Moldovan Merops Park Golf pelattiin kolmeen kertaan!
Moldovan reissulla kannattaa golfin lisäksi panostaa ainakin Transnistriaan sekä maailman suurimpiin lukeutuvan viinikellarin tutustumiseen.
| London Boutique Hotel, Chisinau |
7.6.2025. Moldova ei varmaan kenellekään tuo ensimmäisenä mieleen upeita golflaitumia.
Matkaan piti lähteä, sillä maa ylpeilee omaavansa yhden golfkentän. Helsingistä päästiin näppärästi Finnairilla Berliiniin, josta jatkoyhteys pääkaupunki Chisinauhin järjestyi Wizz Airilla.
London Boutique Hotel Chisinaun keskustassa lunasti odotuksemme niin sijainniltaan, kuin tasoltaankin. Myöhäisen tulomme johdosta jouduimme hieman harhailemaan kylillä jonkinlaisen iltapalan toivossa.
Golfmaabongareitten kirjoittamattomien sääntöjen mukaan golfia pitää päästä pelaamaan hetimmiten. Niinpä jo varhain seuraavana aamuna meitä odotteli hotellimme edustalla ykkösbongari Esan järjestelemä kyytimies ajopeleineen.
Kaikki päivän tutustumiskohteemme sijaitsivat Chisinaun kaakkoispuolella. Luonnollisesti ja ensimmäiseksi kurvailimme golfkentälle. Matkaa keskustasta on vain parikymmentä kilometriä pitkin rauhallista R2 moottoritietä.
Googlen karttoihin kenttä on nimetty yksinkertaisesti "Teren de Golf linga Chisinau", eli Chisinaun golfkenttä.
Kentän Pro odotteli meitä paikan päällä. Tällä reissulla meillä ei ollut omia mailoja mukana, mutta kentän välinevarastosta löytyi kelpo kepit vuokralle.
Merops Park Golf Course omaa driving rangen lisäksi kolme väylää, jotka ovat ensimmäistä lukuunottamatta integroitu harjoittelualueeseen.
Harjoittelun jälkeen pääsimme tositoimiin ykkösväylälle. Tiheään ja korkeaan heinikkoon on raivattu "pallonmentävä" kapea käytävä kohti toivomusten mukaista laskeutumisalustaa.
Ensimmäinen viheriö odottelee 130 metrisen käytävän päässä. Kokeilimme rutiinilla kaikki luonnonhaitat väylän reunoilta ja taiturimaisesti viimeistelin tuplabogini kuppiin. Mukava päivä parhaassa peliseurassa aurinkoisella kentällä aluillaan, kerta ja kaikkiaan!
| Taikuri Esa lähettää pallon lipulle |
120 metrinen kakkosväylä pelataan takaisinpäin keskellä rangea sijaitsevalle muhkuiselle ja "luontovapaalle" griinille. Viheriön nähtyämme sovimme heti "talvigriinisäännön", joka mukavasti paransikin peliäni.
Viimeiselle tiiboksille kävellään rangen takareunaan. Tuloskortin mukaan palloon pitää saada potkua varsin ravakasti, sillä maaliin on matkaa peräti 250 metriä! Ehkä pisin par kolmonen "urallani" nöyrrytti yrittämään bogia...
Peli parani jokaisen klubipysähdyksen jälkeen. Tosin tuloksemme eivät kulkeneet yhtä jalkaa nesteytyksen avuin saavuttamamme onnellisuuden ja itsetunnon huipennuksen kanssa.
Päivän epistolaan kuului myös itsehallintoalue Transnistriaan ja sen pääkaupunkiin tutustuminen. Tarkkaan vartioitu maa-alue sijaitsee Ukrainan ja Moldovan välissä. Passintarkastus suoritettiin kaikille, eikä siihen palveluun kuulunut leikinlasku, puhumattakaan tervetulohymyistä.
Kuskimme oli kokenut turistien kuskaaja ja hänen konseptiinsa kuului muistomerkkien sekä sankarihautojen esittelykierrokset. Ehkä johtuen juuri pelaamastamme virkistävästä golfkierroksesta (klubitaukoineen), emme kyenneet asennoitumaan riittävällä vakavuudella ilmeisen merkityksellisen neuvostohistorian sisäistämiseen. Ehdotimme oppaallemme sen sijaan paikalliskulttuurin elävöittämän terassiympäristön etsimistä.
Vielä yritti mies pitää turistikierroksensa kasassa, kertomalla reitin olevan kaikkien normaalien kävijöiden suosiossa. Vasta kun totesimme olevamme tässä suhteessa varsin "epänormaaleja", pääsimme vihdoin virkistävien ohrajuomien pariin.
Paluumatkan varrelle sattui maailman suurin viinikellari. Se oli päätetty jo matkan suunnitteluvaiheessa mahduttaa tutustumiskohteisiimme.
Viinikellarikierroksen tilausvaiheessa meille oli tehty selväksi vaatetuksen merkitys maanalaiselle vierailullemme. Suomalaisuus on siitä kätevää, että untsikkatakkeja on matkassa, ja melkeinpä vuodenajasta riippumatta.
Ja totta vieköön palttoita tarvittiinkin! Kumipyöräjuna sukelsi turistit mukanaan viinitunnelien 200 kilometria pitkään verkostoon. Ja olihan maan alla ihanteelliset olot viinien kypsymiselle, joillekin turisteille saattoi sen sijaan tulla vilu kinttuihin...
Pitkä ja antoisa viinikierros päättyi maanalaiseen ravintolaan, jossa meitä odotteli pientä purtavaa ja tietenkin niitä mitä hienoimpia Milestii Micin viinejä! Suosittelen!
Golfbongarit olivat nyt tyytyväisiä. Moldovan paras ja ainoa golfkenttä oli bongattu ja viinejä maisteltu. Transnistrian ja siellä Tiraspolin kierros oli mieleenpainuva sekin.
Seuraavaksi kirjoitan MONTENEGRON pelikokemuksesta. Kannattaa seurata kanavaa!