St. Thomas, Mahogany Run "Bermudan kolmio"

Seitsemän päivän risteilyllämme Karibian saarilla Bahaman ja St. Thomaksen sekä Sint Maartenenin Phillipsburgin lisäksi pysäkkejämme olivat Puerto Rico ja Dominikaaninen Tasavalta

Maailman suurin risteilyalus, Oasis Of The Seas, oli siirtymisvälineemme seitsemän päivän saarikierroksellamme. Vesille päästiin Floridan Fort Lauderdalesta. Päivät kuluivat merta kyntäen, ja varsinkin alkumatka oli todellakin kyntämistä - 32 m/s puhaltaneen trooppisen tuulenvirin ansiosta.

Pelikaverit olivat matkalla vähissä, joten päätin yrittää omin nokkineni bongata ainakin yhden kentän tällä reissulla. Ensimmäinen yritykseni Bahamalla oli surkuhupaisa. Strategiani oli särmikkään suoraviivainen, marssin laivalta suoraan taksikopille, ja ilmoitin aikomuksestani mennä jonnekin lähelle pelaamaan. Taksikuski johdatteli minut joukkokuljetukseen, joka oli menossa "Atlantis" -hotellille. Atlantiksen kenttä oli kuulemma auki myös vieraspelaajille. Perillä selvisikin, että kenttä on vain jäsenille ja Atlantis hotelliin majoittuneille. Eipä siinä muuta, kuin samalla shuttlella takaisin.
  

Atlantis hotelli

Sain sitten paluumatkalla kuskilta vinkin toisesta kentästä, joka olisi kaikelle kansalle avoin, ja sinne pääsi hänen mukaansa helposti ja halvalla bussilla nro 10. Minähän jäin sitten bussia odottelemaan. Tunti kului, mutta linjuria ei kuulunut. Turhautuneena odotteluun menin taas uudelta taksikuskilta kyselemään vinkatusta kentästä. Saaren ehkä ainoa umpirehellinen taksinkuljettaja kertoikin minulle kyseisen kentän olevan rakennustöiden alla ja siis kiinni. Eipä mies muutenkaan näyttänyt erityisen kiinnostuneelta töiden tekemisestä, siestan aika kumminkin menossa. Bahaman golfreissu kääntyi näin paikallisoluen  kannatuskierrokseksi.

St. Thomakselle järjestettiin laivalta golfaktiviteetti. Ehdin nippanappa mukaan, kiitos armaan vaimoni, joka retken hoksasi laivan aktiviteettiviidakosta. Sain onneksi pelikavereitakin kierrokselleni. Samalla kuljetuksella laivaltamme kentälle lähtivät yhdysvaltalaiset kaverukset Gary ja Larry.

                                            Mahogany Run, St. Thomas

St. Thomaksen saari jenkkien Neitsytsaarilla omaa upean Mahogany Run nimisen golfkentän. Kenttä on sovitettu saaren pohjoispuolelle, lähelle kauneudestaan kuuluisaa Magen´s beachia. Saaren toiselle puolelle saapuvilta risteilijöiltä matkaa kentälle on kilometreissä vain vähän, mutta mutkaisilla ja kapeilla teillä aikaa kuluu hyvinkin kolme varttia suuntaansa.

Ykkösväylä, koiranjalkaa oikealle

Ensimmäinen väylä, koiranjalkaa oikealle viimeisen puun kohdalta. Rysäytin avauksen puitten keskelle. Mahogany Run kannattaa pelata auton kanssa, sillä maasto on kumpuilevaa ja siirtymät greeneiltä tiibokseille ovat monella väylällä pitkiä. Lisäksi ilmasto on luonnollisen kuuma sekä kostea näillä leveyksillä. Laivalta ostettu voucheri sisälsi pelioikeuden, kyydit ja muutaman pallon sekä golfauton. Hintaa paketille kertyi 199 dollaria. Tuohon edelliseen pitää lisätä vielä mailojen vuokra, josta selviää 60 taalalla. Ihan halpaa ei ole pelaaminen päiväntasaajalla, mutta itse lohduttelin lompakkoani sillä, ettei tarvinnut enää loppumatkasta miettiä minne matkakassansa on hukannut.

Iguaani  hymyili etukäteen lyönneillemme väylällä 14 (par 3)

Väylät 13, 14 ja 15 muodostavat kuuluisan "Devils triangelin", eli kotoisammin Bermudan kolmion. Mainitut väylät ovatkin melko kinkkisiä rotkojen ja mereltä puhaltelevan tuulen takia. 

Reissu oli kaikenkaikkiaan unohtumaton. Jälkeenpäin tietenkin vähän harmittaa etten päässyt jokaisella saarella pelaamaan golfia.

