen upeita golflaitumia.

Matkaan piti lähteä, sillä maa ylpeilee omaavansa yhden golfkentän. Helsingistä päästiin näppärästi Finnairilla Berliiniin, josta jatkoyhteys pääkaupunki Chisinauhin järjestyi Wizz Airilla.

London Boutique Hotel Chisinaun keskustassa lunasti odotuksemme niin sijainniltaan, kuin tasoltaankin. Myöhäisen tulomme johdosta jouduimme hieman harhailemaan kylillä jonkinlaisen iltapalan toivossa.

Golfmaabongareitten kirjoittamattomien sääntöjen mukaan golfia pitää päästä pelaamaan hetimmiten. Niinpä jo varhain seuraavana aamuna meitä odotteli hotellimme edustalla ykkösbongari Esan järjestelemä kyytimies ajopeleineen.

Kaikki päivän tutustumiskohteemme sijaitsivat Chisinaun kaakkoispuolella. Luonnollisesti ja ensimmäiseksi kurvailimme golfkentälle. Matkaa keskustasta on vain parikymmentä kilometriä pitkin rauhallista R2 moottoritietä.

Googlen karttoihin kenttä on nimetty yksinkertaisesti "Teren de Golf linga Chisinau", eli Chisinaun golfkenttä. 

Merops Parkin välinevuokraus avoinna, klubirakennus oikealla

Kentän Pro odotteli meitä paikan päällä. Tällä reissulla meillä ei ollut omia mailoja mukana, mutta kentän välinevarastosta löytyi kelpo kepit vuokralle.

Merops Park Golf Course omaa driving rangen lisäksi kolme väylää, jotka ovat ensimmäistä lukuunottamatta integroitu harjoittelualueeseen.  

Harjoittelun jälkeen pääsimme tositoimiin ykkösväylälle. Tiheään ja korkeaan heinikkoon on raivattu "pallonmentävä" kapea käytävä kohti toivomusten mukaista laskeutumisalustaa. 

Ensimmäinen viheriö odottelee 130 metrisen käytävän päässä. Kokeilimme rutiinilla kaikki luonnonhaitat väylän reunoilta ja taiturimaisesti viimeistelin tuplabogini kuppiin. Mukava päivä parhaassa peliseurassa aurinkoisella kentällä aluillaan, kerta ja kaikkiaan!

Taikuri Esa lähettää pallon lipulle

120 metrinen kakkosväylä pelataan takaisinpäin keskellä rangea sijaitsevalle muhkuiselle ja "luontovapaalle" griinille. Viheriön nähtyämme sovimme heti "talvigriinisäännön", joka mukavasti paransikin peliäni.

Range toimii myös väylien osana

Viimeiselle tiiboksille kävellään rangen takareunaan. Tuloskortin mukaan palloon pitää saada potkua varsin ravakasti, sillä maaliin on matkaa peräti 250 metriä! Ehkä pisin par kolmonen "urallani" nöyrrytti yrittämään bogia...

  

Virheille ei ole juuri varaa...

Kolmeväyläinen Merops Park kierrettiin kolmeen kertaan. Klubiparakin palvelut tulivat tutuksi heti ensimmäisen kierroksen jälkeen, ja toisen, ja kolmannen... 

Peli parani jokaisen klubipysähdyksen jälkeen. Tosin tuloksemme eivät kulkeneet yhtä jalkaa nesteytyksen avuin saavuttamamme onnellisuuden ja itsetunnon huipennuksen kanssa.

 

Transnistrian rajalla

Päivän epistolaan kuului myös itsehallintoalue Transnistriaan ja sen pääkaupunkiin tutustuminen. Tarkkaan vartioitu maa-alue sijaitsee Ukrainan ja Moldovan välissä. Passintarkastus suoritettiin kaikille, eikä siihen palveluun kuulunut leikinlasku, puhumattakaan tervetulohymyistä.

Tiraspol, Transnistria

Kuskimme oli kokenut turistien kuskaaja ja hänen konseptiinsa kuului muistomerkkien sekä sankarihautojen esittelykierrokset. Ehkä johtuen juuri pelaamastamme virkistävästä golfkierroksesta (klubitaukoineen), emme kyenneet asennoitumaan riittävällä vakavuudella ilmeisen merkityksellisen neuvostohistorian sisäistämiseen. Ehdotimme oppaallemme sen sijaan paikalliskulttuurin elävöittämän terassiympäristön etsimistä. 

