Loppiaista Tammisaaressa! Eke Golf

Loppiaisen viettoa Eke Golfin tapaan

Koko kenttä oli ajankohtaan nähden todella hyvässä kunnossa, viheriöt oli ilmastoitu silti putit rullivat ihan kohtuullisen ennustettavasti.

Pääsin avaamaan kotimaan golf-kauden loppiaisena 6.1.2018, aika harvinaista herkkua meidän leveysasteillamme!
Edellisen viikonlopun huikea HanGolfin reissu oli vielä tuoreena mielessä, kun etsin seuraavaa bongauksen paikkaa. Facebookin golfryhmät toimivat jälleen, joku somettajista oli bongannut Eke Golfin aukaisevan 3.1. laitumet innokkaille golf-fanaatikoille.

Tein heti pikaisen suunnitelman, tällä kertaa keksin matkan varrelle muutakin aktiviteettia rakkaan golfin lisäksi, ettei minua aivan täyskahjoksi leimattaisi. Golf ensin - mutta samalla reissulla voisin pyörähtää Espoossa moikkaamaassa parempaa puoliskoa hänen firmassaan Gidessä. Suunnitelma parani paranemistaan kun sain vielä hyvän ystäväni Mikon kiinni ja sovimme illallisen pariskunnan kanssa Omppuun.

1. väylä. Kenttä viimeistä paikkaa myöten täynnä!

Sain lähtöajan yhdeksitoista, ja arvelin päivänvalon riittävän juuri ja juuri koko kierroksen peleihin. Tällä kertaa valmistauduin huolellisemmin lähtöön, edellisen viikonlopun Hangon sähläykset tuoreena mielessäni. 

Herään automaattisesti viimeistään puoli seitsemältä, mutta tällä kertaa silmät räpsähtivät auki jo vartin yli viisi. Tiedän, että kaikenlaiseen peliriippuvuuteen on olemassa jos jonkinlaista terapiaa, mutta onkohan kukaan joutunut hoitoon golf-riippuvuudesta?

Onneksi meillä oli paikallisia oppaana, tällä kohtaa olisin takuulla avannut väärältä tiiboxilta. Normaalikaudella ongelmaa ei ole pelattaessa klubitiiltä (Loppiaisena pelattiin punaisilta)

Varmistelin taas illalla kaikki tavarat ja pakaasit valmiiksi. Pikkuinen Jackdanielsin puolikkaamme, eli Piki-koiramme, katseli surullisena pakkaushommiani. Aikuistuttuaan se on oppinut ymmärtämään pakkaamisen tarkoittavan lähtöä jonnekin kauemmas ja pitemmäksi aikaa. 

Pääsin kerrankin ajoissa liikenteeseen. Siinä sitten vesisateessa ajellessa, alko unihiekka pikkuhiljaa varista silmäkulmista. Rupesin kelaamaan kaikkia mukaan ottamiani tärkeitä tarvikkeita, ja sateenvarjo pirulainen oli jäänyt kotiin!

Merta pelissä! Par kolmoset oli loppiaisena astetta helpommat punaisilta pelattaessa

Tällä kertaa kolmen tunnin ajomatka meni jopa suunnitellusti, ja kahden navigaattorin ohjaamana löysin kerralla perille Eke Golfiin. 

Jälleen kerran sain ihailla reitin varrella upeita huolella hoidettuja pihoja ja tällä kertaa myös vanhoja varuskuntarakennuksia sekä massiivista kaksikymmentäluvulta peräisin olevaa sairaalakompleksia. 

Tammisaari on aina ollut mielestäni Suomen kaunein paikannimi, eikä maisematkaan pettäneet. Pilvisestä säästä huolimatta näkymät kallioisilla rannoilla ovat unohtumattomat.

Pakollinen golfie. 18. viheriö ja klubitalo taustalla

Ehdin hyvissä ajoin kentän kallioiselle kumpareelle rakennetulle ja lähes täydelle parkkipaikalle. Kodikkaalla klubilla tunnelma oli katossa. Pelihulluja oli tullut ympäri Etelä-Suomea bongaamaan vuoden ensimmäisten joukossa avoinna olevaa kotimaista kenttää. 

Sain myöhemmin kuulla olleeni mahdollisesti koko joukon kauimpaa kurvaillut asiakas. Erikoinen ajankohta pelaamiseen oli kiinnostanut nimenomaan vieraspelaajia ja suurin osa päivän lähdöistä olikin täyttynyt ulkopaikkakuntalaisista.

Kostea edellinen vuosi oli muuttanut viimeisen bunkkerin hybridi-esteeksi!

Kello yhdentoista lähtöön, kuten kaikkiin muihinkin lähtöihin, oli bookattu täysi kööri. Espoosta asti tullut herrasmies ja kaksi paikkakuntalaista gentlemannia ilmaantui lähtötiille seurakseni. 

Peli sujui alusta pitäen erittäin vieraanvaraisissa merkeissä, kun klubin kaverit opastivat meille väylien saloja. Loppiaisena pelattiin punaisilta (merkinnät kuitenkin siniset) mikä olikin hyiseen keliin nähden erinomainen ratkaisu klubilta. 

Kopsuttelin aluksi palloja pitkin kentän metsäisiä reunoja, välillä pääsin testaamaan myös lyöntejä siloposkisten ikiaikaisten rantakallioiden sammalten peittämiltä rinteiltä. Kuin ihmeen kaupalla selvisin kierroksesta ilman pallonkaan menetystä - toivottavasti se on enne tälle alkavalle kaudelle!

Griinit oli asianmukaisesti ilmastoitu odottamaan alkavan kauden pelejä

Koko kenttä oli ajankohtaan nähden todella hyvässä kunnossa, viheriöt oli ilmastoitu mutta puttaaminen onnistui hyvin siitäkin huolimatta ihan kohtuullisesti. Klubilla tunsi todellakin olevansa tervetullut, eikä pelkästään henkilökunnan puolesta, myös pelikaverit olivat parasta ykkösluokkaa. 

Kiitos Tammisaari! Reissusta jäi mukava fiilis, kesällä uudestaan!

Elämää pallon ympärillä, Golfcrackers Vesa Airio
https://golfcrackers.blogspot.fi

www.treshombres.fi Golf-matkoja sinne missä kaverisi eivät ole käyneet...

www.visualtailors.fi Valokuvaus, ilmakuvaus ja -videoinnit