Phillipsburg, Sint Maarten

Karibian risteilyjä myyvät tunnettujen matkatoimistojen lisäksi laivayhtiöt suoraan. Esimerkiksi seitsemän päivän risteilyt ovat yleensä "all inclusive" -tyyppisiä, eli teoriassa rahaa ei tarvitse laivalla käyttää. Matkabudjettia rakennellessa kannattaa kuitenkin huomioida pakollisen hyttipalvelijan maksu, joka voi olla 10 - 15 euroa per päivä. Joissakin tapauksissa hyttipalvelu voi olla paljon arvokkaampikin, ihan riippuen minkä tasoisen palvelun on valmis hankkimaan. Yleensä kaikki päiväohjelmaan listatut retket saarilla ovat erikseen hinnoiteltuja. Suosittelen retkille osallistumista, sillä muuten saariin tutustuminen saattaa jäädä rantakaduilla parveilun varaan.

Nepal. Extreme Golf Courses!

Lisämaustetta peliin toivat apinat, ne parveilivat useilla greeneillä ja lyöntipaikoilla. Varo apinaa! - olikin aivan konkreettinen huomautus tällä kentällä

Gokarna Forest Resort & Golf pääkaupunki Kathmandun liepeillä valikoitui Nepalin ensimmäisten päivien majoitukseen, kuin myös golfbongaukseen.

Gokarna Forest Resort. Namaste!

Kuudes Nepalin reissu takana, Himalayan lumous pitää yhä otteessaan. Matkamme focus oli hieman aiemmasta "hikeä, portaita, jakinpaskaa, vatsatautia" -kaavasta poikkeava. Tällä kertaa vietimme vain kymmenen päivää maailman katolla, ja siitäkin kaksi golfkentillä. Oleskeluamme väritti myös poikkeuksellisen epävakaa sää. Normaalisti marraskuussa on kuivaa ja kirkasta, nyt ilmassa oli sumua, pilviä ja jopa rankkoja vesikuurojakin. Myös lämpötilat laskivat välillä tavanomaisen parinkymmenen asteen alapuolelle.

Esan avaus nappiin

Veskun avaus ojan penkkaan... Kuva Esa Mäkinen

Jouni ottaa tuntumaa Gokarnan viheriöön  

Kathmandussa pelasimme majoituspaikkamme Gokarna Forest Resortin upean kentän. Kenttä oli hienossa kunnossa ja käytössä buggyt, sekä Aasian malliin pakolliset caddiet. Gokarnan kenttä on rakennettu kumpuilevaan maastoon. Resortin sijainti on ihanteellinen, noin puolen tunnin ajomatkan päässä savusumuisen pääkaupungin metelistä. 

Kathmandu sijaitsee noin 1400 metrin korkeudella merenpinnasta ja kenttä vielä muutaman sata metriä korkemmalla. Jätimme kaikki golfvarusteet kotiin ja tyydyimme pelaamaan vuokravälineillä, taas kerran tuli todettua, että peli ei ole varusteista kiinni - yhtä haastavaa omilla tai vierailla. 

Kenttää ympäröi tuuhea sademetsä, ja pallot hukkuivat helposti väylän reunan aluskasvillisuuteen. Kauemmas viidakkoon lyödyt kuulat kannatti unohtaa saman tien mönkiäisten ja kasvuston tuuheuden takia. 

Lisämaustetta peliin toivat apinat, jotka parveilivat useilla greeneillä ja lyöntipaikoilla. "Varo apinaa" - olikin aivan konkreettinen huomautus tällä kentällä. Puolenmatkan krouvissa tapasimme Suomen Nepalin suurlähettilään Asko Luukkaisen, hän pelasi yksin ja päästimme hänet ryhmämme edelle tauon aikana.

Suurlähettiläs Asko Luukkainen (oikealla) ja kirjoittaja Gokarnan klubitalolla. Kuva Esa Mäkinen

Gokarna Forest Resort  jäi kahden hyvin nukutun yön jälkeen taaksemme, ja ennen sian pieraisua lähdimme pikkubussilla kohti Pokharan kaupunkia.

Machapuchare, Fish Tail. Mountain view over the Pokhara city

Pokharan kaunis kaupunki sijaitsee Phewa järven rannalla vain parinsadan kilometrin päässä pääkaupunki Kathmandusta. Nepalin muhkuisilla ja kiemuraisilla teillä kotoisaan parin tunnin välimatkaan varattiin yhdeksän tuntia. Tällä kertaa selvisimme noin seitsemän tunnin paahtamisella - hyvä suoritus kuskilta!

Trekkin ensimmäinen päivä. Matkalla Chandrukiin

Heti seuraavana aamuna lähdimme odotetulle vaellukselle. Pokharasta ajettiin ensin Naya Pul -nimiseen kylään, josta vaelluksemme alkoi. Ghorepani (Hevosvesikylä) ja sen näköalakukkula Poon Hill olivat tähtäimessämme. Nykyään Naya Pullista on tehty tie aina Ghandrukiin saakka, mutta meidän reissullamme matka suoritettiin vielä "apostolinkyydillä".

