Pjongjang Golf Course, Pohjois-Korea Syyskuu 2016

Golfia Pohjois-Koreassa

Julisteita kaupan hyllyllä

Pientä kutinaa ja jännittävää kihelmöintiä on ilmassa. Lentolipussa lukee Helsinki-Peking ja jatko-lentolipussa Peking-Pjongjang.

Finnairin lentoonlähtö myöhästyy 40 minuuttia. Lasken, että meille jää kuitenkin ihan mukavasti aikaa Pekingissä terminaalin ja koneen vaihtoon. 

12 hengen ryhmämme koostuu erittäin kokeneista matkaajista ja kahdesta Tres Hombresin matkaoppaasta. Puolet porukastamme on golfaajia, ja juuri kolopallon ympärille tämä reissumme onkin rakennettu. 

Pekingissä kiinalainen agenttimme tuo vielä Pohjois-Korean viisumimme tapaamispaikallemme Starbucksiin. Jatkolento löytyy bussilla ja junalla siirtyen. Olen ensimmäistä kertaa matkalla maailman suljetuimpaan valtioon ja täytyy myöntää, että jo lento Koryo Airin omalla kalustolla pikkaisen jännittää. 

TU-204-100. Tupolev on peloistani huolimatta nykyaikainen ja ilmeisen hyväkuntoinen. Vain puolentoista tunnin loikkauksella siirrymme mystiseen Pohjois-Koreaan. Seuraava helpotuksen huokaus pääsee maahantulotarkastuksessa, joka sujuu lähes viivytyksettä. Saamme pitää puhelimemme, kunhan emme vain käyttäneet wifiä ja/tai yritä soittaa niillä. Paikalla meitä odottanut opas keventää ilmapiiriä kertomalla, että soittaminen on periaatteessa sallittua, mutta puhelun hinta on 1500 dollaria...

Bussin luona odottaa toinenkin opas. Vanhempi opas Pak vaikuttaa tomeralta ja määrätietoiselta, nuorempi neiti Kim taas heti mukavalta ja helposti hymyilevältä. Kuskimme Ri on kuin suoraan Bruce Leen toimintaseikkailuista repäisty. 

Hotellimme Yanggadko sijaitsee aivan Pjongjangin keskustan tuntumassa

Yanggakdo hotellille on vain puolen tunnin töyssyinen matka pitkin käsittämättömän leveitä asfalttipolkuja. Tiet ovat aavemaisen tyhjiä.

Bussin ikkunoista kurkkiessa hämmästyttää huikeat pilvenpiirtäjät ja mahtipontiset valtion rakennukset. Ennen hotellia pysähdymme parissa kohteessa. Matka on ollut väsyttävän pitkä, mutta nyt kukaan haukotelle, sillä niin erikoinen ja erilainen on maailman eristyneimmän valtion entree.

7.9.2016 Yanggakdo Hotel Pjongjang.
Hotellimme sijaitsee keskustan läpi virtaavan Taedong joen banaanin muotoisella saarella. Meillä on vapaa kulku ulkona, kunhan emme poistu saarelta.
Tutustumme vielä tulopäivän iltana hotellimme 47. kerroksen pyörivään ravintolaan. Kaupungin siluetti piirtyy pimeässä länsimaihin verraten oudon pimeänä. Hetken kuluttua ymmärrän valottomuuden johtuvan mainosvalojen lähes täydellisestä puuttumisesta.

Ensimmäisen päivän ohjelmamme vie meidät etelään, Koreoiden rajalle. Oppaiden joukkoon liittyy nuori kaunis videokuvaaja, "camera-woman" Jon. Kuvaaja on "yksityisyrittäjä", joka seuraa meitä koko reissumme ajan, ja matkan päätteeksi saamme ostaa hänen tekemänsä videon - huikeaa!

Bussimme on ihan mukavan oloinen, mutta tiestön kunto suorastaan kehno. Paikallisilla "lemminkäisillä" tulee olemaan valtavat urakat edessään, sitten joskus kun maa päättää pistää ne kuntoon. Nyt köröttelemme 60-80 km tunnissa moottoritiellä, väistellen suurimpia kuhmuja ja koloja.

