Pjongjang Golf Course, Pohjois-Korea Syyskuu 2016

Julisteita myynnissä

Pientä kutinaa ja jännittävää kihelmöintiä on ilmassa. Lentolipussa lukee Helsinki-Peking ja jatko-lentolipussa Peking-Pjongjang.

Helsingissä Finskin suora lento myöhästyy 40 minuuttia. Lasken että meille jää kuitenkin ihan mukavasti aikaa terminaalin ja koneen vaihtoon. 

12 hengen ryhmämme koostuu erittäin kokeneista matkaajista ja meistä kahdesta Tres Hombresin matkaoppaasta. Puolet porukastamme on golfaajia ja juuri kolopallon ympärille tämä reissunme onkin rakennettu. 

Ilmaan päästään ilmoitetussa ajassa ja 7 tunnin lento sujuu yllättävän kivuttomasti ajan kuluessa kirjoittelun ja matkaajien kanssa keskustellen. 

Jatkolento löytyy bussilla ja junalla siirtyen. Kiinan agenttimme Jenny tuo vielä täsmällisesti Pohjois-Korean viisumimme tapaamispaikallemme Starbucksiin. Olen ensimmäistä kertaa matkalla maailman suljetuimpaan valtioon ja täytyy myöntää että jo lento Koryo Airin omalla kalustolla pikkaisen jännittää. 

TU-204-100, Tupolev on peloistani huolimatta nykyaikainen ja ilmeisen hyväkuntoinen. Vain puolentoistatunnin loikkauksella siirryimme mystiseen Pohjois-Koreaan. 

Seuraava helpotuksen huokaus pääsi maahantulotarkastuksessa joka sujui lähes ilman viivytyksiä. Saimme jopa pitää puhelimemme kunhan emme vain käyttäneet wifiä ja/tai yrittäneet soittaa niillä. Rikkeestä oli luvassa 1500 dollarin rangaistus. 

Kaksi opasta odotti meitä bussikuskin kanssa ja ilmeni että toinen oppaista oli auttamassa meitä maahantulotarkastuksessakin. Vanhempi opas Pak vaikutti tomeralta ja määrätietoiselta, Nuorempi neiti Kim taas heti mukavalta ja helposti hymyilevältä. Kuskimme Ri oli taas kuin suoraan Bruce Leen toimintaseikkailuista repäisty. 

Hotellimme Pjongjangissa, Yanggadko Hotel sijaitsee saarella aivan keskustan tuntumassa

Yanggakdo hotellille oli vain puolen tunnin hieman töyssyinen matka pitkin käsittämättömän leveitä, mutta lähes tyhjiä, asfalttipolkuja.

Pjongjangissa hämmästyttiensimmäisenä huikeat pilvenpiirtäjät ja tietysti korkeat valtiolliset rakennukset. Pysähdyimme parissakin kohteessa ennen hotellia ja vaikka matka oli väsyttävä ja pitkä niin nyt kukaan ei haukotellut - nähtävää riitti nimittäin heti alkumetreiltä saakka. 

Hotellimme sijaitsee saarella ja meillä oli vapaa kulku ulkona, saarelta poistuminen oli kuitenkin luvatonta. 

7.9.2016 Yanggakdo Hotel Pjongjang

Tutustuimme vielä illalla hotellimme 47 kerroksen pyörivään ravintolaan. Kaupungin siluetti piirtyy pimeässä länsimaihin verraten vähempien valojen hehkuttamana. Hetken päästä ymmärsin että valon puute johtuikin mainosvalojen lähes täydellisestä puuttumisesta.

Ensimmäisen päivän ohjelmamme vei meidät aluksi etelään suoraan Koreoiden rajalle. Oppaiden joukkoon liittyi nuori kaunis videokuvaaja "camera-woman" Jon. Kuvaaja on "yksityisyrittäjä" joka seurasi meitä koko reissumme ajan ja päätteeksi saimme ostaa hänen tekemänsä videon - huikeaa!

Bussimme oli ihan mukava mutta tiestön kunto suorastaan kehno, paikallisilla "lemminkäisillä" tulee olemaan valtavat urakat edessään sitten joskus kun maa päättää pistää tiestönsä kuntoon. Nyt köröttelimme 60-80 km tunnissa moottoritiellä väistellen suurimpia kuhmuja ja koloja.

Puolimatkan krouvi, motarilla ei ollut ihan älyttömästi liikennettä.