Vielä yritti mies pitää turistikierroksensa kasassa, kertomalla reitin olevan kaikkien normaalien kävijöiden suosiossa. Vasta kun totesimme olevamme tässä suhteessa varsin "epänormaaleja", pääsimme vihdoin virkistävien ohrajuomien pariin.

Paluumatkan varrelle sattui maailman suurin viinikellari. Se oli päätetty jo matkan suunnitteluvaiheessa mahduttaa tutustumiskohteisiimme. 

Milestii Micin viinikellarit

Viinikellarikierroksen tilausvaiheessa meille oli tehty selväksi vaatetuksen merkitys maanalaiselle vierailullemme. Suomalaisuus on siitä kätevää, että untsikkatakkeja on matkassa, ja melkeinpä vuodenajasta riippumatta. 

Ja totta vieköön palttoita tarvittiinkin! Kumipyöräjuna sukelsi turistit mukanaan viinitunnelien 200 kilometria pitkään verkostoon. Ja olihan maan alla ihanteelliset olot viinien kypsymiselle, joillekin turisteille saattoi sen sijaan tulla vilu kinttuihin...

Pitkä ja antoisa viinikierros päättyi maanalaiseen ravintolaan, jossa meitä odotteli pientä purtavaa ja tietenkin niitä mitä hienoimpia Milestii Micin viinejä! Suosittelen!

Golfbongarit olivat nyt tyytyväisiä. Moldovan paras ja ainoa golfkenttä oli bongattu ja viinejä maisteltu. Transnistrian ja siellä Tiraspolin kierros oli mieleenpainuva sekin.

Seuraavaksi kirjoitan MONTENEGRON pelikokemuksesta. Kannattaa seurata kanavaa!

 

Azata Golf. Estepona, Costa del Sol.

Azata Golf. Haastava paikka klubipelaajalle

Pitkälyöntiset pelaajat voivat haaveilla "yhdellä päälle" -lyönnistä, mutta paikan päällä mieli saattaa muuttua 

13.3.2024. Seisova aamuruuhka yllättää golfkenttäbongarin Fuengirolassa. Karttasovellus ilmoittaa matka-ajan lisääntyneen kymmenellä minuutilla. Minullahan ei ole nyt mikään kiire, varsinkaan, kun en ollut tehnyt varausta rantareitin toisessa päässä odottavalle Azata Golfille. 

Leppoisa hetkeni Aurinkorannikon aamuruuhkassa katkeaa auton kojelautaan syttyneeseen jäähdyttimen punaiseen hälytysvaloon. Jono nytkähtelee liikkeelle tuskastuttavan hitaasti, ja pelkään joka hetki moottorin hajoamista. 

Onneksi huoltoasema sattuu olemaan lähellä! Annan moottorin hieman jäähtyä ja käyn hankkimassa ison pönikän jäähdytysnestettä. Syyläri hörppää peräti 2,5 litraa litkua ennenkuin se täyttyy. Saattoipa olla vähästä kiinni pääsinkö matkaan, mutta nyt pikku autoni toimii taas normaalisti.

Azata Golf löytyy helposti. Aivan loppumatkasta tienvarteen on pystytetty muutamia viittojakin osoittamaan lopullista määränpäätä. Klubin edessä tienvarret on täynnään autoja, eikä varsinaista parkkialuetta ole olemassakaan.

Azata Golfin upeita maisemia

Lähtöselvittäjä pahoittelee kentän olevan kovin täynnä. Saan kuitenkin lähtöajan 11:20, ja kysyttyäni peliseuraa minulle kerrotaan myös ryhmän muiden lähtijöiden tietoja. Ehdin hyvin tutustumaan driving rangeen, joka sijaitsee aivan klubin ja sen ravintolan terassin edessä. Kentän voi pelata kävellen, buggyn käyttöön ohjataan edullisella hinnoittelulla.