Kammottavan tyhjät moottoritiet

Puolimatkassa pysähdymme "liikenneasemalle" jaloittelemaan. Merkillistä kyllä täälläkään ei ole bensamittareita! Suosittu taukojumppa on mennä loikkimaan moottoritielle, valokuvia ja selfieitä ottamaan. Autoista ei ole juurikaan huolta, sillä niiden tulon näkee kaukaa. Puolen tunnin taukomme aikana tiellä ei ole liikennettä.

Miljoonan töyssyn ja muhkuran jälkeen saavumme demilitarisoidulle vyöhykkeelle. Yllätys, yllätys! Saamme valokuvata hyvin vapaasti täälläkin, ja kyllä kamerat räpsyvätkin. Sotilaita ei saa täälläkään kuvata, lukuunottamatta sotilasopasta komeine koppalakkeineen.

Historiapläjäyksen päätteeksi saavuimme kriittiseen pisteeseen, pääsemme kuvaamaan suoraan rajaa yhdistäviä rakennuksia.

DMZ, sotilasmediavastaava tulkkeineen esitteli meille aluetta ja sen historiaa

Rajalla käynti on huikea kokemus, ja kannattaa ehdottomasti kuunnella korva tarkkana oppaiden luennot. Paikalla on merkittävä historia, pöydillä ja esitellyissä huoneissa on koettu suuria tunteita, eritoten perhekohtaamisissa ja sotaherrojen neuvotteluissa.

Etualalla Pohjois-Korean puoli, taka-alan rakennus kuuluu Etelä-Korealle

Rajavierailu päättyy ja palalaamme läheiseen Kaesongin kylään, siellä tutustumme museoon, jossa esitellään muinaista Korean esineistöä satoja sekä tuhansien vuosien takaista yhtä Koreaa.

Matkanjohtaja on liittynyt Kongminin vartijakaartiin

Tutustumme vielä saman päivän aikana historiallisen hallitsijan Kongminin kaksoiskukkula-hautamonumenttiin. Paikka sijaitsee vähän syrjemmässä isommilta teiltä, ja onkin hienoa nähdä maaseutua toisestakin näkökulmasta.

Paluumatka DMZ vyöhykkeeltä Pjongjangiin

Päivä on pitkällä, mutta särmäkkä oppaamme Pak ehdottelee vielä yllätysvierailupaikkaa. Väsyneet kulkijat eivät aivan innosta hihku, mutta päättäväinen oppaamme vakuuttelee tämän saattavan kiinnostaa meitä väsymyksestämme huolimatta...
Pjongjangiin tullaan vähän haukottelevissa tunnelmissa, mutta unihiekat karisevat äkkiä silmänurkista, kun selviää yllätysvierailumme kohdistuvan Pjongjangin ensimmäisille Olutfestareille!

Olemme ensimmäiset suomalaiset Pjongjangin Olutfestareilla!

Suomessakin uutisoitujen tietojen vastaisesti olut-tarjontaa oli enemmän kuin yksi, sillä hinnastossa on peräti seitsemän erilaista mallasjuomaa. Valitsin halvimman vaihtoehdon, 50 centin hintaisen 100 % gluteenittoman riisioluen. Kalleinmillaankin tuoppi irtoaa parilla eurolla, ja hyvää näytti olevan ainakin ryhmämme jäsenien ilmeistä päätellen.

8.9.2016
Vihdoinkin odotettu golfpäivä! Jakaannumme kahteen ryhmään, toinen tutustuu Pjongjangin metroon sekä muihin "maailmanluokan" kohteisiin. Antsa vastaa kaupunkiryhmästä ja minulle lankeaa kunnia toimia golfryhmän vetäjänä.

Golf-maa-bongari Esan 1000:s golfkenttä!

Pjongjang Golf Course sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä pääkaupungista. 