Puolimatkassa pysähdyimme jaloittelemaan "liikenneasemalle". Merkillistä kyllä täälläkään ei ole bensamittareita! Suosittu taukojumppa on mennä loikkimaan moottoritielle valokuvia ja selfieitä ottamaan. Autoista ei ollut juurikaan huolta sillä niiden tulon näkee kaukaa - jos niitä nyt yleensäkään sattui tauon aikana tulemaan.

Miljoonan töyssyn ja muhkuran jälkeen saavuimme pienen kaupungin läpi ajettuamme demilitarisoidulle vyöhykkeelle. Yllätys yllätys - saimme valokuvata hyvin vapaasti täälläkin, ja kyllä kamerat räpsyivätkin. Sotilaita ei kuitenkaan ollut täälläkään lupa kuvata, lukuunottamatta komeaa sotilasopasta koppalakkeineen.

Historiapläjäyksen päätteeksi saavuimme kriittiseen pisteeseen, pääsemme kuvaamaan suoraan rajaa yhdistäviä rakennuksia ja odottelimme josko sadan metrin päähän toiselle puolen rajaa olisi tullut vastaavia ryhmiä meitä töllistelemään.

DMZ, mediavastaava tulkkeineen esitteli meille aluetta ja historiaa

Rajalla käynti oli huikea kokemus ja kannatti ehdottomasti kuunnella korva tarkkana oppaiden luennot. Paikalla on merkittävä historia, pöydillä ja esitellyissä huoneissa on koettu suuria tunteita muunmuassa perhekohtaamisissa ja sotaherrojen neuvotteluissa.

Etualalla Pohjois-Korean puoli, taka-alan rakennus kuuluu Etelä-Korealle.

Rajavierailu päättyi ja palasimme läheiseen Kaesongin kylään tutustumaan museoon jossa esitellään muinaista Korean esineistöä satoja ja tuhansia vuosia ennen maita erottanutta sotaa.

Antsa on liittynyt Kongmin:in vartijakaartiin.

Tutustuimme vielä saman päivän aikana historiallisen hallitsijan Kongminin kaksoiskukkula hautamonumenttiin, paikka sijaitsee vähän syrjemmässä isommilta teiltä ja olikin hienoa nähdä maaseutua samalla toisestakin kulmasta.

Vesku matkalla Pjongjangiin, silmälasit (oikeassa kädessä) jäivät myöhemmin golfkentälle.

Päivä oli pitkä jo muutenkin mutta särmäkkä oppaamme Pak ehdotteli vielä yllätysvierailupaikkaa. Väsyneet kulkijat eivät aivan innosta hihkuneet, mutta päättäväinen oppaamme vakuutteli tämän saattavan kiinnostaa meitä kuitenkin...
Pjongjangiin tultiin vähän haukottelevissa tunnelmissa, mutta unihiekat karisivat äkkiä silmänurkista kun selvisi että yllätysvierailumme kohdistuikin Pjongjangin ensimmäisille Olutfestareille!

Pjongjangin ensimmäiset perinteiset olutfestarit, meillä oli ilo olla ensimmäiset (?) suomalaiset festareilla!

Suomessakin uutisoitujen tietojen vastaisesti olut-tarjontaa oli enemmän kuin yksi, nimittäin peräti seitsemän erilaista mallasjuomaa. Valitsin halvimman vaihtoehdon, 50 sentin hintaisen 100 % riisioluen, sillä vain gluteeniton juoma sopii minulle. Kalleinkin tuoppi irtosi parilla eurolla, hyvää näytti olevan ainakin ryhmämme jäsenien ilmeistä päätellen.

8.9.2016
Vihdoinkin odotettu Golf -päivä! Jakaannuimme kahteen ryhmään, toinen tutustui Pjongjangin metroon ja muihin lukuisiin sekä yllättäviinkin kohteisiin.
Luonnollisesti minun kunniani oli olla golfryhmän vetäjänä.

Golf-maa-bongaaja Esan 1000:s golfkenttä!

Pjongjang Golf Course sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä pääkaupungista ja hotellistamme. Puitteet on komiat, vain asiakkaat puuttuivat. Yksi pariskunta sentään läksi ennen ryhmäämme.
Saimme tietysti Aasian malliin kaikki omat caddiet avustamaan ja ohjaamaan peliämme.