Vielä pitää palata takaisin toimistoon, sillä rangen palloautomaatti toimii vain poleteilla. Rangella pääsee lyömään "ruoholta", tosin kaikki lyöntipaikat ovat täysin loppuun kaluttuja. Rangen oikealla sivulla on huoltohalli, joka on suojattu liian matalalla verkolla. Onnistunkin pari kertaa kokeilemaan peltikaton soundeja palloillani. Isointa moukaria en edes uskalla käyttää edellä mainitusta syystä.

Driving range on paraatipaikalla klubin edessä

Driving rangella tutustun pariin suomalaiseen herrasmieheen. Sovimme, että yritän päästä heidän ryhmäänsä. Valitettavasti kaikki ryhmät ovat nyt täynnä, joten pääsen lähtemään kymmenen minuuttia heidän peräänsä. 

Ykköstiillä odottaa startteri. Tervehdysten jälkeen hän ei tahdo löytää nimeäni lähtölistoilta. Lopulta osoittautuu, ettei minulla olekaan ryhmää. Lähtöselvittäjä on tehnyt virheen. Startteri järjestelee minut yksinäisenä sutena liikkeelle.

Ykkösellä päänvaivaa tuottaa ainakin pikku lampi viheriön edessä

Edellisenä päivänä huippuunsa koulutettu svingini tuottaa avauslyönnillä karmean huukin. Mulligan sen sijaan onnistuu ihan hyvin. Pikku lammikko vartioi ykkösväylän viheriötä. Lampeen on paljon helpompi osua kuin viheriölle, onneksi ostin lisää palloja klubilta...

Alaspäin laskeutuvan ykkösen jälkeen seuraa ylöspäin kohoava 371 metriä pitkä kakkosväylä. Liian pitkä par nelonen klubipelaajalle, ainakin minulle tällä kertaa. 

Kolmosen avaus moukutetaan taas jyrkkään alamäkeen. Tiiltä näkee hyvin griinille asti, mutta väylän keskivaiheilla on notkelma, joka saattaa piilotella pelaajia. Tällä kertaa notkossa, puun varjoissa, työskenteli kentänhoitaja. Mies ei pitkästä odottelustani huolimatta keskeyttänyt tehtäviään, luottaen ilmeisesti puun tuovan suojaa. Elävä maali houkuttaa, mutta onneksi palloni jaksoi reilusti huoltomiehen yli.

Kolmosen griiniltä pelaajat joutuvat palaamaan väylän reunan betonipolkua pitkin aina äsken mainitun puun ja huoltomiehen sijaintiin saakka. Tässä on potentiaalinen onnettomuuden paikka. Suosittelen tekemään avaukset kolmosella vasta kun edellämenijät ovat griinillä. Tai, odottamaan että pelaajat ovat varmasti ehtineet nelosen boksille (jonne ei ole näköyhteyttä). 

4. väylä. Hcp 13. Haasteita oikealla ja vasemmalla

Par 3 väylä numero neljä on harmillisesti osittainen sokkoväylä. Osuma griinille vaatii melkoisen kantavan lyönnin. Griinin edessä oikealla olevalla kumpareella kasvavat puut ovat haastavan lähellä viheriötä. Lisäksi puut peittävät kokonaan näkyvyyden edellä menevän ryhmän poistumispuuhiin. 

Kentän vaikein väylä kuvattuna griiniltä tulosuuntaan

Suhteellisen lyhyt par 5 väylä numero viisi on rankattu kentän vaikeimmaksi. Melko kapea tila avauslyönnille hankaloittaa mailavalintaa. Lyhyeksi jääneen oikealle puolelle päätyneen avauksen jälkeen välilyönnin joutuu lyömään sokkona oikean laidan puiden yli. Välilyönnin laskeutumisaluetta on "hehtaaritolkulla", tosin ensikertalaisen on sitä vaikea hahmottaa ilman vähän lähempänä käyntiä. Viheriön vieressä on lampi, joka on kuitenkin tolkullisella lähestymislyönnin suuntauksella helppo väistää.

Väylät on rakennettu muutamalle erilliselle alueelle loma-asutuksen piirittämälle kentälle

Griinit ovat laajoja ja hyvin rullivia. Lipun paikka vaikuttaa melkoisesti lähestymislyönnin pituuteen

Etuysi on kokonaisuudessaan haastava kokemus. Griinit ovat kohtuullisen liukkaita, mutta johdonmukaisesti toimivia. Bunkkereiden ohuen hiekkakerroksen alta paljastuu semikova savipohja. Raffit ovat matalaa ja palloa osin kannattelevaa bermudaa.