Yanggkadko hotellilta kentälle matkaan kuluu reilut puoli tuntia. Ruuhkiin ei tarvitse varautua uudella moottoritielläkään. Lyhyt ja kapea soratie viimeisellä pätkällä on mukavaa vaihtelua tyhjyyttään ammottavien hehtaariväylien jälkeen.

Puitteet on komiat, vain muut asiakkaat puuttuvat. Vain yksi turistipariskunta aloitti kierroksensa ennen ryhmäämme. Saamme omat caddiet avustamaan ja ohjaamaan peliämme. 100 euron pelimaksu sisältää mailat ja caddiet. Mailapojat ovat täällä nuoria neitosia. Yritämme kohteliaisuuttamme jutella caddieille, ja kysellä heidän omasta pelaamisestaan, mutta heidän englantinsa rajoittuu lähinnä golfin sanastoon. 

Caddie ja Vesku

Ilmeisesti osa caddieistämme pelaa itsekin kolo-palloa, sillä asiantuntevia neuvoja saamme, välillä kysymättäkin. Pelaamme vuokrakalustolla. Jokainen pelaaja saa samanlaisen, ihan laadukkaan oloisen setin käyttöönsä.

Kenttä vaikuttaa hyväkuntoiselta! Väylät ovat melko kapeita hehtaariavauksilleni ja monta avausta meneekin niitä reunustaviin tuuheisiin metsiin. Doglegejä on aika monta, bunkkereita ei ole paljon, mutta ne saisivat olla paremmin hoidetut. Väyliltä ja raffeista on melko helppoa lyödä, tosin sitä vaikeaakin raffia on riittämiin.

Aloittelimme pelimme mukavassa pilvipoutaisessa säässä. Seiskalla alkaa sitten vettä ripsimään ja ysille päästyämme taivaan hanat aukeavat ukkosen jyrähdyksien ja salamoinnin kera. Päädymme pitelemään sadetta puiden suojissa vähän matalammalla alueella, ukkosen kanssa kun ei ole leikkimistä tälläkään maailman laidalla.

Jounin tyylinäyte

Ukkosrintama ohittaa meidät nopeasti ja pääsemme klubille niin sanotulle välikaljalle. Takaysi noudattelee jo etuysiltä tuttuja kaavoja, doglegeja ja juuttaan kapeita avausrännejä. Hyvillä avauksilla pärjää tällä kentällä, ja klubipelaaja pystyy kyllä pelaamaan bufferiinsa.

Yhdellä pelaajallamme oli juhlakierros menossa - Mäkisen Esa paukuttaa peräti tuhannetta golfkenttäänsä! Esa pelasikin loistavasti ja voitti pistebogey-kisamme selkeästi.

Par 3, noin 160 metriä veden yli

Klubilla käydään vielä suihkussa ja nautitaan maittava lounas, sitten kirmaistaan takaisin Pjongjangiin toisen ryhmän kannoille. "Lasten Palatsi" on seuraava kohteemme. Ja totta vieköön, tässä mammuttimonumenttien maassa palatsi on palatsi - vaikka sitten olisikin tehty lapsille.

Uskomattoman taitavia esityksiä Lastenpalatsissa

Arviolta pari tuhatta katsojaa vetävä katsomo on lähes täynnä, suurin osa maassa samalla hetkellä vierailevista turisteista on ilmeisesti satutettu tähän samaan näytökseen. Lehtereillä ja kaikkialla seassamme, on myös paikallisia pariskuntia, uskoisin heidän olevan esiintyjien vanhempia.

Esitykset ovat kyllä huipputasoa, pikku-pianistit, viulistit, rumpalit ja toinen toistaan taitavammat osaajat pistelevät parastaan lavalla. Täytyy myöntää, että joissakin kohdin vähän silmänurkkakin kostuu lasten esityksiä ihaillessa.