Yanggkadko hotellilta kentälle matkaan kuluu alle tunti. Ruuhkiin ei tarvitse varautua, meille uusi motari oli jos mahdollista vieläkin leveämpi (ja tyhjempi) kuin aiemmin kaahaamamme. Lyhyt ja kapea soratie viimeisellä pätkällä oli jopa mukavaa vaihtelua tyhjyyttään ammottavien hehtaariväylien jälkeen.

100 euron pelimaksu sisältää mailat ja caddiet. Mailapojat ovat täällä nuoria neitosia. Yritimme kohteliaisuuttamme jutella caddieille ja kysellä heidän omasta pelaamisestaan, mutta heidän englantinsa rajoittui lähinnä golfin suppeaan sanastoon. Olisi kyllä ollut mielenkiintoista rupatella paikallisista olosuhteista.

Caddie ja Vesku

Ilmeisesti osa caddieistämme pelaa itsekin kolo-palloa sillä asiantuntevia neuvoja saimme, välillä kysymättäkin. Vuokramailat olivat kaikilla käytössä, kaikki saivat samanlaisen ihan laadukkaan setin.

Kenttä vaikutti hyväkuntoiselta! Väylät ovat melko kapeita hehtaariavauksilleni ja monta avausta menikin metsiin ja out of bound:hin. Dog-leg:jä on aika monta, bunkkereita ei ole paljon mutta ne saisivat olla paremmin hoidetut. Väyliltä ja raffeista on melko helppoa lyödä, tosin vaikeaakin raffia riittää.

Aloittelimme pelimme mukavassa pilvipoutaisessa säässä. Seiskalla alkoi kuitenkin vettä ripsimään ja ysille päästyämme taivaan hanat aukesivat ukkosen jyrähdyksien ja salamoinnin kera. Päädyimme pitelemään sadetta puiden suojissa vähän matalammalla alueella, ukkosen kanssa kun ei ole leikkimistä tälläkään maailman laidalla. Toisekseen paikallisten sairaaloiden bongauskaan ei sinänsä kiinnostanut...

Jounin tyylinäyte

Ukkosrintama ohitti meidät nopeasti ja pääsimme klubille ns. välikaljalle. Takaysi noudatteli jo etuysiltä tuttuja kaavoja, doglegeja ja juuttaan kapeita avausrännejä. Hyvillä avauksilla pärjää tällä kentällä ja klubipelaaja pystyy kyllä pelaamaan bufferiinsa. Minulle kenttä tarjoili vain 24 pistettä. Tosin sillä ei joutunut vielä pahnan pohjimmaiseksi tällä kertaa.

Yhdellä pelaajallamme oli juhlakierros menossa - Mäkisen Esa paukutti peräti tuhannetta golf-kenttäänsä! Esa pelasikin loistavasti ja voitti pistebogey-kisamme selkeästi. Voittajan oli helppo hymyillä, mutta olin minäkin ihan tyytyväinen vaikk'en tulosta saanutkaan.

Par 3 noin 160 metriä veden yli

Klubilla käytiin vielä suihkussa ja nautittiin maittava lounas, sitten kirmaistiin takaisin Pjongjangiin toisen ryhmän kannoille.
"Lasten Palatsi" oli seuraava kohteemme ja totta vieköön tässä mammuttimonumenttien maassa palatsi on palatsi - vaikka sitten olisikin tehty lapsille.

Uskomattoman taitavia esityksiä Lastenpalatsissa.

Arviolta pari tuhatta katsojaa vetävä katsomo oli lähes täynnä, suurin osa maassa samalla hetkellä vierailevista turisteista oli ilmeisesti satutettu tähän samaan näytökseen. Lehtereillä ja kaikkialla seassamme oli myös paikallisia pariskuntia, uskoisin heidän olleen esiintyjen vanhempia.

Esitykset ovat kyllä huipputasoa, pikku-pianistit, viulistit, rumpalit ja toinen toistaan taitavammat osaajat pistelivät parastaan lavalla. Täytyy kyllä myöntää että joissakin kohdin vähän silmänurkkakin kostui pikkasen esityksiä ihaillessa.
Herkkäkorvaisena päätin kuitenkin ottaa korvatulpat mahdollisella seuraavalla kerralla mukaan, sillä musiikki soi vähän liian kovaa minun makuuni.

Videokuvaajamme Jon

Päivän  päätteeksi suunniteltu tavarataloshoppailu jäi valitettavasti väliin aikataulumme venymisen vuoksi. Jäimme kuitenkin kaupungille ruokailemaan. Ja kas vain, ruokailun päätteeksi oppaamme innostuivat esittämään karaokea upean kansantanssi-esityksen jälkeen. Tässä vaiheessa olimme kuitenkin kaikki aika väsyneitä ja jouduin nolosti pyytämään äänenvoimakkuuden hiljentämistä.