Takaysillä peli jatkuu selvästi tasaisemman maaston merkeissä. Edellämenijöitten ryhmästä kaksi pelaajaa lopettaa pelin yhdeksänteen reikään. Suomalaiset herrasmiehet jäävät klubin nurkalle odottelemaan minua, ja kutsuvat minut mukaan ryhmäänsä. Kiitos kutsusta!

Takaysi alkaa helpommissa merkeissä

Kentän helpoin väylä on kymppi. Tosin siirtymä tiiboksille on pitkä. Viitoituksesta huolimatta sen sijainti tuntuu epäloogiselta, sillä siirtymän aikana matkan varrelle osuu ensin 11. väylän avauslyöntipaikka.

Hepokatti otti ilmaista kyytiä buggyn tuulilasilla

252 metriä pitkä 11. par 4 on hauska. Pitkälyöntiset pelaajat voivat haaveilla "yhdellä päälle" -lyönnistä, mutta paikan päällä mieli saattaa muuttua. Väylää reunustaa lähes koko sen pituudelta lampi, jonka toisessa päässä viheriö sijaitsee.

Maininnan arvoinen on myös 12., joka vaatii todella onnistuneen ja pitkän avauksen lammen yli. Lyhyemmällä avauksella taas lähestymislyöntiin jää klubipelaajan kannalta turkasen pitkä matka. Eipä ihme, että 12. on rankattu kentän toiseksi vaikeimmaksi väyläksi.

15. on lyhyt par 3, joka lyödään taas kerran lammen yli. Tiiboksin takana päivystää kohtelias löytöpallojen myyjä. Ostopäätös saattaa syntyä vasta parin lampeen päätyneen lyönnin jälkeen... Väylän griini on onneksi pitkä lyöntisuunnassaan.

Viimeisin väylä on venytetty par viitoseksi. Avauslyönnille on hienosti tilaa, ellei sitten lähde ahnehtimaan oikean sivun puolelle, minne sijoittamalla voi saada muutaman metrin edun seuraavia lyöntejä silmälläpitäen. 18. on 486 metriä pitkä, ja se on rankattu hcp neloseksi. Pituus saattaa olla 18. ainoa haaste, sillä kentän muihin väyliin nähden se on turvallisen leveä ja tasainen.

18. pitkä, mutta hyvätapainen

Risuja ja Ruusuja

Kohtuullisen hintatason kenttä. Käyntihetkellä greenfee 70 ja sähköbuggy vain 15 euroa. Driving rangen sijainti on loistava, aivan klubin edessä. Rangen lyöntialusta oli pelkkää kovettunutta multaa. Rangen sivussa on huoltohalli, joka hieman rajoittaa lyönneistään epävarmojen pelaajien pitkien mailojen käyttöä. Tiiboksit on hyvin merkitty ja ne ovat hyväkuntoisia. Ykkösellä päivystää startteri. Väylät ovat klubipelaajille enimmäkseen haastavia, ja väylänurmi on kohtuullisen hyvää. Parilla väylällä on potentiaalinen turvallisuusriski. Viheriöt ovat hyväkuntoisia ja liukkaudeltaan melko haastavia, mutta johdonmukaisesti toimivia. Bunkkereissa on ohut hiekkakerros, jonka alta löytyy puolikova savi. Hyvänä pelipäivänä kenttä palkitsee ryhmän parhaan pelaajan isolla erolla kumppaneihin. Golfmaisemat ovat komeat, eikä ympäristön vuoret ja osin näkyvä merikään jätä ketään kylmäksi.

Klubipelaajan arviointi 10/18 (asteikolla 1-18)

Azata Golf

18 holes, par 71, 5332 m (klubitiiltä)

C/Salvador Hidalgo 6, Estepona Málaga

+34 952 11 8373

reservas@azatagolf.com

www.azatagolf.com

La Resina Golf & Country Club. Estepona, Costa del Sol.