Videokuvaajamme Jon

Päivän  päätteeksi suunniteltu tavarataloshoppailu jää valitettavasti väliin aikataulumme venymisen vuoksi. Jäämme kaupungille ruokailemaan. Ja kas vain, ruokailun päätteeksi oppaamme innostuvat esittämään karaokea upean kansantanssi-esityksensä jälkeen. Tässä vaiheessa olemme kaikki aika väsyneitä ja joudun nolosti pyytämään äänenvoimakkuuden hiljentämistä.

9.9.2016 Pohjois-Korean Kansallispäivä
Tänään vierailemme Ikuisen ja Suuren Johtajan Mausoleumissa Pjongjangissa. Kaikki hotellin asukkaat ovat lähdössä, sillä kauluspaitaa, kravattia sekä vähän siistimpää mekkoa on kaikilla lähtijöillä päällänsä.
Mausoleumeille on vain pikku pyrähdys bussillamme. Muutama bussillinen turisteja on ennättänyt paikalle ennen meitä, ja saamme odotella vartin verran vuoroamme, nelirivissä edeten. Turvatarkastuksia tarkastuksen perään, pitkiä käytäviä rullakuljettimineen riittää. Minulta ja kollega Antsalta tivataan viimeisessä tarkastuksessa "älykellojemme" ominaisuuksista, mutta muuten koko ryhmä pääsee ilman nuhteita eteenpäin.
Saavumme hämärrettyyn suureen saliin jossain mahtavan palatsin keskiosissa, täällä lepää lasiarkussa Kim Il Sung, palsamoituna ja levollisesti. Opas Pak johdattaa meidät kolmiriveissä muutaman metrin päähän arkusta, kumarramme arkun suuntaan yoppaan johdolla ja siirrymme arkun vasemmalle sivulle, taas kumarrus ja vielä sama oikealla sivulla.
Perustelen itselleni toimintaa samalla tavoin, kuin toivoisin meidänkin vierailijoidemme tekevän maassamme vieraillessaan meille tärkeimmissä kohteissa. Maassa maan tavalla.

Kierros mausoleumissa jatkuu molempien johtajien trofee -huoneisiin. Esitteillä on vaikuttavat kokoelmat lahjoja, joita johtajat ovat vastaanottaneet valtiovierailujen yhteydessä. Huomaamme myös suomalaisen valtuuskunnan vierailleen maassa, Orimattilasta vitriiniin oli päätynyt jonkinlainen muistomitali!
Herrojen käyttämät junanvaunut ja panssaroituja ajoneuvoja ihmetellään kierroksen loppupuolella. Valokuvaaminen oli ankarasti kielletty mausoleumissa, käynti siellä oli kuitenkin niin erikoinen kokemus, että suosittelen vahvasti sitä kaikille Pjongjangin kävijöille.

Autonkuljettaja odotti jotain tärkeää kuljetettavaa

Sankarihautausmaan pitkät portaat

Päivä on vasta aluillaan, kun poistumme mausoleumista. Seuraavaksi suuntaamme sankarivainajien hautausmaalle. Onneksi bussikuskimme Ri ajaa meidät korkealle kukkulalle, lähemmäs muistomerkkejä ja sankaripatsaita.
Sankarikukkulalta on esteetön näköala koko miljoonakaupungin yli, kamerat laulavat hetken ja sitten pääsemme jatkamaan matkaa.

Esiintyjiä matkalla Kansanjuhlaan

Postimerkkimuseo seuraavana ei kiinnostanut ihan kaikkia seurueestamme, Esa ja Eija bongasivat merkkien seasta Marja-Liisa Hämäläisen kilpahiihto -aiheisen merkin!

Postimerkkimuseosta löytyi Marja-Liisa Hämäläisen (Kirvesniemi) aiheinen postimerkki

Postimerkit unohtuvat pian päästyämme "extra-vierailulle" Koryo Hotellin baariin. Kyllä, joimme oluet baarissa paikallisten seuratessa hämmentyneinä saapumistamme. Ilmeisesti kyseisessä baarissa ei juuri oman porukan ulkopuolisia näy.