Alkumatka oli lähes tasamaata läpi asutuksen ja viljapeltojen. Vasta muutama tunti ennen vaelluksen ensimmäistä yökylää muuttui maasto reippaasti nousuvoittoiseksi. Porukkamme oli kuitenkin kovakuntoista ja hyvin golfkentillä kuntoaan harjoitellutta, eikä kukaan sen kummemmin valitellut ensimmäisen päivän koettelemuksiaan.

Maailman katolla viettämiemme muutamien päivien jälkeen palasimme melkoisia esteettisiä luontokokemuksia rikkaampina Pokharaan. Vuoriston majapaikkojen jälkeen hotellimme tuntui vallan taivaalliselta herkullisine ravintoloineen ja hierontapalveluineen.

Himalayan Golf Course sijaitsee Pokharan kaupungin pohjoispuolella. Keskustasta kentälle selviää puolessa tunnissa autolla, kannattaa kuitenkin varmistaa kuskilta, että hän tietää varmasti minne ollaan menossa. Lähes kaikki tiet Nepalissa ovat surkeassa kunnossa, mutta reitti Himalayan kentälle muuttuu metri metriltä vielä pahemmaksi.

Epäusko taksinkuljettajan paikallistuntemuksesta kasvaa, kun aletaan lähestymään klubitaloa. Maasto on vain alavaa peltoa, vaikka nettisivujen mukaan kentällä pitäisi olla huikeita korkeuseroja. Lopulta peliseurueemme saapuu isolle lukitulle rautaportille, ja jostain tyhjyydestä ilmestyy paikallinen mies avaamaan tien eteenpäin.

Himalayan Golf Course, Pokhara Nepal

Aavemainen, kolossaalinen, loppuunrakentamaton klubitalo jää taaksemme. Edelleenkin epäilemme olevamme väärässä paikassa. Matka jatkuu ohi keskeneräisten kaksikerroksisien loma-asuntojen. Lopulta saavumme toiminnassa olevalle klubitalolle.

Vesku, Jouni ja Esa sekä caddiet. Kuva Himalayan Golf Course manager

Alavan maan arvoitus ratkeaa vasta klubin pihassa. Kenttä on rakennettu tasamaata halkovaan syvään ja laakeaan joenuomaan! Ensimmäiset pari väylää pelataan "maan päällä", kolmoselta lyödään jo huima avaus rotkoon.

Viheriöiden hoitoa nepalilaisittain

Väylien kunnossapito tapahtuu biomekaanisesti. Kentällä parveilee nautoja, härkiä sekä paikallisia ihmisiä. Greenit on kohtuullisessa kunnossa, mutta reiät varmaankin alkuperäiset.

Himalayan Golf Course, Pokhara Nepal

Viheriöt on ympäröity piikkilangoilla väylillä laiduntavan karjan vuoksi, ja niille pääsee näppärästi metallisista pyörö-ovista. Himalayan Golf on Extremegolf -statuksensa hyvin ansainnut.

Veskun avaus - mailapojat näyttää suuntaa seisoskellen keskellä väylää. Kuva Esa Mäkinen

Nyt sitä alussa mainostamaani "jakinpaskaa" sitten riittääkin. Kentällä laiduntaa karjaa ja ilmeisestikin juuri nämä mansikit huolehtivat väylien kunnossapidosta. Sormet ristissä toivomme ettei pallomme plumpsahtaisi lämpimään lättyyn...

Sotilasosasto kunnioitti peliämme marssimalla kentä läpi

Yhtä-äkkiä selustastamme ilmestyy muutaman kymmenen sotilaan joukkue. Taistelijat eivät kulkuaan hiljentäneet, vaikka näkivätkin meidät lyömässä palloa. Arvelimme, ettemme draivereillamme pärjäisi heidän kolmeakymmentä Kalashnikoviaan vastaan, joten päätimme pitää pelitauon.

Himalayan Golf Course, Pokhara Nepal

Kysäisin upseerilta josko saisin ottaa muutaman kuvan meille eksoottisesta tilanteesta, mutta sotaherra kielsi jyrkästi moisen toiminnan. Jatkoinkin sitten oman joukkueemme kuvaamista - mutta kas kummaa, jostakin noihin kuviin on tarttunut myös sotilaita! Eksoottisuudesta ei ollut pulaa Himalayan Golfissa, sillä kenttä kiemurtelee Seti Gandaki -joen molemmilla puolilla.

Bijaypur joki

Aika haastava väylä!

Henkilökohtaisesti pidän Himalayan Golf Coursea yhtenä huikeimmista golfkenttä-kokemuksistani. Kenttä on listattu myös eksoottisten golfkenttien Extreme Golf Courses -sivustolle: https://www.uniquecourses.golf/category/default/7

Vuokramailat

Golfmatkailua Nepaliin järjestää www.treshombres.fi

Copyright vesa.airio@treshombres.fi Photos: Vesa Airio and Esa Mäkinen. www.treshombres.fi www.visualtailors.fi