La Resina Golf, vielä riittää parannettavaa

Villejä sikoja ei näkynyt enää loppukierroksella, mutta niiden kuopsuttelemia jälkiä sitäkin enemmän.

Sunnuntaipäivän bongauskohteeksi valikoitui Esteponan kauniin kaupungin liepeiltä yhdeksänreikäinen par 3 -kenttä, La Resina. Pikku fiattini sai taas maistaa asfalttia oikein urakalla, sillä matka Benalmadenasta oli melkein tunnin mittainen. Menomatkalla valitsin nopeamman AP-7 moottoriväylän, jonka tullimaksu oli tällä kertaa 5,25 euroa. 

Googlen karttojen mukaan ajoin ensin oikean paikan ohi. Ehkä klubi olikin sijainnut osoitetutulla paikallaan joskus aiemmin, mutta nyt siinä nökötti kehittyvän alueen kiinteistöjen myyntikonttori. Kenttä oli paikoillaan, ja jatkoin vain ajamista sen ympäri. Toisen kierroksen alusta klubi sitten löytyikin, ihan rehellisen parkkialueen kohdalta. 

Toimistossa oltiin erittäin huomaavaisia, ja sain esittelyn vielä osittain remontissa olevan kentän salaisuuksista. Hyvien ohjeiden ja paperille printatun tuloskortin kanssa pääsin saman tein pelaamaan.

Par 3 -kentän ykköstii on sijoitettu klubin taakse. Terassilta on varmasti mukava katsella kierrostaan aloittavien pelaajien lyöntejä. Nyt ilmassa oli hieman kosteutta, eikä terassilla viihtynyt ketään. 

Kentän kunto tuli selväksi heti alussa. Väylän vihreys koostui istutetun ruohon lisäksi paikallisesta aluskasvustosta. Kastelu on täälläkin suuri ongelma, joka varmasti heijastui kentän ylläpitoon.

Klubi ja sen terassi

Ykkösväylä

Kaikki La Resinan väylät ovat erikseen nimettyjä, ykkönen oli saanut kasteessa nimekseen Los Olivos. En ole kasviasiantuntija, mutta oletan väylän oikean puolen pienten puiden olevan juurikin niitä oliivipuita. 

Väylillä on kolme eri tiiboxia, Gold, Red ja Blue. Remontin vuoksi kaikki boxit eivät olleet käytössä, mutta tuloskorttiin on selkeästi merkitty, mitä niistä voi milläkin väylällä käyttää. 

Kenttä mainostaa nettisivuillaan pelaamisen soveltuvan kaikille golfista kinnostuneille, aivan erikseen mainitaan vielä, että ilman greencardiakin pääsee pelaamaan.

Ykkösväylän griini

Mulliganin jälkeinen lyöntini onnistuu kohtuullisesti 166 metriä pitkän väylän viheriön etureunaan. Griinit on rei'itetty, hiekoitettu ja ne on käyntihetkellä aika kalpean näköiset. Puttaaminen onnistuu, tosin pallo ei käyttäydy mitenkään odotusarvoisesti.

Kakkosväylän jälkeen pääsin ihailemaan isoa villien sikojen laumaa

Peli jatkuu villien sikojen ryntäyksen jälkeen. Kentälle on asennettu aluetta kiertävä sähköpaimen. Villit siat pääsevät kuitenkin kentälle monista avoimista porteista. 

Kakkosen jälkeen seuraavat väylät löytyvät ajoväylän toiselta puolen. Seuraan sikoja kadulle. Siat kuopsuttelevat nurmea ruokaa etsiessään, pahimmillaan tuhoja tulee väylille, harvemmin viheriöille. 

Kentän opasteet ovat kunnossa. Tarkastan reitin myös klubin kartasta ottamastani valokuvasta. Olisi ihan hyvä idea jos klubi printtaisi väyläkartan tuloskorttiin.

Signature väylä 5. Panorámica!

Satametrinen vitosväylä, hcp 1, lyödään kunnon alamäkeen. Laajan viheriön edessä on lampi. Hyvälle pelaajalle väylä on helppo. 

Pitkällisen harkinnan jälkeen löin pitcherillä vajaan svingin ja selkäpiitä karmivan topin yhdistelmällä lähes viivasuoran lyönnin veden ja griinin väliselle olemattoman kapealle kaistaleelle - kohtuullinen lopputulos, ja mahdottoman hauska lyönti.