Paluumatkalla hotellille näemme töistä kotiin palaavia työläisiä

Palaamme hotellillemme lounaalle ja vaihdamme mukavampaa ylle, illan kohokohtaa, "Akrobatic showta" varten. Akrobaateille on rakennettu tietysti oma palatsi.

Huikea ilma-akrobatia show täydessä vauhdissa!

Taikurit ja temppuilijat huikeine esityksineen edelsivät illan pääesitystä - ilma-akrobaatteja! En ole juurikaan korkeanpaikankammoinen, mutta nyt kyllä on iho kananlihalla, ja melkein pitää silmät kiinni laittaa välillä. Akrobaatit tekevät temppunsa virheettömästi, ja he ovat melkoisella varmuudella alansa huippuja koko maailman tasolla. Esitys on todella katsomisen arvoinen, aplodit olivat myös sen mukaiset!

Pjongjang - Peking junavaunu

10.9. Lähtö lähellä.

Eilenillalla, kansallispäivänä, katselimme hotellimme tv:stä uutisia (niin, uutisia maailmalta!) ja huomasimme maan posauttaneen ydinpommikokeen ihan meidän iloksemme. Myös tulvia uutisoitiin olleen pohjoisemmassa. Meiltähän nuo hommelot menivät aivan ohi, kylillä emme nähneet minkäänlaisia viitteitä mistää pommeista saati tulvistakaan.

Bussi hake meidät aamuyhdeksältä, ja juna lähtee kymmenen yli kymmenen. Asemalle on vain noin kymmenen minuutin matka, eikä ruuhkattomassa Pjonjangissa tarvitse ainakaan ruuhkiin varautua.

Oppaamme Pak ja Kim johdattavat meidät asemalle, aina junavaunuun saakka. Tämähän menee helposti ja näppärästi! Saamme heti makuuvaunut, eikä koko junassa muunlaisia vaunuja taida ollakaan. Olemme avo-osastolla, molemmilla seinillä on sänkyjä kolmet päällekkäin. Käytävälle ei ole mitään seinää, myös sänkyjen verhot puuttuvat kokonaan.

Avo-osasto kolmessa kerroksessa

Juna on siisti, ja se on täyteen bookattu. Ravintolavaunu on muutaman vaunun päässä omastamme, ja me unettomat löydämme toisemme sieltä. Pankkikorteista ei ole mitään apua junaostoksilla, ja paikallisia woneja turistit eivät saa käyttää. Kiinan Juanit otetaan mielellään vastaan, mutta niitä meillä on niukasti. Yllätys-yllätys! Vaunuosastoilla kiertävässä lounasvaunussa eurot kelpaavat!

Saamme onneksemme lounaat hommattua. Juaneja löytyy vielä parin viiniputelin hankintaan. Matka meneekin sitten rattoisasti, aina Kiinan rajalle saakka.

Seuraavaksi jännitämme kovaksi ja tarkaksi luvattua rajatarkastusta. Juna pysähtyy rajajoelle Pohjois-Korean puolelle, ja sotilasvirkailijat marssivat vaunuihin.

Meidät komennetaan istumaan alimmille sängyille. Odottelemme vuoroamme tarkastukseen, kuin kanat orrella. Varaudumme laukkujen penkomiseen.

Tarkastus sujuu kuitenkin jopa ystävällismielisessä ilmapiirissä, ja tarkastukseen otetaan vain yksi henkilö hyttiä kohti. Yksi tarkastaja huomaa ohikävellessään kännykän kädessäni, ja hän pyytää saada tutkia kuviani. Avaan lukituksen, ja odotan vähän niska kyyryssä mitä tuleman pitää. Tarkastaja on kiinnostunut enimmäkseen kotimaan otoksistani ja kyselee parista dronella ottamastani talokuvasta. Tämäkin sessio kuluu lopulta hymyssä suin.

