Route 66 Golf

Golfia historiallisen Route 66 reitin varrella

Vähänkin villin lännen huomaan eksyneiden pallojen etsinnässä tuli olla tarkkana, sillä näissä maisemissa oli mahdollista kohdata vaikka kalkkarokäärmeitä.

Kuuma ensimmäinen päivä vietettiin Chigacossa, Route 66 seikkailun lähtöä odotellessa. Vaatimaton majamme Best Western hotellissa sijaitsee ison kylän laitamilla. Aamupäivä oli varattu harrikkamuseoon tutustumiseen.

Muutamalla kahdentoista hengen ryhmäläisellä oli muita suunnitelmia, ja varasimme peliajan läheiselle Cog Hill Golf Courselle. Ennen kierrosta tutustuimme lähitienooseen apostolin kyydillä. Täytyy kyllä sanoa, että autoilun luvatussa maassa ei ole ihmeemmin panostettu jalkakäytäviin, "suomi-poika" kun olisi kyennyt pienemmät "poronkusemat" kuleksimaan ilman kumipyöriäkin.

Aina ei avaukset suju toivotulla tavalla. Kirjoittaja puree pettymystään

Cog Hill oli aivan upea kokemus. Ja nyt täytyy tarkentaa, että kenttä oli hieno, oma peli oli taas kaukana hienosta. Yksittäisiä onnistuneita lyöntejä kohden oli aina muutama "Oh no" -hutaisu. Seuraavan kerran golfille olisi aikaa Route 66 -lepopäivänä Santa Fe:ssä. Katsotaanpa sitä svingiä sitten kun sinne asti päästään.

Mikko droppaa Cog Hillillä

Pääporukkamme taittaa Chigacon ja Los Angelesin välin upeilla "Harrikoilla". Mikon ja minun menopelin piti olla komea Mustang, mutta Alamos autovuokraamo ilmoitti noudon yhteydessä kylmästi, ettei heillä ole niitä valikoimissaan. Mikko otti puljun paikallispäällikön puhutteluun, ja muutaman vartin kuluttua meille tarjottiin Camarot tilattujen vehkeiden tilalle. Seurueemme toinen autokunta sai auton heti alleen, meidän osaltamme lähtö venyi yhdellä vuorokaudella seuraavaa vapaata Camaroa odotellessa.

Motoristit ja ryhmän vankkurit

Yhdysvaltojen osavaltiot Illinois, Missouri, Kansas, Oklahoma, Texas, New Mexico, Arizona, Utah ja California sattuvat valitulle reitillemme. Utah ei historialliseen Route 66 reittiin kuulu, mutta mielenkiintoisen Zionin kansallispuiston vuoksi teemme sinne koukkauksen.

Uutena päivänä saimme vihdoin oman menopelimme allemme, ja lähdimme ajamaan pääporukkaa kiinni. Suunnitelmamme oli suoraviivainen: ajamme niin kauan, että "karkulaiset" kohdataan. Pysähdyimme St. Louisissa lounastamaan, ja tutustuimme pikaisesti myös suomalaisen arkkitehti Eero Saarisen suunnittelemaan maamerkkiin nimeltä Gateway Arch. Motoristit saavutettiin kymmenen tunnin ajon jälkeen Munger Moss Motellista, joka sijaitsee Missourin Lebanonissa.

Munger Moss Motell, Missouri

Matkan varrelta

Pakollinen pysähtyminen Amarillossa

Mielenkiintoinen ajopäivä koettiin myös Texasin Amarillosta New Mexicon Santa Fe:hen. Aamulla Amarillossa oli sen verran viileää (+64° F), että Camaron rättikatto sai jäädä kiinni aina puoleenpäivään asti. Aamupala muuten mukavalla Sage Inn motellilla oli eurooppalaisittain köyhän puoleinen, leivän päälle oli kananmunan lisäksi tarjolla lähinnä hilloa, maapähkinävoita ja ylähuulta. Makeita eväitä sen sijaan olisi ollut hyvinkin tarjolla, muffinseja, pannukakkuja ja pikkuleipiä...

Towa Golfclub. Buffalo Thunder Casino, Santa Fe. New Mexico

Nyt päästiin vihdoin golfaamaan! Towa Golfclub Buffalo Thunder Casinon yhteydessä saavutettiin isolla shuttlebussilla. Bussi kierteli muutamat hotellit matkallaan, matkaan meni silti vain noin kolme varttia.

Kalkkarokäärmeet väistäkää!