Kentän bunkkerit on aseteltu pelaajaystävällisesti

Villejä sikoja ei näkynyt enää loppukierroksella, mutta niiden kuopsuttelemia jälkiä sitäkin enemmän. Siat olivat osanneet pysyä väylien laitamilla tonkimishommissaan, josta hatunnosto niille.

Kirjoittaja ysillä

Viimeinen väylä lyödään remontissa olevan kultaisen boxin sijaan punaisilta. Väylälle jää pituutta noin 100 metriä. Kuten kuvastakin näkyy, se lyödään alamäkeen. Griini on melko pieni ja se on kirjoitushetkellä ehkä kentän heikkokuntoisin.

Ysin griini

Klubitalon vieressä on puttiharjoittelupaikka

Risut ja ruusut

Klubin nettisivuilla mainitaan kentän olleen mittavassa remontissa vuosina -21 - 22. Remontti tuntui jääneen kesken, tai uutta tehtävää oli tullut mittavasti sen jälkeen. Kenttä sopii nykykunnossaan parhaiten aloittaville pelaajille ja tietenkin ilman greencardia lajia kokeilemaan tuleville. Toimiston ja ravintolan palvelut olivat hyvät ja varsinkin henkilökunta erittäin mukavaa. Kentän ja väylien profiili on hyvä, par 3 -kentäksi väylien mitat oikein hyvät. Parannettavaa riittää vielä, mutta hyvällä hoidolla kentästä voi odottaa oikein kiinnostavaa ja mielekästä kokemusta.

Klubipelaajan kokonaisarvio 8/18 (asteikolla 1-18)

La Resina Golf & Country Club

9 holes, par 3. 1039 m (Gold tee/renovation)

https://laresinagolfclub.es/

EMAIL GOLF CLUB
info@laresinagolfclub.es

EMAIL CLUBHOUSE RESTAURANT
clubhouse@laresinagolfclub.es

PHONE NUMBER
+34 951 448 734

LOCATION
Avenida La Resina 1, Estepona 29680
Málaga, Spain

Antequera Golf. Antequera, Costa del Sol.

Antequera Golf, golfkenttien caminito del ray

Vertaus Caminito del Rayn pystyjyrkkiin vuorenseinämiin pultatuista levadoista ei ole aivan mahdottoman kaukaa haettu, eikä sinne esikuvallekaan tästä ole niin pitkä matka.

8.3.2024. Malagasta noin tunnin matkan päässä pohjoisen suunnalta löytyy vuoristoinen Antequera sekä kaupungin nimellä komeileva Antequera Golf. Keli on lähtiessä vähän epävakaisen tuntuinen, melkoisen viileäkin. Päätän kuitenkin lähteä rohkeasti matkaan, sillä onhan se päivä aina lämmennyt viimeistään puolen päivän jälkeen.

Valitsemani reitti AP-46 moottoritiellä tuntuu olevan pelkkää nousua, ainakin sen kymmenen ensimmäisen kilometrin matkalla. Pikku fiattini ei oikein jaksa muun liikenteen vauhtiin, köröttelen sitten alle satasta ja annan puhdikkaampien kaarojen pitää omaa kiirettään ohituskaistoilla. Maisemat komistuvat sitä mukaa mitä korkeammalle tie nousee. Puolessa välissä matkaa tulee vastaan tietulli, josta selviää alle vitosella. Ilmakin tuntuu viilenevän siinä määrin, että joudun kytkemään lämmityslaitteen toimintaan.

Antequeran kaupunki sijaitsee upeiden kalliovuorten varjostamassa laaksossa, osin sen rinteilläkin. Korkeutta alueella on vain 575 metriä merenpinnan tasosta, mutta ajomatkan jälkeen olisin voinut vannoa olevani ainakin tuhannen metrin korkeuksissa.

Kaupungilta golfkentälle noustaan vuorenrinnettä vielä kotvan matkaa ylöspäin. Klubilla on hyvät parkkipaikat, kylmästä ja ilmeisestä sateen uhkasta huolimatta autojakin on siellä parkissa. Keli on tosiaankin kylmä, lämpömittarin näyttäessä alle kymmenen astetta, ja kostean tuulen puhaltaessa vähätkin lämmöt perjantaiaamuun heräävältä kentältä. 