9.9.2016 Pohjois-Korean Kansallispäivä
Vierailimme Ikuisen ja Suuren Johtajan Mausoleumissa Pjongjang:issa. Kaikki hotellin asukkaat olivat lähdössä, sillä kauluspaitaa, kravattia ja vähän siistimpää mekkoa oli kaikilla päällä.
Mausoleumille oli vain pikku pyrähdys bussillamme, muutama ryhmä oli ennättänyt ennen meitä ja saimme sitten odotella vartin verran vuoroamme nelirivissä edeten. Turvatarkastuksia tarkastuksen perään, pitkiä käytäviä rullakuljettimineen riitti. Minulta ja kollega Antsalta tivattiin viimeisessä tarkastuksessa rannekellojemme ominaisuuksista, mutta muuten koko ryhmä pääsi ilman nuhteita eteenpäin.
Saavuimme hämärrettyyn suureen huoneeseen jossain mahtavan palatsin keskiosissa, siellä makaa lasiarkussa Kim Il Sung, palsamoituna ja levollisesti. Seuraavaksi opas johdatti meidät kolmiriveissä muutaman metrin päähän arkusta, kumarruimme yhdessä oppaan johdolla ja siirryimme arkun vasemmalle sivulle, taas kumarrus ja vielä sama oikealla sivulla.
Perustelen itselleni toimintaa samalla tavoin kuin toivoisin meidänkin vierailijoidemme tekevän maassamme vieraillessaan meille tärkeimmissä kohteissa. Maassa maan tavalla.

Kierros mausoleumissa jatkui henkesalpaavien mitali- ja valtiovierailujen yhteydessä annettuihin lahjoihin tutustumisella. Molemmille johtajille on samanlaiset trofee-hallit. Huomasimme myös suomalaisen valtuuskunnan vierailleen maassa, Orimattilasta vitriiniin oli päätynyt jonkinlainen muistomitali!
Kim Jong Il:in mausoleumi oli lähes täsmälleen samanlainen kuin edellinenkin, trofee-huonetta myöten.
Vielä näimme herrojen käyttämät junanvaunut ja osan panssaroiduista ajoneuvoistakin. Valokuvaaminen oli ankarasti kielletty mausoleumissa, käynti siellä oli kuitenkin niin erikoinen kokemus että suosittelen vahvasti sitä kaikille Pjongjangin kävijöille.

Mausoleumin jälkeen käväisimme kansanjuhlaa todistamassa. Autonkuljettaja odotti ilmeisesti jotain tärkeämpää kuljetettavaa.

Sankarihautausmaan pitkät portaat.

Päivä oli vasta aluillaan kun poistuimme mausoleumista sankarivainajien hautausmaalle. Onneksi bussikuskimme Ri ajoi meidät korkealle kukkulalle muistomerkin ja sankaripatsaiden lähelle sillä kukkula on korkea ja sinne johtavat kymmenen metriä leveät graniittaportaat pitkät.
Sankarikukkulalta on esteetön näköala koko miljoonakaupungin yli, kamerat lauloivat hetken ja sitten pääsimme jatkamaan matkaa.

Esiintyjiä matkalla Kansanjuhlaan.

Postimerkkimuseo seuraavana ei kiinnostanut ihan kaikkia seurueestamme, Esa kuitenkin bongasi merkkien seassa Marja-Liisa Hämäläisen kilpahiihto aiheisen merkin!

Postimerkkimuseosta löytyi Marja-Liisa Hämäläisen (Kirvesniemi) aiheinen postimerkki.

Postimerkit unohtuivat pian päästyämme extra-vierailulle Koryo Hotellin baariin. Kyllä, joimme oluet baarissa paikallisten seuratessa ensin hämmentyneenä saapumistamme. Ilmeisesti kyseisessä baarissa ei juuri muita käy kuin omaa porukkaa.

Paluumatkalla hotellille.

Palasimme hotelliimme lounaalle ja vaihdoimme mukavampaa ylle illan kohokohtaa - Akrobatic showta varten.
Akrobaateille on rakennettu tietysti oma palatsi. Jälkeenpäin tuli mieleeni että taisi olla aikalailla samoilla piirustuksilla rakennettu kuin Lasten Palatsikin, saattoi jopa olla sama rakennuskin - mene ja tiedä.