Rajajoki Yalu Pohjois-Korean ja Kiinan välillä. Kiinan puoli kuvassa

Tarkastukseen meni ehkä noin tunti kaikkineen, ja saimme passimme takaisin. Pääsimme jatkamaan matkaa suoraan Yalu joelle, ja sen yli.

Jostain syystä tuntui aika hienolle poistua maailman sulkeutuneimmasta maasta, ja saapua Kiinan puolelle oma passi taskussa. Dandongissa juna tyhjennettiin ja ilmeisesti tarkastettiin. Lyhyen ulkoilun jälkeen palasimme asemalle uuden turvatarkastuksen kautta. Majoituimme taas avo-osastolle ja livahdimme ravintolavaunuun. Vuodeosastoilla ilma oli tunkkaista, eikä jännityksen purkauduttua nukkumisesta muutenkaan olisi tullut mitään.

Ravintolavaunussa iloinen kiinalaismies haki kaljoitteluseuraa, kieltäydyin kohteliaasti ja mietin miten erilainen maailma voikaan olla vain yhden joen eri rannoilla.

Junamatka Pjongjangista Dandongin kautta Peking:iin kesti noin 24 tuntia.

Matkanjohtajat ja oppaat vasemmalta Antsa, Kim, Vesku, Rayco ja Pak

Pekingin rautatieasema oli täydellinen vastakohta Pjongjangin rauhaisaan ja vähäväkiseen terminaaliin verrattuna. Ihmisiä oli kuin meren mutaa, joka puolella ääniä ja huutoa. Mustahiuksisia ihmisiä riitti silmänkantamattomiin.

Ennakkoon tilaamamme bussi oli myöhässä, odottelimme asema-aukiolla ja sitten vihdoin kollega Antsa sai puhelinyhteyden kuskiin. Odottamaton (?) ruuhka oli hidastanut bussin tuloa. Ehdimme hyvin täyttää kurnivia vatsojamme viereisen MacDonaldsin appeilla.

Lopulta pääsimme bussiin ja sitä myötä varattuun Growne Plaza hotelliimme. Valitsimme hotellin lähinnä sijainnin perusteella hieman keskustan ulkopuolelta, liikenteellisesti sopivan matkan päähän lentokenttää ja vielä saman iltapäivän Kiinan Muuriin tutustumista silmälläpitäen.

Great Wall oli vain tunnin ajomatkan päässä hotelliltamme. Moottoritie oli nyt kuin silkkiä, verrattuna Pohjois-Korean muhkuraisiin väyliin. Aivan uudenlainen maailma avautui myös muurille saavuttuamme, turistirysä pursuili erilaisia kauppoja ja kojuja. Kauppiaat huutelivat kilvan meitä ruokailemaan ja ostoksille.

Bloggari muurilla

Muurille pääsi kävellen tai vaijerihissillä. Ensin oli kuitenkin joko marssittava puoli tuntia visitor centeriltä, tai liput ostettuaan matkattava shuttlella. Vaijerihissi ja shuttle on useimpien valinta, kaksi urhoollista matkaajaamme valitsi silti portaat.

Muuri on upea ja kerrassaan mahtava luomus. Käsittämätöntä kuinka päättäväisiä sen rakennuttajat ja rakentajat ovat olleet. Muutaman tunnin vierailullamme ehdimme tietenkin nähdä vain mitättömän pienen pätkän restauroitua puolustuslinjaa.

Tres Hombres, Antsa lähdössä kohti uusia seikkailuja

Paluumatka oli paljon pitempi, ei matkallisesti, mutta ruuhkan vuoksi matelimme tupla-ajan takaisin hotellille. Illastimme koko porukalla majoituspaikkamme kolmannen kerroksen hienossa ja ruuhkattomassa ravintolassa. Illallinen oli maittava ja ilmapiiri odottava, sillä seuraavana aamuna odotti matka kotiin! Kohti uusia seikkailuja!

Matkanjärjestäjä: Matkatoimisto Tres Hombres Adventure Oy,  www.treshombres.fi 

Matkanjohtajina toimivat Antsa Härkönen ja Vesku Airio.