Ykkösväylän tii on heti klubin nurkalla, joten mallia edellälähtijöiden lyönneistä on helppo seurata

Lähtöselvittäjä lupaa minulle lähtöajan puolen tunnin päähän. Valitettavasti muita yksinäisiä susia ei ole aamutuimaan liikkeellä, joten osani on taas yksin pelaaminen. Kysyn vielä sadevarusteiden ostomahdollisuutta, ja kysymykseni aiheuttaa sen vastaanottajassa silminnähtävän myyntiosaston aktivoitumisen. Ikäväkseni saatavilla oleva vaatemallisto ei kuitenkaan sisältänyt kaipaamiani tuotteita. 

Aikaa jää mukavasti driving rangen testaamiseen. Harjoitusalueen rakennus on käytännössä kiinni toimistossa ja ravintolassa, joten minnekään ei tarvitse siirtyä. Rakennuksen toisessa päässä on myös pieni puttigriini.

Antequera Golfin pelimaksu on vain viisikymppiä, eikä buggyn vuokraaminenkaan tee pelibudjettiin suurta lovea, kun sähköbuggyn saa alleen kympillä. 

Edelläni lähtevässä ryhmässä yksi pelaaja kulkee kävellen, kahden muun ajelessa golfautolla. Päädyn minäkin autoon, kun kenttä näyttää jo klubilta katsoen erittäin mäkiseltä. Mäkisyyden lisäksi silmiin pistää jo ykkösväylälle tähyillessä myös haasteellisuus. Sopivan aloituslyönnin kantaman päässä näyttää kasvavan puita. Täydellisen avauksen saadakseen on lyönnin käytännössä kannettava mainittujen puiden yli.

Kakkosen griinin kupeessa on kyltti joka vahvistaa pelaajan olevan oikeassa paikassa

Hyvällä tuurilla onnistun ensimmäiselläni avauksessa, vaikka turhan varapallon löinkin. Uudella kentällä on todella haasteellista arvailla mitä luonnonhaittoja leveäksi lyödyille avauksille löytyykään. 

Heti alkuun pistän merkille väylien selkeät opasteet. Kakkosväylän boksissa harmittelen, kun en ollut ykköstä pelatessani tsekannut kakkosen näkymiä. Kakkonen tekee mutkan oikealle, ja boksista on vähän haastavaa hahmottaa minkä pituiseksi avauslyönti tulisi yrittää. 

Kakkonen on par 5 väylä, ja sen välilyöntiin kannattaa käydä tekemässä turvallisuustarkastus, sillä ennen griiniä odottaa syvä notko, jossa edellämenijät voivat vielä olla pelaamassa. 

Vesiesteitä on paljon ja ne ovat todella syviä. Kauan kaivatut sateet eivät olleet vielä maaliskuun alkuviikoilla ehtineet ruokkimaan kentän vesivarantoja

Opasteet kentällä ovat aivan omaa luokkaansa, jopa osalle viheriöitä on pystytetty niitä allekirjoittava kyltti! Lyhyt par 4 kolmosväylä on kuin huutomerkki pelaajalle, tällaista täällä on, turha odottaa helpotusta peliin. Peli jatkuu yhden pallon menetyksellä vesiesteeseen. 

Opasteiden mukaan kierros jatkuu ajotien ali, jossa odottaa muutama unohtumaton väylä lisää. Väylä 4 par 3, 175 m (keltaisilta) alamäkeen vaatii paikallistuntemusta, varsinkin pituuskontrollin suhteen. 

Toinenkin radan tämän puoliskon par 3 väylä 6 lyödään alaspäin. Viimeinen väylä tien toisella puolen on numero 8, joka on mielestäni haastavampi, mitä hc -arvo antaa olettaa.

Väylän kahdeksan ja sen viheriö. Griini syöttää liikaa alakierrettä sisältäneet lähestymislyönnit takaisin vastarinteeseen

Vasemmalla kymppiväylän alamäki ja edessä 11. väylän ylämäki

Väylä kymmenen par 4 on merkattu kentän vaikeimmaksi. Avaus lyödään melko hyvin viettävään alamäkeen. Väylän pituus on karvan vaille 400 metriä. Avauslyönnin pitää onnistua täydellisesti ja siltikin griinille jää matkaa yli puolitoistasataa metriä. 