Huikea ilma-akrobatia show täydessä vauhdissa!

Taikurit  ja temppuilijat huikeine esityksineen edelsivät illan pääesitystä - ilma-akrobaatteja! Minä en ole juurikaan korkean paikan kammoinen, mutta nyt kyllä oli iho kananlihalla ja melkein piti silmät kiinni laittaa välillä. Akrobaatit tekivät temppunsa virheettömästi ja ovat melkoisella varmuudella alansa huippuja koko maailman tasolla. Esitys on todella katsomisen arvoinen, aplodit olivat myös sen mukaiset!

Pjongjang-Peking, 24 h juna makuuvaunuilla ja kaikilla herkuilla.

10.9. Lähtö lähellä

Eilen, kansallispäivänä, katselimme hotellimme tv:stä illalla uutisia (niin, uutisia maailmalta!) ja huomasimme maan posauttaneen ydinpommikokeen ihan meidän iloksemme. Myös tulvia uutisoitiin olleen pohjoisemmassa.

Meiltähän nuo hommelot menivät aivan ohi, kylillä emme nähneet minkäänlaisia viitteitä pommeista ja tulvista...

Bussi haki meidät ysiltä ja juna lähti kymmenen yli kymmenen. Asemalle on vain noin kymmenen minuutin matka ja ruuhkattomassa Pjonjang:issa ei tarvinnut varautua mihinkään viivytyksiin.

Pohjois-Korean oppaamme Pak ja Kim johdattivat meidät asemalle ja junavaunuun saakka. Tämähän meni helposti ja näppärästi!

Saimme heti makuuvaunut, eikä koko junassa muita tainnut ollakaan. Olimme avo-osastolla, punkkia on kolmet päällekkäin kahdessa rivissä. Käytävälle ei ole ollenkaan seinää, myös punkkien verhot puuttuvat kokonaan. Ärsykeherkkänä en kyllä ainakaan päivällä hyötynyt vuoteesta mitään, korvatulpatkaan eivät auttaneet kun aurinko välkkyi ikkunoista. Kannattaapa ottaa silmälaputkin tuleville reissuille.

Avo-osasto kolmessa kerroksessa.

Juna oli siisti ja aivan täynnä, tosin ylilastia ei ollut. Ravintolavaunu oli muutaman vaunun päässä ja me unettomat löysimme toisemme sieltä. Pankkikorteista ei ollut mitään apua junaostoksilla, Won:eja turistit eivät saa käyttää ja Kiinan Juan:eja meillä oli niukasti.

Ravintolavaunussa ei otettu vastaan euroja, eikä dollareitakaan, mutta yllätys-yllätys - osastoilla kiertävässä lounasvaunussa eurot kelpasivat.

Saimme onneksi lounaat hommattua ja ravintolavaunuunkin saimme kerättyä Juan:eja parin viiniputelin hankintaan.

Matka menikin sitten rattoisasti aina Kiinan rajalle saakka.

Seuraavaksi jännitimme kovaksi ja tarkaksi mainostettua rajatarkastusta. Juna pysähtyi rajajoelle Pohjois-Korean puolelle ja sotilasvirkailijat marssivat vaunuihin.

Meidät komennettiin hyteittäin istumaan alimmille punkille. Siellä sitten odottelimme vuoroamme tarkastukseen kuin kanat orrella. Varauduimme laukkujen penkomiseen.

Tarkastus sujui kuitenkin jopa ystävällismielisessä ilmapiirissä, tarkastukseen otettiin vain yksi henkilö hyttiä kohti. Yksi tarkastaja huomasi ohikävellessään kännykän kädessäni ja hän pyysi saada tutkia siitä kuviani, avasin lukituksen ja odotin vähän niska kyyryssä mitä tuleman piti.

Tarkastaja kuitenkin oli lähinnä kiinnostunut kotimaan räpsyistäni ja kyseli parista kopterilla ottamistani talokuvasta. Tämäkin sessio kului siis hymyssä suin.

Rajajoki Pohjois-Korean ja Kiinan välillä. Kiinan puoli kuvassa.

Tarkastukseen menei ehkä noin tunti kaikkineen, saimme passimme takaisin ja pääsimme jatkamaan matkaa suoraan raja-joelle ja sen yli.

Jostain syystä tuntui aika hienolle poistua maailman sulkeutuneimmasta maasta ja saapua Kiinan puolelle oma passi taskussa. Dandong:issa, rajakaupungissa, juna tyhjennetään ja ilmeisesti tarkastettiin.