Vähänkin villin lännen huomaan eksyneiden pallojen etsinnässä tuli olla tarkkana, sillä näissä maisemissa oli mahdollista kohdata vaikkapa kalkkarokäärmeitä. Onneksi vältyimme noilta hännänkalisuttajien kohtaamisilta.

Towa kentän maisemaa leimaa kuivan kolkko autiomaa

 Maapalloon osuessaan lyönti nostaa tiiboxin mullat pölynä ilmaan. 

Ajoimme seuraavana aamuna edelliseltä päivältä tuttua reittiä kohti Buffalo Thunder Casinoa ja golfia. Puikkasimme klubitalolle hakemaan Mikon kaniin jääneen luottokortin ja meikäläisen golftakin. Kamat jäivät lukkojen taakse, kun olimme palanneet liian myöhään klubille kierrokselta. Aika kyseenalaista palvelua kyllä, kun kukaan ei vaivautunut meitä hankalasta tilanteesta informoimaan.

Upea reitti läpi Zionin kansallispuiston

Utahin puolella pysähdyimme Zionin kansallispuiston läpi kulkevalla väylällä. Tämäkin kohde vaatisi vähintään parin päivän seisahduksen. Vuoret, kanjonit ja luonnonmuodostelmat olivat häkellyttävän upeita.

Lake Powell National Golf

Seuraava golfkaupunkimme oli Las Vegas. Valitsemamme reitti kulki läpi Arizonan, jossa auringonlaskun aikaan kävimmme ihailemassa kuvankaunista Lake Powell National Golf kenttää Pagen kaupungissa. Myöhäisen tulomme ja aikaisen lähtömme vuoksi upealta näyttänyt kenttä jäi pelaamatta.

Tulopäivän ruuhkaa MGM:n kohdalla. Taustalla NewYork-NewYork

Lopulta saavutimme kulttuurikaupunki Las Vegasin. Excalibur -hotellimme sijaitsi pääkadun, Strip:in, eteläpäässä. Vielä etelämpänä oli enää pari isompaa hässäkkää, nimittäin Luxor -pyramidihotelli sekä Mandalaya Bay.

Illallinen sujui mukavassa seurassa Stratosphere ravintolassa, ja posket oli lopulta kipeinä paljosta nauramisesta. Sitten nukkumaan. Eihän se ihan suoraa reittiä mennyt, pistin yksikätiseen rosvoon parikymppiä, ajattelin että vähän aikaa pelailen. Kyllähän ne taalat alkoivat nopeasti hupenemaan, mutta ilmaiskierroksia pukkasi aina väliin. Eikä ihan yhtä ja kahta kierrosta, vaan parikymmentä kerrallaan. Nukkumaan meno venyi sitten puoli yhdestätoista puoli yhteen, mutta sainpahan parikymppiäni lopulta tuhlattua!

Voihan kihveli, että onkin hieno kenttä! Taustalla Mandalaya Bay hotelli

Viimeisenä Vegas-päivänä pelasimme jälleen golfia. Bal i Hai Golf Course oli aivan Mandalaya Bay hotellin takana. Excaliburilta sinne käveltiin 27 minuutissa, oli siinä taas autokansalla ihmettelemistä, kun kaksi poikaa tarpoi tienviertä pitkin. Ihan käsittämätöntä näiden jalkakäytävien puuttuminen.

Bal i Hai on ihan Las Vegasin lentokentän lähellä

Bal i Hai oli todellakin komea kenttä. Väyläruoho oli esimerkillisessä kunnossa, samoin kuin upeat greenitkin. Kentällä oli paljon tilaa avauksille sekä jatkolyönneille. Loppupään väylillä sai ihailla ja ihmetellä kymmenien helikoptereiden ja lentokoneiden pörräilyjä. Lentokenttä on vieressä.

Vettäkin on pelissä!

Bali i Hai olikin sitten viimeinen golfkenttä reissullamme Chigacosta Los Angelesiin. 

Kalifornian Death Valleyssa olisi ollut mielenkiintoinen kenttä pelattavaksi...

Loppumatkaan mahtui vielä muunmuassa Grand Canyonin ihmettelyä. Upea matka päättyi viimeisenä iltana nautittuun herkulliseen päivälliseen katkarapuravintola Bubbas Cumpissa. Saman reissun voi tehdä myös golf-painotteisesti, golfkentistähän Yhdysvalloissa ei ole pulaa.

Matkan päätös. Santa Monica, Los Angeles