Yhdestoista väylä saa minulta tunnustuksen yhdeksi helpoimmin pelattavista, kunhan avaus vain kantaa kuvassakin näkyvien väylälle ja sen reunaan asennettujen puiden yli.

Bunkkereiden hiekka oli hieman kosteaa. Rakenteeltaan hiekka on pehmeää ja hienojakoista

13. kolmen vesiesteen väylä. Pelkokerroin sama kuin väylän numero

Hcp 4 väylä 13. on kentän kummitus. Tiiboksista en oikein osannut hahmottaa tarkoitettua avauslyönnin laskeutumisalustaa, joten kävin ensin vähän lähempänä tutustumassa tähän monsteriin. Kahden lammikon yli lähestymislyönnin pelipaikoille pallon on taitettava ilmassa yli 150 metrin matka. Lyönnin tulee myös pysyä suhteellisen kapealla alueella toisen ja kolmannen vesiesteen välissä. 

Valitsin puuvitosen tähän tehtävään ja onnistuin pääsemään lähestymislyöntipaikoille. Griinille jäi vielä matkaa 160 metriä, ja sekin oli lyötävä viheriön kulmille ylettyvän veden yli. Ylivoimaisesti pelottavin väylä Antequerassa!

Väylä 13 näkymä viheriöltä tulosuuntaan päin

Valokuva ei pysty kunnolla välittämään kentän korkeuseroja

Vertaus Caminito del Rayn pystyjyrkkiin vuorenseinämiin pultatuista levadoista ei ole aivan mahdottoman kaukaa haettu, eikä sinne esikuvallekaan tästä ole niin kovin pitkä matka.

18. viimeinen veden ylitys

Kentän viimeinen väylä lyödään, kas kummaa, taas veden yli. Tässä vaiheessa peliä 140 metrinen par kolmonen alkaa näyttämään jo helpolta nakilta. Onneksi odotin edellämenevän ryhmän poistumisen viheriöalueen oikealta laidalta, sillä muutoin meillä olisi ollut vähemmän mukavaa keskusteltavaa klubilla avaukseni jälkeen. Sitä saa mitä tilaa, vanha golfviidakon sananlasku päti tälläkin kertaa kun ajattelin lyödessäni "ei oikealle!"

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pelkäämäni sateet eivät aktivoituneet. Varsinkin hyvin onnistuneet lyönnit jäivät mieleeni ja piristivät alamäkivoittoista paluumatkaani.

Ruusut ja risut

Erittäin hyvän hinta-laatusuhteen kombo. Kenttään kannattaa todellakin valmistautua etukäteen nettisivujen ja Tuben videotarjonnan kautta. Opasteet olivat huippuluokkaa. Kuivaan talveen/kevääseen peilaten väylät olivat ihan ok kunnossa. Väylän alusta paljastui murenevien divottien alta mustaksi mullaksi. Yhdeltä väylältä löytyi myös pientä märkyyttä, joka kielii mahdollisesta lätäköitymisestä. Bunkkerit olivat hyvin huolletut, tosin yhdestä puuttui harava. Hiekka bunkkereissa on pehmeää, kovempaa pohjaa ei tullut vastaan parin kokeilun aikana. Viheriöt haluaisin luokitella klubipelaajan kannalta haastaviksi. Griinit antoivat mukavasti rulleja, joidenkin kallistukset taas veivät huolimattomasti putatut pallot helposti jopa raffiin asti. Parin väylän sokkolyönnit verottavat hieman kokonaisarviotani. Klubipelaajalle vaikea kenttä, joka jättää helposti jotain hampaankoloon - seuraavaa tapaamista varten!

Klubipelaajan kokonaisarviointi - 12/18 (asteikolla 1-18)

Antequera Golf

18 holes, par 72

Phone: (+34) 951 060 354
Mail:
reservas@golfantequera.com

Address:
Urb. Antequera Golf, s/n.
29200 – Antequera (Málaga).

GPS: N 37º00.280′- W 4º36.161′