Lyhyen ulkoilun jälkeen palasimme asemalle uuden turvatarkastuksen kautta. Majoituimme taas avo-osastolle ja livahdimme ravintolavaunuun. Vuodeosastoilla ilma oli melko paksua ja muitakin ääniä alkoi kuulua kiskojen kolkutusta lisäksi.

Junailu Pjongjang:ista Dandong:in kautta Peking:iin kesti n. 24 tuntia. Junassa iloinen kiinalaismies haki kaljoitteluseuraa, kieltäydyin kohteliaasti ja mietin miten erilainen maailma voikaan olla vain yhden joen eri rannoilla.

11.9. Peking

Yöllä kömmin lopulta toisen kerroksen sänkyyni pimeässä makuuvaunussa. Keski-ikäinen kiinalais-rouva vastapäisellä lavitsalla kiemurteli punkassaan eikä ilmeisesti saanut nukuttua. Sama vika meikäläisellä, uni oli katkonaista ja heräilin milloin mihinkin. En kuitenkaan viitsinyt rapistella ja etsiä korvatulppia laukustani.

Matkanjohtajat ja oppaat vasemmalta Antsa, Kim, Vesku, Rayco ja Pak.

Peking:in rautatieasema on täydellinen vastakohta Pjongjang:in rauhaisaan ja vähäväkiseen verrattuna. Ihmisiä oli kuin meren mutaa, joka puolella, ääniä, huutoa ja mustia hiuksia riitti silmänkantamattomiin.

Ennakkoon tilaamamme bussi oli myöhässä, odottelimme asema-aukiolla ja sitten vihdoin kollega Antsa sai puhelinyhteyden kuskiin. Odottamaton (?) ruuhka oli hidastanut bussin tuloa. Ehdimme hyvin täyttää kurnivia vatsojamme viereisen MacDonald:sin appeilla.

Lopulta pääsimme bussiin ja sitä myötä varattuun Growne Plaza hotelliimme. Valitsimme hotellin lähinnä sijainnin perusteella hieman keskustan ulkopuolelta, liikenteellisesti sopivan matkan päähän lentokenttää ja iltapäivän Kiinan Muurin käyntiä silmälläpitäen.

Hotellilla saimme huoneet ennakkoon, kiitos taas Antsan, nopean suihkun kautta painelimme taas odottavaan bussiimme.

Great Wall oli vain tunnin ajomatkan päässä hotelliltamme. Moottoritie oli nyt kuin silkkiä verrattuna Pohjois-Korean muhkuraisiin väyliin. Aivan uudenlainen, mutta samalla tuttu, maailma avautui myös muurille saavuttuamme - turistirysä pursuili erilaisia kauppoja ja kojuja. Kauppiaat huutelivat kilvan meitä ruokailemaan ja ostoksille.

Vesku muurilla.

Muurille pääsee kävellen ja vaijeri-hissillä. Ensin oli kuitenkin joko marssittava puoli tuntia visitor center:iltä tai liput ostettuaan matkattava shuttle:lla. Vaijerihissi ja shuttle on useimpien valinta, kaksi urhoollista matkaajaamme valitsi kuitenkin portaat.

Muuri on upea ja kerrassaan mahtava luomus. Käsittämätöntä kuinka päättäväisiä muurin rakennuttajat ja rakentajat ovat olleet tämän ihmeen tekemisessä. Muutaman tunnin vierailullamme ehdimme tietenkin nähdä vain mitättömän pienen pätkän restauroitua puolustuslinjaa. Mieleni teki käyttää vähän enemmän aikaa ja käydä ainakin kurkkaamassa mitä näkyy vuorten toisella puolen.

Tres Hombres menossa kohti uusia seikkailuja.

Paluumatka oli paljon pitempi, ei matkallisesti, mutta ruuhkan vuoksi matelimme tupla-ajan takaisin hotellille. Illastimme koko porukalla majoituspaikkamme kolmannen kerroksen hienossa ja ruuhkattomassa kiinalaisessa. Illallinen on maittava ja ilmapiiri odottava, sillä huomenna pääsemme kotiin ja suunnittelemaan uusia seikkailuja!

Matkanjärjestäjä: Matkatoimisto Tres Hombres Adventure Oy,  www.treshombres.fi 

Matkanjohtajina toimivat Antsa Härkönen ja Vesku Airio.